Onhan meillä aina Pariisi

Sain jo ajat sitten vaihtokaupassa äidiltäni OPI We’ll Always Have Paris (Suede) -lakan, mutta vasta nyt se pääsi kynsille asti. Minua ei itse asiassa niinkään kiinnostanut se suede-pinta, vaan se, miten kaunis lakka on päällyslakan kera. Siispä kuvan kynsillä on päällyslakkana Seche Vite. Peittävyys oli tällä suede-lakalla hyvä, mutta levityksen kanssa sai olla tarkka ja nopea, että pinnasta tuli tasainen ja siisti.

Päivänvalo on kovin vähissä näinä aikoina, joten on pakko opetella kuvaamaan kynnet sisällä salamavalon avulla. Pyydän siis kärsivällisyyttä opettelun ajaksi – kuvat toivon mukaan paranevat vähän kerrallaan, kun keksin oikeat niksit :)

Onnistuin turmelemaan tämän lakkauksen heti seuraavana päivänä tehdessäni uusia kynsilakkariipuksia, ja koska en millään jaksanut ajatustakaan uusien kynsien tekemisestä niin pian, oli keksittävä jokin hätäratkaisu. Kuorrutin siis lakkauksen ihanaakin ihanammalla Nfu-Oh 51:lla ja pärjäsin vielä vuorokauden. Ja oi, näistä kynsistä tykkäsin niiiiiiin kovasti!

Ensi kerralla sitten toivottavasti jotain muuta kuin violettia. Ette varmaan ole koskaan huomanneet, että pidän violeteista lakoista? Niin arvelinkin.

En taida enää tämän vuoden puolella bloggailla, joten toivottelen tässä kaikille lukijoillemme oikein mukavaa vuodenvaihdetta (miten sitten juhlittekin!) ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle :)

– Papu –

Holoa hololla

Kiitos rakkaan blogisiskoni, sain vihdoin ja viimein käsiini ehjän Color Clubin Wild At Heartin. Odotukset olivat korkealla, koska olin ehtinyt lukea lakasta niin paljon kehuja, eikä se kyllä sitten pettänytkään: yhdellä huolellisella kerroksella peittävä ihana violetti, jossa kaiken muun hyvän lisäksi on vielä suht näyttävä holoefekti. What’s there not to love? (No joo, ehkä se valokuvaamisen vaikeus on vähän vähemmän rakastettava ominaisuus…)

Holoefektin sain salamavalon avulla jotenkuten näkyviin, mutta lakka ei ole minusta kuvassa muuten ihan oikean sävyinen. Wild At Heart on niitä kynsilakkoja, jotka yksinäänkin ovat tarpeeksi näyttäviä, mutta tällä kertaa päätin silti koristella kynsiä. Kokeilin ensimmäistä kertaa leimaamista hololakalla, valintana China Glazen TTYL, ja lopputulos oli mielestäni varsin hieno. Toisessa kuvista näkyy holoefekti, toisessa itse leimailut vähän paremmin.

Leimailussa käyttämäni laatta on Chez Delaneyn A31 ja tuota kuviota olen käyttänyt aikaisemminkin. Se on ehdottomasti yksi suosikeistani :)

Oletteko te muut leimailleet hololakoilla?

– Papu –

Joulukynnet, vol. 2

Murmis jo ehti esitellä omat joulukyntensä, minä tulen nyt sitten jälkireessä. Tosin, näissä minun joulukynsissäni on täsmälleen samat koristeet kuin Murmiksellakin, sillä olimme toisistamme tietämättä tilanneet ihan samanlaiset jouluiset water decalit Chez Delaneylta. Murmis valitsi alle tummaa sinistä, minä joulunpunaista. Siispä – Nubar Enchanting Red ja hopeiset water decalit:

Kynsiä lakkaillessani olin ihan harmissani siitä, että tuo jumalaisen upea punainen on joutunut hengailemaan lakkahyllyssäni jouten jo varmaan vuoden. Ihana lakka: hyvä koostumus ja tyrmäävän kaunis värisävy! Chez Delaneyn water decaleista olen tähän mennessä pitänyt kovasti, mutta jostain syystä näiden jouluisten kanssa oli ongelmia. Ne menivät ryttyyn helposti ja kaikkein kurjinta oli se, että peukaloon kauniisti aseteltu joulukuusidecal lähti yllättäen liikkeelle, kun aloin levittää päällyslakkaa! No, kerrankos sitä… Muut kynnet onneksi sentään onnistuivat suht hyvin.

Nyt tämä Papu palaa suklaarasioiden ääreen uskaltamatta ajatellakaan, millaisia lukemia vaaka näyttää uuden vuoden alussa…

– Papu –

Rauhaisaa loppuvuotta

Kiireen vähän hellitettyä ja joulunaluskynsien (vielä blogaamatta) alettua lohkeilla ehti Murmiskin viimein tehdä suunnittelemansa joulukynnet. Hiukan piti suunnitelmaa muuttaa, kun aaton tohinassa pari kynttä lohkesi ja siten hiukan lyhentyi.

Sinisiin sävyihin täälläkin aattoiltana päädyttiin: Zoyan Ibiza, jouluiset hopeanväriset water decalit ja China Glazen Fairy dustia. Me likes!

Koska en näin joulupäivän iltana enää tohdi hyviä jouluja toivotella toivon kaikille rauhaisaa loppuvuotta ja ihanaa, onnellista uutta vuotta!

-Murmis-

Hauskaa joulua!

Joulukynnet ovat vielä tekemättä, mutta yhdet talviset kynnet olen tässä välissä sentään ehtinyt tehdä. Ihana sininen OPI Yoga-ta Get This Blue (kaksi kerrosta riitti mainiosti, todella hyvä pigmentti) sai koristeeksi Chez Delaneylta ostettuja water decal -lumihiutaleita, joiden siniset hiutaleet tosin valitettavasti katosivat ihan täydellisesti taustaansa. Sekä keskisormessa että nimettömässä on siis oikeasti yksi lumihiutale enemmän kuin mitä kuvassa näkyy :)

Tämän pikaisen merkinnän myötä haluan myös toivottaa kaikille lukijoille ihanaa, rauhaisaa joulunaikaa! Lisää blogimerkintöjä tulee toivottavasti pian, sillä esittelemättä on ainakin kahdet kynnet, mutta jouluaattona on taatusti muutakin tekemistä ;)

– Papu –

Pienestä pitäen

Murmiksen esikoinen (pian kaksi ja puolivuotias tyttö) on jo melkoisen kiinnostunut kynsilakoista. Usein hänelle pitäisi olla laittamassa lakkaa kynsiin, tähän asti Trindin Nail Balsam on riittänyt. En nimittäin viitsisi tuonikäiselle vielä kunnolla lakkaa laittaa, kun ei malta kumminkaan odottaa kuivumista ja poistaminenkin olisi liian kemikaalipitoista hommaa. Äidin poistaessa lakkoja, esikoinen putsaa omia kynsiän ihan paljaalla pumpulilla.

Olin miettinyt, että ehkä hänelle voisi laittaa dotting tool -kukkia vaikka, mutta ehtisivätkö nekään kunnolla kuivua. Itselleni water decalseja hankkiessani törmäsin kuitenkin sellaisiin, jotka oli pakko hankkia niitä pikkuisia kynsiä ajatellen.

Hello Kitty decalseja! Jopa ilman päiväkotia on lapsukainen Kittystä innostunut. vaikka äiti on koittanut vähän pahimpia Kitty-keskittymiä mm. kaupoissa kiertää. Piti kyllä sydämiä ja rusetteja leikata pois koko kuviosta, että mahtuvat ja vain peukun kynsiin laitettiin aluslakan ja päällyslakan väliin kissan kuvat. Näitä ihasteltiin päivän verran. Sitten irtosi ensin toinen ja sitten toinen, kelmuna lakkoinen kaikkineen.

Vielä pitää käsien ja kynsien vähän kasvaa ennekuin kunnolla pääsee kynsitaidetta pikkutyttö harrastamaan.

-Murmis-

Ei vaan meinannut onnistua…

Color clubin Wild at Heart -lakalla tuntuu olevan huonoa karmaa. Muistatte ehkä, että Papulle tulossa ollut yksilö hajosi aikoinaan pakettiin. No minulle tilattu (ja samalla Papulle uusi) tuli ehjänä kotiin, mutta pari ekaa lakkauskertaa kyseisellä lakalla ovat olleet tuskaisia.

Ja ei, älkää ymmärtäkö väärin, se ei suinkaan ole johtunut lakasta, joka on aika ihana säihkyvän violetti nopeasti kuivuva one-coater. Ekalla kerralla en onnistunut saamaan lakatuista kynsistäni oikein hyvää kuvaa, käsittelemällä sain aikaan jonkinlaisen, mutta päätin jättää se blogaamatta. Nyt toisella kertaa onnistuin useampaankin kertaan töhräämään kynsiä, vaikka lakka nopsaan kuivuukin. Ennen yhtä keskisormen sotkemista ehdin napata kuitenkin kuvan:

Tässä siis Color club Wild at Heart, nimettömässä lisäksi Color clubin Revvvolution ja Chez Delaneylta tilattu vetskari water decal. Noin kolme sekuntia kuvan ottamisen jälkeen vielä hiukan kosteaan lakkaan onnistuin saamaan melkoiset rutut keskisormeen…

Näiden jälkeen olenkin ollut jo useamman päivän ilman lakkoja, kun en ole vaan muka ehtinyt laittamaan uusia. Jouluksi pitää kyllä viimeistään laittaa uudet, on nimittäin just sopivat koristeet odottamassa.

-Murmis-

Töpöttelyranskis töpökynsissä

Papulasta päivää. Sain pitkästä aikaa tehtyä itselleni uudet kynnet, puuh. Vastikään näin suunnilleen tällaiset kynnet OMG Polish ’em -blogissa ja halusin kokeilla jotain vastaavaa itsellenikin. Koska en (ainakaan vielä) omista ihanaa China Glazen Snowglobe-lakkaa, laitoin päälle OPI Servin’ Up Sparklea.

Itse ranskikseen käytin Orlyn Bonder-aluslakkaa, sitten kaksi kerrosta Essien Vanity Fairestia ja kärjet töpöttelin Sally Hansenin White On -lakalla. Ja kun tässä tuli Essiestä puhetta, niin on pakko mainita tämä: kävin eilen Espoon Leppävaarassa Sellon kupeessa sijaitsevassa apteekissa ja äimistyin, kun siellä oli kokonainen Essien kynsilakkahylly! Olin kyllä lukenut, että Essien lakat tulevat ensi vuoden alussa marketteihin, mutta en arvannut törmääväni niihin jo nyt, saati sitten että apteekissa. (En myöskään arvannut, että törmäisin samalla Sellon-reissulla blogisisko Murmikseen ja saisin häneltä rattoisan autokyydin kotiin ♥ )

Kirjoitin aiemmin Essien Vanity Fairest -lakasta, että se on täydellinen ranskislakka, mutta otan nyt kehuni takaisin. Jo useamman kerran sillä tehty ranskalainen manikyyri on nimittäin lähtenyt omituisesti kuoriutumaan kynsiltä jo vuorokauden kuluttua – en käsitä miksi! Lakkaus ei siis lohkeile kärjistä vaan kynsien tyveen alkaa ilmestyä sellaisia vaaleampia läiskiä, jotka tarkoittavat sitä, että lakkauksen alle on päässyt ilmaa. Tätä ei ole tapahtunut esimerkiksi OPI Pearl of Wisdomin kanssa, vaan ainoastaan tuon Essien lakan kanssa, joten oletan sen olevan syyllinen. Tämäkin ranskis oli pakko poistaa heti seuraavana päivänä, snif.

Nyt pitää siis ilmeisesti taas kerran ruveta etsimään Sitä Oikeaa ranskislakkaa… Suosituksia kenelläkään?

– Papu –

Oi ja voi

Papun osalta täällä blogissa on ollut hiljaista kuin teho-osastolla. (Vastoin Teho-osasto-sarjan antamaa käsitystä – mikä tietysti johtuu vain sarjan alkuperäisen nimen virheellisestä käännöksestä – teho-osastolla tosiaan on varsin rauhallista ja hiljaista) Valitettavasti syynä on se, että kyntenikin ovat lähestulkoon teho-osastokunnossa.

Vajaa kaksi viikkoa sitten rakas tyttäreni pyrki melkein-yksivuotiaan tarmolla taas kerran sähköjohtojen kimppuun, ja kun estin häntä näissä pyrkimyksissä, keskisormesta katkesi kynsi ihan noin vain. Naks. Se ei saanut edes mitenkään erityistä iskua tai vääntöä osakseen, enkä edes huomannut, missä vaiheessa kynsi katkesi. Huomasin vain hetkeä myöhemmin, että koko kynsi oli katkennut ihan valkean osan tyvestä.

Ja eikö tämä ole lohduton näky?

Aloin väkisinkin epäillä, että kynsissä on nyt jotain enemmänkin pielessä. Ei hyväkuntoinen kynsi katkea noin vain ilman kunnon tälliä. Lyhensin kaikki kynnet ihan minimiinsä ja hankin tehohoitotarvikkeet:

Melkein kaksi viikkoa kynnet ovat olleet ilman lakkaa (onneksi oli jemmassa tuo Extravagance-lakkaus bloggaamatta…) ja olen hoitanut niitä rasvalla, öljyllä ja Nail Balsamilla. Kynnet ovat tässä ajassa kasvaneet ehkä vajaat pari milliä. Eilen sitten katselin kynsiäni tyytyväisenä siitä, että ne olivat kasvaneet jo hieman siitä kamalasta töpövaiheesta, ja arvatkaapa huviksenne, mitä vähän myöhemmin tapahtui?

Naps. Peukalonkynnestä katkesi se vähäinenkin pituus, mitä olin siihen saanut kasvatettua. Ilmeisesti parin viikon tehohoito ei ole ehtinyt auttaa vielä yhtään, koska kynnet napsuvat tuolla tavalla edelleen :( En oikein tiedä, mitä muutakaan enää voisin yrittää. Ehkäpä alan nyt lakata kynsiäni katkeilusta huolimatta, sillä lakka kuitenkin suojaa kynttä jonkin verran.

Huokaus.

Uusia lakkauksia tuskin tulee kovin rapsakkaa tahtia ihan lähiaikoina, mutta jospa saisin kuvattua tässä välissä suosikkilakkani ja lauantaina saatuja uutuuksia, niin olisi jotain esiteltävää sentään :)

– Papu –

Purppurakeiju

Joskus suunnitelma ei toteudu sinnepäinkään, mutta tulos on silti varsin kiva. Niin kävi näiden kynsien kanssa. Lakkasin kynnet lasten päiväuniaikaan OPIn Pamplona purplella ja ajattelin sitten illalla lasten käytyä nukkumaan leimailla niille jotain pitkästä aikaa.

Mutta kun päivä ehti iltaan oli kaupassakäynti, piparien leipominen ja muu puuhailu saanut lakan jo muutamasta kohtaa lohkemaan ja muutenkin kulumaan. Ei tehnyt mieli leimata enää niiden päälle. Eikä muutenkaan tehdä niille mitään suuritöisiä koristeluja siltä varalta, että lohkeavat heti lisää ja joudun pian manikyyrin poistamaan.

Niinpä seuraavana päivänä korjailin kynsien kärkiä ja levitin sitten koko kynnelle pitkään käyttämättä ollutta iki-ihanaa China Glazen Fairy dustia (jonka säkenöinti ei kyllä tästä kuvasta kovin hyvin erotu).

Vaikka itse sanonkin niin näistä tuli kaikessa yksinkertaisuudessa valtavan valloittavat. Fairy dust pelastaa melkein minkä vain lakan ja tämänkin purppuraisen se sai säihkymään kaikissa sateenkaaren väreissä. Oikein ihmetyttää miten se onkin jäänyt pitkäksi aikaa laatikkoon pölyttymään. Sopii aivan loistavasti joulun juhlakauteen. Harmi vaan, ettei minulla ole tänä vuonna yksiäkään pikkujouluja tiedossa, kun pikkumiestä ei vielä raaski kovin pitkäksi aikaa jättää ilman äitiä.

…vai Papu, mitäs sanot blogin omista pikkujouluista?

-Murmis-