Color Club Nouveau Vintage

Uusista Color Club -lakoistani ensimmäiseksi kynsille valikoitui Nouveau Vintage. Pullossa lakka näytti olevan pääasiassa kullanhohtoinen, tai ehkä messinginsävyinen, moniulotteinen lakka, jota on vaikea kuvailla. Kellertävää, vihertävää, punertavaa. Yllätys oli melkoinen, kun lakka kynsillä näyttikin ihan erilaiselta kuin pullossa. Kynsillä se hitusen vihertävä messinginsävy olikin muuttunut punertavaksi ruskeaksi – mutta ei lämpimäksi kupariksi vaan viileäksi punertavanruskeaksi. Katselin kynsiäni eilen kaupasta tullessani ja yritin miettiä, mikä olisi sen värinen… mutta en keksinyt mitään. Mieleen ei tullut mitään, mikä olisi sellainen ruskea kuin Nouveau Vintage.

Kuvistani lakan punertavuus ei käy ilmi, en tiedä miksi, sillä kuvat ovat minusta muuten varsin onnistuneet:

Tämä Polishaholicin kuva on aika hyvä, samoin Scrangien. Mutta katsokaa, miten monenlaisia kuvia yhdestä ja samasta lakasta! En ole nähnyt vastaavaa lakkaa millään muulla valmistajalla, ja Nouveau Vintage valloitti kyllä ainakin minun sydämeni. Todella erikoinen ja uniikki lakka! Sitä on kuvailtu shimmeriksi, mutta minusta se oli jonkinlainen shimmerin ja foilin välimuoto, ei ainakaan taatusti puhdas shimmer.

Nouveau Vintage tarjoili myös hassun yllätyksen poistovaiheessa. Kun aloin poistaa sitä kynsiltäni, jäi vanulappuun ensimmäiseksi violetinpunaista väriä ja kynnellä oleva lakka muuttui sellaiseksi messinginhohtoiseksi. Kaikki punertavuus katosi ja jäljellä oli ihan eri värinen lakkapinta. Periaatteessa kynsille olisi saanut siis ihan uudenlaisen ilmeen, kun olisi varovasti pyyhkinyt kynsilakanpoistoaineella ihan ohuen pintakerroksen pois ja laittanut sen jälkeen uuden päällyslakan. Kummallinen mutta ihana lakka!

Tätä lakkausta en lopultakaan koristellut, sillä se ehti yh-arjessa kulua kärjistä jo ensimmäisen päivän aikana sen verran, etten jaksanut nähdä vaivaa enää koristelun eteen. Nyt kynsillä onkin sitten jo seuraava Color Club, jonka päälle lähden laittamaan koristeluja heti tämän merkinnän kirjoitettuani. Eli nyt.

Ta-ta!

– Papu –

Mainokset

Color Club -saalis

Jippiii! Tänään saapuivat vihdoin uudet Color Club -aarteeni, joita odottelin kieli pitkällä jo viime viikolla. En ole ehtinyt vielä edes swatchata niitä kiekolle, mutta kuvat pulloista sentään ehdin ottaa. Ennestään kokoelmassani oli vain kolme Color Clubia – en tajua miksi! Puutetta on nyt kuitenkin vähän korjattu, kun kotiin saapui tällainen joukko:

Ja vähän tarkemmin:

Nouveau Vintage, Revvvolution, Uptown Girl, New Bohemian

Slow Jam, Catwalk Queen, Jewel of a Girl

Katselin ensin sisällä huonossa valaistuksessa noita kolmea puna/violettisävyistä lakkaa hieman huolestuneena, koska ne näyttivät kauhean samankaltaisilta. Onneksi sitten päivänvalossa otettu vähän ylivalotettu kuva osoittaa, että lakat ovat kaikki omanlaisiaan:

Valitettavasti taidan joutua odottamaan perjantaihin asti, että pääsen testaamaan jotakin noista lakoista kynsille… argh!

Tänään tulivat myös eBaysta tilaamani kynsitarrat, joiden toivon olevan huomattavasti laadukkaampia kuin aiemmin ostamani. Ne aiemmat heitin lopulta roskiin, kun niiden kauhea hajuvedenlöyhkä sai kynsikoristelaatikkoni haisemaan. Uudet tarrat ovat tällaisia:

Nuo tarratkin houkuttelevat kovasti testailemaan :) Onpahan taas vaihteeksi sellaisia juttuja, mitkä saavat sormet syyhyämään!

Nyt lähtee iltapalaa etsimään hirmuisesta yskästään huolimatta varsin hyväntuulinen

– Papu –

Orly Fowl Play

Kokoelmassani näyttäisi tällä hetkellä olevan 102 lakkaa. Saattaa hyvinkin olla, että tämänkertainen Orly Fowl Play on koko varastoni upein lakka. Se on niin upea, että olen valmis antamaan sille anteeksi jellyille tyypillisen huonon peittävyyden. Kolmella huolellisella lakkakerroksella se on kuitenkin peittävä ja monimuotoisuudessaan minusta ihan hengästyttävän kaunis. Se ei kaipaa kaverikseen edes mitään koristeluja.

Fowl Play on pohjasävyltään hyvin tumma violetti; amerikkalaiset kynsibloggaajat käyttävät varmasti termiä ’vampy’. Siinä on hopeista mikroglitteriä sekä punahohtoisia isompia hileitä… ja jotakin, mikä tuikkii sähkönsinisenä. Ihan mieletön kokonaisuus ♥ Toivottavasti kuvani tarjoavat siitä edes kalpean aavistuksen. Keskimmäisen kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

En oikeastaan koskaan osta tuplakappaleita lakoista, mutta tätä aion ostaa varastoon vielä toisenkin pullon, varmuuden vuoksi. Tällaista aarretta ei saa päästää loppumaan.

Haaveileeko joku muukin Fowl Playsta? :)

– Papu –

Ei tullut Fowl Play

Ihanteellisessa maailmassa esittelisin nyt kuvan upeista Orlyn Fowl Play -lakkauksista ja ylistäisin Fowl Playta yhdeksi kauneimmista lakoista mitä omistan.

Tässä todellisessa maailmassa tilanne on hieman toisenlainen. Aloin kyllä lakata kynsiäni Fowl Playlla. Melko pian tajusin karun totuuden: lakka on three coater. Ei mitään toivoa selvitä kahdella kerroksella. Hampaat irvessä laitoin kolme kerrosta. Kun olin saanut jälkimmäisen käden valmiiksi, löin ensimmäisestä pikkusormen pöydällä olleen teräskulhon reunaan. Paljon rumia sanoja.

Sen jälkeen totesin, että kolme kerrosta Fowl Playta = paksuakin paksumpi lakkakerros, jota en ikinä ehtisi saada kuivaksi pilaamatta sitä jollakin tavalla (siis pilaamatta sitä lisää). Poistin lakat tuntien elämää suurempaa ketutusta.

Tässä vaiheessa ilta olikin sitten jo pitkällä, kello lähestyi yhtätoista ja mietin kuumeisesti, mitä kynsilleni tekisin. Ilman lakkoja niitä ei voinut jättää, koska se on pikkulapsiperheessä murhaa pitkille kynsille – jotain oli siis IHAN PAKKO saada kynsiä suojaamaan.

Nappasin hyllystä yhden rakastan-sinua-ikuisesti-lakkani eli OPI Pearl of Wisdomin, ja laitoin sitä kynsille ainoastaan yhden kerroksen, jotta kynnet olisivat nopeasti kuivat. ”Lakkaan huomenna kynnet uudestaan”, ajattelin. Paitsi että kun seuraava ilta koitti, olin uhmaikäisen kanssa taisteltuani ja koko päivän räkätautini vuoksi yskittyäni niin poikki, että ajatuskin kynsien lakkaamisesta uuvutti.

Pearl of Wisdom ei kuitenkaan oikein ilahduttanut yksinään, koska sen alta hieman kellertävät kynnen kärjet erottuivat niin ärsyttävän selvästi. Nopea ratkaisu: kärkien päälle water decalit, aavistus hopeaglitteriä ja lopuksi uusi päällyslakka. Valmista tuli! Näissä sitten toivottavasti viihdyn vielä tämän päivän ja huomisen.

Löysin muuten joululahjakamerastani vihdoin ja viimein jo pitkään kaipaamani toiminnon, jolla pystyn vähän paremmin säätelemään kuvan valotusta. Hurraa! Siksi tämänkertainen kuvakin on minusta tavanomaisia kuviani vähän onnistuneempi, valotukseltaan ainakin.

Vaan nyt ehkä pitäisi miettiä vähän leipätöitäkin, jos yskimiseltäni suinkin kykenen ja jaksan.

– Papu –

It’s time to play the music… tra-la-la…

(VAROITUS: Tämä merkintä sisältää hehkutusta, ihkutusta ja ostoshurmosta. Eikä juuri mitään muuta.)

WHEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!

Arvatkaa, mikä tämä on:

Jos ette arvanneet, tässä vihje :D

Se on.. iiih.. ♥ ….

Rrrrainbow Connection! Ainakin toistaiseksi ainoa OPI:n Muppets-kokoelman lakka, jonka tilasin. Ihana, monivärinen ”bileet pullossa” -glitterlakka, joka on ainakin oman ennustukseni mukaan tuon kokoelman lakoista se, joka ensimmäisenä myydään loppuun ja jonka hinta nousee eBayssa pilviin. Hankkikaa siis omanne NYT, jos tuo lakka kiinnostaa.

Muppets-kokoelmanhan piti tulla myyntiin vasta marraskuun alussa, mutta sitä myydään siellä täällä jo nyt. Playing with Polish -blogissa näitä lakkoja esiteltiin jo muistaakseni pari viikkoa sitten. Ainakin vielä toistaiseksi swatcheja on netissä tarjolla hyvin vähän, mutta täältä löytyy minusta varsin hyvät kuvat:
– Ei-glitterlakat
– Glitterlakat

Olin jo tilaamassa jumalaisen upeaa punaista Meep Meep Meep -lakkaa, mutta luin sitten onneksi ajoissa, että kyseinen lakka TAHRAA, ja kas, ei enää tehnytkään mieli hankkia sitä. Kumma juttu. Designer De Better ja Warm & Fozzie houkuttelevat myös, mutta mietin vielä.

Rainbow Connectionia himoitaan aika laajalti kai jo siksikin, että se on melkein dupe kalliille ja huonosti saatavalle Deborah Lippmanin Happy Birthdaylle. Minulla on, kuten vakiolukijat muistanevat, Ultan Pinata Yada-Yada, jonka ainoa ero HB:hen lienee glitterin muoto – väriensä puolesta nuo lakat ovat minusta identtiset. Siksipä olikin tietysti heti vilkaistava, miten lähellä RC ja PYY ovat toisiaan!

Samankaltaisia ovat ehdottomasti, mutta eivät missään nimessä dupeja. Rainbow Connection ei siis itse asiassa ole niin hyvä vastine Happy Birthdaylle kuin tuo Pinata Yada-Yada. RC ja PYY ovat koostumukseltaan ja glitterin tiheydeltään hyvin samanlaiset, mutta PYY:ssä on enemmän punaista ja magentaa. Rainbow Connectionissa ei itse asiassa minusta ole rehellistä punaista ollenkaan, vaan oranssinpunaista ja magentaa. Joka tapauksessa sanoisin, että Rainbow Connection on ihan riittävän hyvä vastine Happy Birthdaylle. Ei kannata hankkia riistohintaista Lippmania, kun saa suht edullisen OPIn :)

Tässä on vielä (huono) kuva molemmista glittereistä kiekolla:

Tuon uuden OPIn lisäksi tänään saapui myös tämä kaunotar, jolle kuva ei kyllä tee oikeutta:

Orlyn Fowl Play. Ainakin pullon ja netissä näkemieni swatchien perusteella todella upea lakka! Ja mikä parasta, se näyttäisi olevan dupe OPI:n Merry Midnight -lakalle, jota ei saa enää mistään. Yay!!! Tuohon Merry Midnightiin olen aina toisinaan törmännyt kynsiblogeissa ja joka kerta olen mielessäni kironnut, kun sitä ei enää saa mistään. Ihanaa, että sain käsiini Fowl Playn :)

Päätän hehkutuksen täältä studiolta toistaiseksi tähän ja menen hypistelemään uusia kaunokaisiani.

– Papu –

10 kysymystä -haaste

Royaliste heitti meille tämän haasteen, joka on näkynyt jo monessa blogissa. Paljon kiitoksia hänelle :)

Tarkoitus on kiittää haastajaa, vastata kysymyksiin ja linkittää sitten kymmenen seuraavaa.

Papu:

1. Suosikkiväri: Kynsilakoissa violetti, muuten juuri nyt ehkä harmaa
2. Suosikkieläin: kesyhiiri; sydämessäni on ihan erityinen paikka noille pienille pallokorville, joita meillä oli pitkästi toistakymmentä, ennen kuin saimme lapsia.
3. Suosikkinumero: Ööö…4? En tiedä.
4. Suosikkijuoma: Kahvi, vesi
5. Facebook vs. Twitter: Facebook
6. Intohimoni: korut, kynnet, musiikki
7. Saada vai antaa lahja: Riippuu tilanteesta.
8. Suosikkikuvio: Ehh.. ei aavistustakaan
9. Suosikkiviikonpäivä: perjantai sen jälkeen, kun mies on tullut töistä ja voi ajatella, että edessä on kokonainen viikonloppu.
10. Suosikkikukka: Kirsikankukka

Murmis:

1. Suosikkiväri: Petrooli
2. Suosikkieläin: ihminen
3. Suosikkinumero: 2
4. Suosikkijuoma: appelsiinimehu
5. Facebook vs. Twitter: FB
6. Intohimoni: lukeminen
7. Saada vai antaa lahja: antaa
8. Suosikkikuvio: heksaedri ;)
9. Suosikkiviikonpäivä: sunnuntai
10. Suosikkikukka: pioni

Haaste lähtee eteenpäin seuraaville blogeille. Kymmentä emme keksineet millään, sillä tämä haaste on kiertänyt jo useimmat seuraamamme kynsiblogit. Emme loukkaannu, jos ette ota haastetta vastaan, sillä ymmärrämme hyvin, etteivät kaikki pidä näistä meemeistä :)

– Manicure Madness
– Asetonihuuruja
– Sinikilpikonna
– Turhamainen kynsiä myöten
– Katse kohti kynsiä

O.P.I. Kinky in Helsinki

O.P.I. Kinky in Helsinki oli yksi ensimmäisiä ostamiani OPI-lakkoja, tietysti nimensä vuoksi. Veikkaan, että se löytyy aika monen suomalaisen kynsiharrastajan lakkahyllystä! Omassa hyllyssäni se on kuitenkin ollut käyttämättömänä jo pitkään, koska olen vähän arastellut sen väriä. Pelkäsin, että se olisi häiritsevän räikeä.

Toissapäivänä piti kuitenkin lakata kynnet uusiksi, ja tartuin vihdoin Kinky in Helsinkiin. Olen ihan tarkoituksella pyrkinyt käymään läpi lakkavarastoani niin, ettei kukaan (heippa äiti! ;) ) pääsisi uusia ostaessani väittämään, että en ole käyttänyt entisiäkään.

KiH kuuluu värisävyltään niihin kynsilakkoihin, joista on mahdotonta saada täydellistä kuvaa. Lakka on voimakas magenta, jossa on kaunis pinkki-sinertävä shimmer. Tai jotain. Olen huono kuvailemaan tällaisia :)

Tarkoitus oli koristella kynnet eBaysta ostetuilla söpöillä pienillä kukkatarroilla, mutta lopulta laitoin tarrat ainoastaan peukaloihin ja nimettömiin… KOSKA NIITÄ EI SAA EHJÄNÄ IRTI ARKISTA! Noita tarroja oli tarpeeksi joka kynteen, mutta niistä meni niin moni rikki irrotettaessa, että ehjiä tarroja riitti vain neljään sormeen. Todella, todella, TODELLA huonolaatuisia tarroja :[

No, ihan nätit peruskynnet silti, en valita. Ja tilasin jo toivottavasti parempilaatuisia tarrojakin. Nyt tämä Papu siirtyy potemaan syksyn ties monettako räkätautiaan sohvalle… (Eläköön päivähoidon aloittaminen: lapsi tuo melkein joka viikko uuden taudin kotiin äidille ja pikkusiskolle. Mies sentään tuntuu säästyvän pahimmilta.)

– Papu –