O.P.I. DS Reflection

O.P.I. Designer Series -lakoista on nyt vuorossa ihana punainen Reflection. Pulloa katsellessani pohdin, mahtaako väri olla turhan räikeä kynsilläni. Äiti katseli pulloa ja ihmetteli, miten olin moisen tulenpunaisen lakan ostanut.

Kynsillä lakka ei kuitenkaan ollut erityisen räikeä, vaan todella kaunis. Sävy oli kylmemmän punainen kuin pulloa katsellessaan olisi voinut ajatela, mikä oli iloinen yllätys. Ihastuin myös lakan peittävyyteen: todella huolellinen lakkaaja olisi saattanut selvitä yhdellä ainoalla kerroksella, mutta minä laitoin ihan suosiolla kaksi.

Olen kaipaillut itselleni valkeaa leimailulakkaa, joka suostuisi yhteistyöhön XL-stamperin kanssa, ja ilokseni voin kertoa löytäneeni sellaisen: Sally Hansen Whirlwind White. Se on kaiken lisäksi vielä niitä Sally Hansen -lakkoja, joita saa Anttiloista, jeeeee! Leimailin kukkaset Whirlwind Whitella MagnoNailsin laatasta H35 ja koristelin ne punaisilla 1,5 mm:n strasseilla. Ja voilà!

O.P.I. DS Reflection (2)

Nämä olivat mielestäni myös varsin onnistuneet kynnet, ainakin itse tykkäsin :) Sääli, että lasten kanssa koheltaessa lakkaus lohkeili suht nopsaan, joten pidin näitä kynsiä vain kaksi päivää.

Ensi kerralla sitten toivottavasti jo uusien lakkojen esittelyä, mikäli aarteeni saapuvat siihen mennessä.

Lakkailun iloa toivottaa
– Papu –

O.P.I. DS Magic

Tarkkasilmäisimmät huomasivat jo ehkä edellisen merkinnän suklaakuvassa sinisen peukalonkynnen. Siispä tällä kertaa on vuorossa iiihanan siniset kynnet! Havaitsin tässä jokin aika sitten, että kynsilakkavarastossani on hyvin vähän sinistä: ainoat siniset lakkani näyttivät olevan China Glazen Adore ja pari merkintää sitten esitelty Color Clubin Masquerading, joista kumpikaan ei edes ole oikein rehellinen sininen. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin hopusti käydä eBaysta ostamassa pari sinistä, eihän..? ;)

No, tajusin kuitenkin jo tilauksen tehtyäni, että kaapin kätköissä lymyili vielä O.P.I. Designer-sarjan lakka Magic, jonka olin jotenkin mystisesti unohtanut. Nyt se sitten pääsi kynsille asti, ja vaikka ensin vierastin sinisen ärhäkkää sävyä, olen nyt jo aivan rakastunut tähän kimaltelevaan ihanuuteen. DS Magic on itse asiassa jossain määrin duochrome, sillä se vaihtaa väriä katselukulmasta riippuen kirkkaan sähkönsinisestä purppuraiseen. Sitä en huomannut vielä pulloa katsellessani, mutta kynsillä se on aika helposti nähtävillä (ei tosin kuvissani…).

O.P.I. DS Magic (1)

Nimettömiin maalasin sitten koristelut Art Clubin Solid Silverillä, täplät on tehty Orlyn Instant Artist -koristelulakalla (Crisp White). Lisäksi vähän mikrohelmiä, joiden väri muuttui päällyslakan vaikutuksesta, MUR!

O.P.I. DS Magic (2)

Tykkään! Jotenkin tuo sininen lakka on itsessään niin näyttävä ja kaunis, etten halunnut koristella kuin nimettömät. Näin on hyvä :)

Stockmannille oli vihdoin tullut O.P.I:n Touring America -kokoelma. Swatcheja on näkynyt jo monissa amerikkalaisissa blogeissa, mutta pelkästään niiden perusteella minua houkutteli ainoastaan yksi lakka (Color To Diner For). Vaan kun sitten näin ne pullot ja pääsin katsomaan lakkoja mallikiekolla, alkoivat sormet syyhytä. Must.. resist…! Minusta on muutenkin kiva käydä Stockmannilla hypistelemässä OPIen mallikiekkoja, koska niiden avulla on niin helppo tutkia, sopisiko joku tietty lakka omaan ihonsävyyn.

Houkuttelevatko Touring America -lakat teitä, oi lukijat? :)

Kyselee
– Papu –

Ja voittaja on…

arvonta

…inkku!

Onnea :D Lähetämme yllätyksen heti kun keksimme, mikä se voisi olla. ;)

(Huomatkaa myös aiemmin tänään julkaistu postaus tuossa alempana.)

– Papu –

O.P.I. No Spain, No Gain

O.P.I. No Spain No Gain on kaunis tumman, kypsän vadelman värinen cremelakka, joka ilkkuu hävyttömästi kameralle ja kieltäytyy näyttämästä oikeaa sävyään. Lakka oli koostumukseltaan taattua O.P.I.-laatua ja kaksi kerrosta peitti ainakin minun makuuni riittävän hyvin. Kuvasin kynnet sekä päivänvalossa että salamalla, mutta silti tuntuu, ettei kuviin tullut oikeaa sävyä.

O.P.I. No Spain No Gain (1)

O.P.I. No Spain No Gain (2)

Ensimmäisen päivän jälkeen päätin koristella kynnet leimailemalla, nyt kun omistan vihdoin hopeisen leimailulakan, joka suostuu yhteistyöhön XL-stamperini kanssa. Leimailin kynsiin kuviot MagnoNailsin XL-laatalta C, leimauksessa käytin siis Dependin sävyä 223.

Sanovat, että vaatimattomuus kaunistaa, mutta Papu ei nyt tartte sitä ylimmääräistä kaunistusta, kun sillä on niin nätit kynnet… XD Kuva on valitettavasti kehnonlainen, mutta leimailut onnistuivat tosi kivasti ja tykkäsin näistä kynsistä kovasti. Nyt ne ovat tosin jo historiaa.

O.P.I. No Spain No Gain (3)

Synttäriarvonnan osallistumisaika on päättynyt, joten yritämme saada voittajan arvottua jo tänään.

Lopuksi vielä jotain kynsiin liittymätöntä – nimittäin kaksi uutta suosikkiani. Mmmmmffff! ♥

Mmm.. chocolate...

– Papu –

Color Club: Masquerading

Ostin jo ajat, ajat sitten muutaman lakan Color Clubin Alter Ego -kokoelmasta. Muut ovat jo päässeet kynsille, mutta Masquerading on odottanut vuoroaan kuukausitolkulla. Jostain syystä se pullo ei koskaan ole houkutellut tarpeeksi, vaan on näyttänyt jotenkin vaisulta. Ja sitä paitsi se on huutanut kuuluvansa Murmikselle, joka on juuri sellaisten värisävyjen ystävä.

Olin jo päättänyt lahjoittaa lakan blogisiskolle, mutta päätin silti männä päivänä kokeilla sitä nähdäkseni, millainen se on kynsillä. Ja – oompphhh! Se on upean värinen, kynsillä paljon kauniimpi kuin pullossa. Katsokaa vaikka:

Color Club: Masquerading

Todella kaunis lakka. Varjopuolena mainittakoon, että Masquerading kuivuu salamannopeasti. En liioittele. Se kuivuu niin nopeasti, että lakkaaminen oli jopa vähän haastavaa. Siinä on kuivuttuaan myös jännä, vähän suede-tyyppinen pinta – sellainen puoliksi matta, vähän nahkea. Seche Vite toi siihen sitten upean kiillon.

Tämä lakkaus ei toki jäänyt ilman koristelua! Kiitos Pastelliunelmia-blogin, olen löytänyt leimailun ilon taas uudelleen. Kuten olen jo moneen kertaan maininnut, en osaa leimailla Konadin omalla stamperilla vaikka elämäni olisi siitä kiinni. Kuvioiden kohdistaminen ei onnistu, ja muutenkin leimasimen pyöräyttäminen on jotenkin kauhean hankalaa. Siksipä olin riemuissani aikonaan ostettuani MagnoNailsin XL-stamperin, jolla kynsien leimaaminen onnistuu paljon tuskattomammin.

Valitettavasti XL-stamperini on kauhean nirso käytettävien lakkojen suhteen. Konadin musta ja valkea kieltäytyvät tarttumasta leimasimeen (ne eivät joko tartu ollenkaan tai sitten ne tarttuvat miten sattuu), eikä China Glazen Millennium – paras hopeinen leimailulakka – myöskään suostu tarttumaan siihen kunnolla vaikka mitä tekisin. Olen kokeillut eri kynsilakanpoistoaineita, eri tekniikoita, eri päiviä, eri vaatteita, eri kuun vaiheita.. mutta ei :P Ja arvatkaapa vain, millä väreillä haluaisi tämä kynsilakkahullu enimmäkseen kynsilleen kuvioita leimailla? No mustalla, valkealla ja hopealla tietysti.

Pastelliunelmia-blogissa oli testailtu Dependin lakkoja leimauksessa ja metallisävyisten lakkojen oli havaittu toimivan varsin hyvin. Ja kas, Dependin hopeinen (nr. 223) lakka tarttuu vallan mainiosti XL-stamperiin! Huono uutinen on tosin se, että blogin testissä olleesta viidestä lakasta enää kahta tuntuu löytyvän KICKSeistä (hopeista ja sinistä nr. 247). Kokeeksi ostamani kolme muuta metallisävyistä lakkaa (003, 042 ja 069) eivät toimi mustan päällä ihan yhtä hyvin, mutta vaaleammalle pohjalle voi niilläkin varmaan leimailla.

No, joka tapauksessa: leimasin Masquerading-kynsille hopeisia ruusuja MagnoNailsin laatasta A23. Näistä kynsistä tykkäsin kuin hullu puurosta, mutta kyllä Murmis silti tuon lakan saa :D

Color Club: Masquerading (with stamping)

Tuosta lakasta pitää vielä mainita sellainen outo ilmiö, että kun aloin poistaa sitä kynsiltä, lähti ensin päältä tummempi kerros ja alta tuli näkyviin vähän vaaleamman sininen kerros. En ole ennen nähnyt moista O_o

Ensi kerralla lisää leimailua, nyt kun olen päässyt vauhtiin!

– Papu –

P.S: Vielä ehtii hetken osallistua synttäriarvontaan ! Viimeisiä tunteja viedään :)

Ruusuista

Viime aikoina kynsiin liittyvät ostokset ovat olleet melko pieniä hankintoja. Sain esimerkiksi vihdoin ja viimein aikaiseksi ostaa water decaleja ja mikrohelmiä tulevia koristeluja ajatellen.

Water decals & micro beads

Water decalit pääsivätkin heti käyttöön. Olin nähnyt niin monta eri tutorialia niiden käytöstä, että uskoin niiden käytön olevan suht helppoa, mutta yllättäen se vaatikin hieman opettelua. Hirmuisen ohuet kuvat menevät kovin helposti ryttyyn, ja vaikka rutussa olevan kuvan saa vielä veden avulla oikaistua, kuva voi myös mennä vahingossa vähän kaksinkerroin, minkä fiksaaminen ei sitten enää onnistukaan. Ainakaan minulla. Mutta kynsistä tuli lopulta ihan suht nätit. Alla O.P.I. Sparrow Me the Drama, päällä sitten koristeina ne water decalit.

O.P.I. Sparrow Me the Drama (with water decals)

Tarroihin verrattuna water decalit ovat kyllä ihania. Ja niiden poistaminen oli paljon helpompaa kuin tarrojen. Näitä tulen siis käyttämään varmasti jatkossakin :)

Nyt laittamaan ruokaa ja illalla Blackmore’s Nightin konserttiin! ♥

– (tänään kiireinen) Papu –

Vielä yksi lila

Uusimassa tilauksessani oli ex tempore -ostoksena mukana (piti tietenkin ottaa niin monta pulloa kuin samaan postimaksuhintaan sai) Zoyan Marley. Tilauksesta on jo jonkin aikaa ja pääasiassa oli tarkoitus tilata Essien lakkoja, kun olivat tuolloin Nail de Royalessa tarjouksessa. Jotenkin se Marley vain swatcheissa koukutti, kun mietin, mitä vielä tilaukseeni lisäisin.  Nyt kun pitkästä aikaa taas ehdin kynteni lakkaamaan, se pääsi kynsille asti.

Jo lakatessani aloin miettimään, että ihan kuin minulla jo olisi vastaavaa sävyä jo ennestään… Lakkojen kuivumista odotellessani keksinkin pari aikalailla samanlaista ja niinpä ne piti heti testata rinnakkain kiekolle vertailuun:

Essien Nice is nice, Zoyan Marley ja China Glazen Agent Lavender.

Vaaleiden violettien vertailu

Vaan ei syytä huoleen, nämähän olivat aivan selkeästi erilaisia kaikki :D.

Marleytä on nyt siis kynsillä, kun ekaa kertaa kuukauteen ehdin kynnet lakkaamaan. Tai olisi sitä varmaan aiemminkin ehtinyt, sitä on vaan tullut priorisoitua oma aika muuhun, kuten syömiseen, nukkumiseen tai suihkussakäyntiin. Olisiko ollut keskiviikkoiltana, kun päätin käyttää muutaman minuutin lakkaamiseen ennen yöpuulle virittäytymistä. Ja vain yksi kynsi oli yön aikana mennyt ruttuun, wihuu! Seuraavana päivänä ehdin vielä leimata kynsille kuviot China Glazen Devotionilla. Leimaukset eivät kyllä onnistuneet erityisen hyvin, kuviot eivät nousseet kokonaisena, mutta kelpaavat nämä tänne kotioloihin. Voi nyyh, miten lyhyet töpöt mun kynnet tällä hetkellä on.

Zoya Marley + CG Devotion

Melkein tämä Marley on noista kolmesta edellä vertaillusta lakasta minun suosikkini. Tuolta kiekkokuvasta hiukan erottuu himmeä shimmer eli tämä ei ole ihan puhdas creme, vaikka tästä toisesta kuvasta ja sisällä keinovalossa voisi niin päätelläkin.

Tuntuupa kivalta olla taas kynnet lakattuina, pitää yrittää kyllä vastakin järjestää lakkausaikaa.

-Murmis-

Paljon onnea meidän blogi!

Ai hurjaa, ekasta postauksesta on aikaa jo vuosi. Kylläpä aika on kulunut nopeasti. Toisaalta tuntuu, että blogia on pidetty jo kovin kauan. Monta uutta juttua olemme vuoden aikana oppineet ja kokeneet. Vaan edelleen on paljon opittavaa ja kokeiltavaa, siis blogimme jatkaa matkaansa kohti vaihtelevia ja uusia kynsihaasteita.

Vuoden aikana kommentteja on 153:een artikkeliin kertynyt 808 kappaletta. Aikamoinen määrä. Kiitos kaikille, jotka olette olleet ensimmäisen vuoden aikana seuranamme, kommenttinne ja käyntinne lämmittävät mieltä!

Juhlistamme syntymäpäivää pienellä arvonnalla; kaikkien kommentoijien kesken arvotaan yllätyspaketti.

Juhlatunnelmissa, Papu ja Murmis

ps. arvonta-aika päättyy viikon kuluttua eli 24.9. klo 24.

O.P.I. Stranger Tides

O.P.I. Pirates of the Caribbean -kokoelman hailakanvihreä Stranger Tides on nököttänyt kaapissa jo useita kuukausia ja odottanut kiltisti vuoroaan. Nyt sen aika koitti, sillä kokeilin sitä vihdoin. Valitettavasti olin kynsiin niin tyytymätön, että niiden elinikä oli alle vuorokausi, mutta tässä ne kuitenkin ovat:

O.P.I. Stranger Tides

Kaksi kerrosta Stranger Tidesia ja Orly Instant Artist -lakalla täpliä. Väri oli aika kiva, mutta koristeluista en tykännyt yhtään, joten nämä kynnet menivät heti seuraavana päivänä vaihtoon.

Tämän kerran parempi uutinen on päivän posti. Nimittäin Royal Mail ja Itella järjestivät yhdessä syliini paketin, josta kuoriutui tällainen boksi:

Oumaxi Acrylic Paints

AKRYYLIVÄRIT! :D

Minulla itse asiassa oli kyllä akryylivärit jo ennestään. Muistaakseni ostin ne joskus tarjoushintaan Suomalaisesta kirjakaupasta. Olen muutaman kerran testaillut niillä maalaamista kynsikiekolle, mutta tulokset ovat olleet yksi fiasko toisensa jälkeen. Värit eivät kerta kaikkiaan tunnu toimivan: ne eivät jotenkin tartu kunnolla saati sitten peitä kunnolla, joten niillä ei tasan tarkkaan tehdä mitään järisyttävää kynsitaidetta.

Ajattelin ensin, että – kuten tavallista – En Vaan Osaa. Sitten näin Tartofraises-blogissa videon, jossa blogin kirjoittaja puhuu akryyliväreistä ja mainitsee, että canvas-käyttöön tarkoitetut värit eivät aina sovi kynsienkoristeluun, koska eivät ole riittävän peittäviä. Kirjoittaja näyttää myös värit, joita itse käyttää, eli Oumaxit. Ne ovat kuulemma erityisesti nail art -käyttöön suunnitellut.

En missään nimessä ole niin naurettavan naiivi, että kuvittelisin olevani Tartofraises-tasoinen taiteilija ihan simsalabim vaan, jos käytän samoja värejä, mutta noiden Oumaxi-värien hankkiminen on oivallinen keino varmistaa, että jos vieläkään en saa aikaan yhtään mitään, vika on todellakin siveltimen varren yläpäässä eikä väreissä :D Joten nyt sitten harjoittelemaan, viuh vain!

*viuh*

– Papu –

Louvre Me, Louvre Me Not

Kolmella sanalla sanoen: Louvre you not.

Kynsillä on tällä kertaa O.P.I. Louvre Me, Louvre Me Not, josta olin kuullut paljon hyvää. Kyseessä on luumunvärinen lakka, jossa on hyvin hento shimmer – itse asiassa siinä määrin hento, että sitä on melkeinpä vaikea erottaa. Kun ottaa huomioon kaiken sen, mitä olen kyseisestä lakasta lukenut, niin olipahan kyllä jonkinasteinen pettymys.

Ensinnäkin koostumus oli mielestäni heikompi kuin O.P.I.-lakoissa yleensä. Olen jo päässyt tottumaan siihen, että enimmäkseen kaksi kerrosta riittää ihan hyvin tämäntyyppisillä lakoilla, mutta LMLMN vaati kolme. Siis vaati. Kahdella ei olisi kerta kaikkiaan selvinnyt. Ja jos joutui vähänkin enemmän sivelemään, lakka liukui kynneltä niin, että tuli läpikuultavia läiskiä. Tarkka ja erinomaisen huolellinen käsi olisi luultavasti pärjännyt paremmin, mutta tämmöinen maijameikäläinen kykeni vain ajattelemaan ”meh”.

Toisekseen… ainakaan Papun silmiin myöskään lakan ulkonäkö ei ole mitenkään erityisen upea. Shimmer ei erotu tarpeeksi selvästi minun makuuni, eikä värikään aiheuta mitään aivan spesiaaleja ihastuksen väristyksiä. Se on hyvin lähellä Pamplona Purplea, jossa ei tosin ole shimmeriä mutta joka on levittyvyydeltään parempi, joten voi olla, että LMLMN saa häädön seuraavan kirppiksen yhteydessä, ellen koe jonkinlaista myöhäistä herätystä sen suhteen.

Koristelin lakkauksen Orlyn Instant Artist -lakoilla. Kynsistä tuli mielestäni ehkä turhan levottomat, mutta koristelu sinänsä onnistui ihan suht ok… toiseen käteen! Sen sijaan vasemman käden koristelut (olenhan vasenkätinen!) olivat suoraan sanottuna kaameaa tuherrusta, mutta koska haluan näyttää kannustavaa esimerkkiä, esittelen myös ne heikommalla kädellä tehdyt koristelut. Alemmassa kuvassa siis tutisevaa ja tuhruista jälkeä, ylemmässä ne onnistuneemmat.

O.P.I. Louvre Me, Louvre Me Not (1)

O.P.I. Louvre Me, Louvre Me Not (2)

Luulenpa, että on viisainta alkaa harjoitella koristelua oikealla kädellä esimerkiksi kiekolle päivittäin, jotta saan lisävarmuutta huonommalla kädellä työskentelyyn. Lakkaa siinä kuluu, mutta toivottavasti taidot karttuvat!

– Papu –