Flormaria sutimassa

Todettuani tämänhetkisen lakkavarastoni Flormarit erinomaisiksi vesimarmorointilakoiksi päätin myös uskaltautua lakkaamaan kynnet Flormar-lakalla ihan perinteisellä metodilla. Jotta saisin virtuaalista mustaa laatikkoani tyhjemmäksi, päätin laittaa peukaloihin ja nimettömiin eri väriä kuin muihin sormiin. Juu juu, se on vähän huijaamista, mutta entäs sitten ;)

No, millainen kokemus se sitten oli – tämä ensimmäinen lakkauskerta Flormarilla? Kuudelle sormelle päätynyt Flormar 410 oli mielestäni ihan ok lakka kaikin puolin: ei täydellisesti levittyvä mutta ei mitenkään hankalakaan. Vähän niin kuin keskitason China Glazet. Mutta peukaloihin ja nimettömiin laitettu 125 olikin sitten ihan eri juttu! Voin liiottelematta sanoa, että kyseinen kynsilakka on luultavasti hinta-laatu-suhteeltaan koko lakkavarastoni paras lakka. Olin todella positiivisesti yllättynyt.

Flormar 125 oli minusta koostumukseltaan todella hyvä: se levittyi erinomaisesti ja ilman ainoatakaan ongelmaa. Peittävyys oli varsin mainio jo yhdellä kerroksella ja täydellinen kahdella. Kynsinauhoilta lakka lähti hyvin pois eikä myöskään ollut sotkuinen poistettava, kun kolme päivää myöhemmin poistin lakat. Ja tämä kaikki hintaan 1,06e! Vielä kun vähän leveämmän siveltimen olisi saanut niin ah..!

Koristelin tuon 125:n perhosensiipikuviolla, johon käytin laattaa NC-01. Näistä kynsistä tuli yksinkertaiset mutta jotenkin tosi kivat :)

Flormar 410 & 125

  • Aluslakka: Essie Grow Stronger
  • Värilakka: Flormar 410 & Flormar 125
  • Leimauslakka: China Glaze Smoke & Ashes
  • Laatta: NC-01
  • Täplät: Essie Blanc
  • Päällyslakka: Seche Vite

O.P.I. You Only Live Twice

Jos kynsilakkojen kauneutta arvioitaisiin asteikolla yhdestä kymmeneen niin, että yksi on susiruma ja kymmenen todella ihastuttavan upea, olisi O.P.I. You Only Live Twice noin kaksitoista. No okei, liiottelen vähän, mutta ihan vakavasti puhuenkin se on sitä lajia upea, että ei kannata ajaa autoa, koska voi kolaroida unohtuessaan tuijottamaan kynsiään.  ;) Onneksi en omista autoa. Oma kuvani ei tee lakalle alkuunkaan oikeutta, joten lisäksi kannattaa kurkata ainakin tämä kuva.

You Only Live Twice on koostumukseltaan minusta ihan parasta O.P.I.-laatua: se levittyi kynsille todella vaivattomasti ja peitti kahdella kerroksella. Kynsinauhoja ei kauheasti tarvinnut putsailla, koska hyvän koostumuksen ansiosta lakkaaminen onnistui heti niin siististi. Koska kyseessä oli voimakas magentan sävy, lakan mahdollinen tahrivuus hieman mietitytti, mutta kynsinauhoja puhdistaessa ylimääräiset sotkut lähtivät helposti siveltimellä pois, eikä lakkausta poistaessakaan ollut ongelmia tahrimisen kanssa. You Only Live Twice saa siis Papulta joka suhteessa arvosanan kiitettävä.

O.P.I. You Only Live Twice

  • Aluslakka: O.P.I. Natural Nail Base Coat
  • Värilakka: O.P.I. You Only Live Twice (x3)
  • Päällyslakka: Seche Vite

En koristellut kynsiä mitenkään, koska a) en ehtinyt ja b) lakka oli minusta jo yksinäänkin niin upea. Valitettavasti kuvasta ei käy ilmi, miten mielettömän hienosti tuo lakka kimaltelee sopivassa valaistuksessa. Huokaus… ♥

Mustavalkoista

Jos minä olisin tunnettu kynsilakoistani eli olisin vaikkapa O.P.I:n tai China Glazen palkkalistoilla lakkoja kehittelemässä, niin tiedättekö, mitä minä tekisin – ja mikä olisi varmasti iso menestys? Mustavalkoisen glitterlakan! Laadukkaan, kauniin, helposti levittyvän mustavalkoisen glitterlakan.

Mutta niitähän on jo maailma pullollaan, sanoo nyt joku. Niin onkin. Itse asiassa tässä Chalkboard Nailsin vertailussa niitä on esitelty peräti 28 kappaletta. Mutta katsokaapa montako tunnettua (ei-indie-)merkkiä siellä on..? Ei yhtään. Ei O.P.I:a, ei China Glazea, ei Color Clubia, ei Orlya, ei Essietä, ei Nubaria ja niin edelleen. Olen yrittänyt metsästää itselleni täydellistä mustavalkoista glitterlakkaa, mutta vaikuttaa siltä, ettei sitä ole mahdollista ostaa. Yhdelläkään noista isoista (ja mielestäni laatu-) merkeistä ei sellaista googlaamiseni perusteella ilmeisesti ole. What the…?

No, entäs ne vertailun indielakat? Lähes kaikki niistä ovat rumia. Niissä on silppua ja tikkuja, ja olen vilpittömästi sitä mieltä, että jos kynsiharrastajalla olisi oma rukouksensa, siinä sanottaisiin ”…vaan päästä meidät tikkuglitteristä”. Tikkuglitter on rumaa, yäk, hyi. Ja sitä on vertailun lakoista kuudessatoista. Muissa on sitten jotain muuta vikaa: ne ovat liian tiheitä, liian harvoja, liian isoja, liian pieniä, tai niissä on muutakin kuin mustaa ja valkoista.

Vertailun lakoista ainoastaan kaksi on suurin piirtein sellaisia, millaisen haluaisin – Social Suicide ja Putting On the Ritzzz – eikä niitä saa mistään. Suosittua ja jo jonkinlaista mainetta niittänyttä indielakkaa kun et kerta kaikkiaan saa ostettua, ellet tappele siitä verissäpäin jonakin tiettynä yönä aamuneljältä amerikkalaisten kanssa… ja tuskin silloinkaan. Dandy Nailsin Colorblindin onnistuin löytämään Ninja Polishilta ja ostin sen jonkinlaisena lohdutuspalkintona, kun en parempaakaan ole käsiini saanut.

Inhosin Colorblindia. Ainakaan minun taidoillani sitä ei saanut mitenkään levittymään niin, että glitter olisi ollut kynsillä tasaisesti, ja sen vuoksi päädyin laittamaan sitä kynsille ihan liian paksun kerroksen, mikä taas aiheutti ihan järjettömän määrän kuplia. RäYH! Nämä kynnet ovat siis totisesti kaukaa kauniit -kategoriaan kuuluvat:

Essie Miss Fancy Pants

  • Aluslakka: Essie Grow Stronger
  • Värilakka: Essie Miss Fancy Pants
  • Glitter: Dandy Nails Colorblind
  • Päällyslakka: Seche Vite

Essien Stylenomics-syyskokoelmasta hankin vain kaksi lakkaa: tumman luumunvioletin Recessionistan ja tuon mudanharmaan Miss Fancy Pantsin. Se olikin hyvä hankinta, sillä se näytti kynsillä varsin mainiolta, levittyi nätisti ja peitti kahdella kerroksella. En kuitenkaan katsellut sitä kynsilläni kahta vuorokautta enempää, mikä johtui inhostani kuplia kohtaan (kuvassa ne näkyvät oikeastaan vain nimettömässä, onneksi).

Olenko ainoa, joka haaveilee täydellisestä mustavalkoglitteristä?

(P.S: Lähestyvää talvea silmälläpitäen olen harjoitellut kuvaamista sisällä keinovalossa. Tuo tämän merkinnän kuvakin on kuvattu sisällä. Ihan jees, eikö?)

A-Z: W is Wednesday

Jossain vaiheessa taisin miettiä jättäväni tuplaV:n välistä, mutta kun kun kokoelmaani kesällä liittyi Zoyan Wednesday, niin miksipä suotta. Etenkin kun se ei edes ole lakkavarastoni ainoa W:llä alkava yksilö.

Täplillä toteutettu gradientti oli pyörinyt mielessäni siitä asti, kun näin sellaisen Chalkboard Nails -blogissa. Alle siis Zoyan Wednesdayta pari kerrosta, sitten miettimään sopivia täplävärejä. Päädyin Essien Trophy Wifeen ja OPIn Romeo & Jolietiin. Nämä kynnet tehtyäni Sarah sattui jopa julkaisemaan tutoriaalin dot gradienteista, joten siitä vaan muutkin kokeilemaan! Kumma vaan taas, miten tämän copycatin kynnet eivät ole lähimainkaan yhtä onnistuneet/kauniit/siistit. Etenkin toisessa kuvassa erottuvat kaikki tuhrut, kuplat ja lakkojen leviämiset. Ei olleet edes kaukaa kauniit. Meh. Pitää harjoitella lisää…

wednesday-dot-tip

wednesday-dot-tip2

  • Polish: Zoya Wednesday
  • Dotting polish: Essie Throphy Wife and OPI Romeo & Joliet
  • Top Coat: Poshe

Kyllä näitäkin tuli pari päivää jaksettua katsella. Melkein harmittaa, kun geelien päällä lakat pysyy hyvinä melkein viikkokaupalla. Lakat tulee kumminkin melkein kerran viikossa poistettua, kun ne alkaa kyllästyttää ja silloin niissä on korkeintaan naarmuja ja hiukan kärkikulumaa. Nyt olisi siis loistotilaisuus jaksaa väkertää vähän työläämpiäkin koristeluja. Mitähän sitä keksisi.

********************************

W was Zoyas Wednesday. I decided to try a dotted gradient, which I first saw on Chalkboard Nails. I really like Sarahs designs and doubt that this is not last time I will try to copy her. She has also made an nice tutorial of this design (would have been useful to me too, but I found it only after I blundered mine..)

I used Essie Trophy Wife and OPI Romeo & Joliet for my dots. I stumbled at dotting and then my topcoat also spred some of the dots. Not a pretty sight, I think I have to redo this sometime…

Hulluusangsti

Papulassa on viime aikoina podettu jonkinlaista kynsilakka-angstia. Tietokannan näyttäessä lakkojen määräksi jo lähemmäs 200 aloin vähän kerrallaan stressaantua lakkojen määrästä. Tuskastumista ei niinkään aiheuttanut lakkojen määrä sinänsä (kyllä niille aina jostain tilaa löytyy) eikä edes rahanmeno (joka kyllä olisi sinänsä hyvä syy pistää harrastus paremmin aisoihin), vaan ehkä eniten ihan vain sen tiedostaminen, miten järjetöntä on omistaa lähes kaksisataa pulloa kynsilakkaa.

Kansainvälistä harrastajapiiriä ajatellen kokoelmani on tietysti varsin maltillinen, enkä lukisi itseäni täysin kajahtaneiden porukkaan. Olen nähnyt kuvia amerikkalaisten kynsibloggaajien varastoista, ja mielestäni jopa yli tuhannen kynsilakan hamstraaminen on aivan älytöntä. Ei kukaan oikeasti tarvitse sellaista määrää eri sävyjä, vaikka ne kuinka olisivat erilaisia. Mutta jo alle kahdensadan pullon kanssa voi näemmä tulla selkeä angsti.

tikkuviuhka-duochrome

Googlailin aikani kuluksi tietoa siitä, moneenko lakkaukseen riittää yksi 15 millilitran kynsilakkapullo. Vastaukset vaihtelivat, mutta useimmat sijoittuivat noin 30 kieppeille. Siis 30 lakkausta yhdestä pullosta. Kaikki kynsilakat eivät toki ole 15 ml:n pulloja, joten laskettakoon, että minun kahdellasadalla kynsilakallani saisi tehtyä keskimäärin 20 lakkausta per pullo.

20*200 = 4000

Neljätuhatta lakkausta. Ja jos ajatellaan, että pidän yhtä lakkausta keskimäärin kolme vuorokautta, tuolla 4000 lakkauksella päästään eteenpäin vaatimattomat 12 000 vuorokautta. Ja 12 000 vuorokautta, ystävät, on lähemmäs 33 vuotta.

KOLMEKYMMENTÄKOLME VUOTTA! 33 vuoden kuluttua minä olen 69-vuotias. Ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa?

Tämä touhu on aivan hullua. Isolla H:lla.
tikkuviuhka-glitter

Suuren tikkuprojektin jälkeen oli vuorossa Suuri Karsinta. Kävin tikkuviuhkojen läpi lakkavarastoni ja tutkin sävyjä karsien seasta kaikki sellaiset, jotka olivat liian lähellä jotakin toista sävyä sekä kaikki, jotka eivät miellyttäneet tarpeeksi. Tulos? Tämänhetkinen lukema on 159. Siinä on yhä liikaa, mutta karsinta jatkunee vielä.

Jonkun mielestä helppo ratkaisu olisi tietysti lakata ostamasta lisää kynsilakkaa. Jokainen tämän harrastuksen pauloihin joutunut ymmärtää kuitenkin, että homma ei toimi niin. Uusien kokoelmien kyttäys, omien suosikkien tilaaminen ja pakettien odottelu ovat olennainen osa tämän harrastuksen ihanuutta. Uusia aarteita on saatava, vaikka pää kuinka huutaisi, että se on järjetöntä.

tikkuviuhka-harmaa

Mitä sitten pitäisi tehdä? En tiedä. Oma päätökseni on tiukentaa seulaa entisestään. Keskinkertainen lakka saa lähteä, ellei se satu olemaan sellainen sävy, jota lakkahyllystä ei ollenkaan löydy – ja huomatkaa, että tällä tarkoitan isompia väriperhettä, en suinkaan sellaista ”oih, tässä vaaleanpunaisessa on ihan aavistus enemmän punaista kuin tuossa toisessa, joten tämä on pakko pitää!” -sävyeroa.

Esimerkki: Kokoelmassani on hyvin niukasti vihreää, joten ne 3-4 kpl vihreäpohjaista sävyä saavat jäädä, vaikka eivät olisikaan laadultaan ihan Täydellisiä. O.P.I. Cuckoo For This Color on kerran toisensa jälkeen selvinnyt karsinnoista lähinnä sen takia, että minulla ei ole mitään muuta lähellekään sen väristä lakkaa. Sen sijaan punaisia, violetteja ja pinkkejä on niin paljon, että lakan on parasta olla hyvin levittyvä ja peittävä tai muuten todella upea, että se saa jäädä.

Jos lakka on vähänkään hankala levitettävä, se saa lähteä. En tule valitsemaan sitä toista kertaa kynsilleni kuitenkaan. Ja tästä päästäänkin sitten vielä yhteen angstia aiheuttavaan seikkaan: kun koko ajan on vähintään kymmenen uutta kynsilakkaa, jotka eivät ole vielä ehtineet kynsille, milloin ehdin lakata taas uudelleen niillä kaikkein ihanimmilla lakoillani? Esimerkiksi O.P.I. DS Extravagance on jo pitkään odottanut uutta pääsyä kynsille, mutta aina valitsen sitten kuitenkin jonkin käyttämättömän lakan, kun aloitan lakkauksen.

Huokaus. Eikö ketään muuta ikinä ahdista tämä harrastus?

(En minä tästä silti luovu! :D)

A-Z: V is Viridian Vinyl

Orlyn Viridian vinyl on varmaankin ollut esillä jo joskus ennenkin, mutta niin se vaan päätyi V:n kohdalle kera China Glazen Aquadelicin. Viridian vinyl on ihan loistava lakka leimailuun, mutta tällä kertaa se pääsi liukumaan kynnen kärkeen. Hiukan vastusti tällä kertaa ja muutama kynsi piti tehdä uusiksi ja yksi paikata, mutta sainpahan lopulta melko hyvän tuloksen aikaan.

Pohjalla siis on pari kerrosta China Glazen Aquadelicia. Ihana kirkas turkoosi, joka levittyi hyvin ja peittikin kiitettävästi. Tykkään kovasti. Viridian vinyl kuivuu satiinipintaiseksi, mutta liukuväriin haluan muutenkin laittaa päällyslakan, joten siitä ominaisuudesta ei tässä sen enempää. Kokeilin ekaa kertaa sekoittaa töpöttelysieneen kahta lakaa, kun sillä metodilla liukumasta pitäisi tulla parempi, mutta en tiedä oliko vika taas töpöttelijässä vai lakoissa, kun ei se minusta isoa eroa pelkällä yhdellä lakalla töpöttelyyn tuonut…

viridian-vinyl-aquadelic-gradient

  • Polish: China Glaze Aquadelic
  • Gradient: Orly Viridian Vinyl
  • Topcoat: Poshe

Luulen, että suunnitelmassa oli yhdistää VVinyliin Aquadelicin sijaan jokin muu lakka alunperin, koska Aquadelic kotiutui vasta kesälakkahamstrauksessani, mutta en ollenkaan enää muista mikä se alkuperäinen oli. Sitä mietiskellessäni tein havainnon, että aika monta turkoosia lakkaa aikalailla lähellä toisiaan on tullut hamstrattua…

parit-turkoosit

Zoya Zuza, Zoya Wednesday, China Glaze For Audrey,
China Glaze Aquadelic. Zoya Bevin ja OPI Mermaid Tears

Tuuminpa sitten siinä, että kaikkia en taatusti tarvi ja kun muutama sävy ei enää miellyttänyt silmää, oli kohtuu helppoa karsia noista 50 % odottamaan kirppistä (arvatkaa mitkä lähtee ja mitkä jää?). Muutenkin olen katsellut alati kasvavaa lakkakokoelmaani kriittisellä silmällä ja napsinut sieltä pois uusiin koteihin joutavia yksilöitä. Jossain vaiheessa aakkosprojektin jälkeen on siis kirppis luvassa. Ainakin Murmiksen lakkoja sinne on tulossa, Papu taitaa myydä hutiostoksensa nykyään Facebookin puolella.

*************************************************

Orlys Viridian Vinyl is hardly untried by me any more, but managed to make it’s way to V spot nevertheless. On the other hand China Glazes Aquadelic I have not presented yet, so untried theme could continue. Gradient with turquoise theme this time, I liked it a lot even it was pain in the a.. to make this time.

Also I managed to at least partly invetory my stash of turquoise polishes and then made an executive decission to diminish their number (in the picture) by 50%. I’m inspecting my whole collection with critical eye at the moment so blog sale should be in order soon.

Ellen lumoissa

Kuvittelin julkaisseeni nämä kynnet jo ajat sitten, mutta kuvakansiotani selatessani törmäsin näihin kuviin ja aloinkin epäillä. Kävin blogin puolella tarkistamassa ja kappas vain – tämä lakkaus oli unohtunut kokonaan!

Sinänsä näissä kynsissä ei ole mitään ihmeellistä, sillä en edes koristellut niitä, mutta tämänkertainen lakka on niin upea, ettei se koristeluja kaipaa. Kyseessä on siis ensimmäinen Bariellen lakkani, Elle’s Spell, josta ehdin haaveilla piiiitkään, ennen kuin lopulta sain sen. Enkä olisi varmaan lopultakaan tajunnut itse, että TransDesignilta saa Bariellen lakkoja, ellei muistaakseni Verieana (bless you!) olisi siitä vinkannut.

Näistä kynsistä on jo niin kauan (2 kk), etten muista levittyvyydestä mitään erityistä huomautettavaa. Se kyllä myös tarkoittaa, että lakka on ollut vähintäänkin ihan mukava käyttää, koska huono levittyvyys jää minulle mieleen. Muistelisin, että lakkaa on kolme kerrosta, sillä tämmöiset jellytyyppiset lakat eivät ole yleensä kauhean peittäviä. Elle’s Spell ei yhtään häviä nufuille kauneudessa, mutta hakkaa ne 6-0 kuivumisvauhdissa. Tykkäsin!

Barielle Elle's Spell

Ja vielä makrokuva tästä ihanuudesta:

Barielle Elle's Spell macro

Löytyykö lukijoista onnellisia Elle’s Spellin omistajia? :)

A-Z: U is Unfor-Greta-bly Blue

U:n kohdalle ajattelin ensin lainaavani Papulta lakan, kun omasta varastosta ei u-lakkaa löytynyt. (Papulla olisi ollut ainakin silloin aakkosprojektini suunniteluvaiheessa vielä Color Clubin Uptown Girl, vaikka se nyt onkin kokoelmasta jo hävinnyt). Vaan sittenhän se mun lakanhankintataukoni aika radikaalisti päättyi. Silloin hiippaili minunkin kokoelmaani yksi U-lakka, nimittäin OPIn Germany-kokoelman Unfor-Greta-bly Blue. Kas kummaa, miten sitä tuli taas hankittua yksi sininen lisää…

Tämä lakka näyttää jossakin valossa selkeästi siniseltä ja joskus taas vivahtaa aivan petroolin suuntaan. Muistaakseni peitti hyvin kahdella kerroksella. Ihana ja kovasti minun mieleeni siis. Vaan pitihän tähänkin jotakin koristusta kehittää. China Glazen I’m With the Lifesaveria tuli tilattua kesävarpaiden koristukseksi (tulos oli suorastaan hohtava) ja nyt se pääsi sormien kynsillekin hieman. Kimppatilauksessa innostuin minäkin hankkimaan muutamaa mallia Tartofraisesin Nail Art water decalseja ja niistä päädyin kokeilemaan tuommoista ikäänkuin liekkiä/perhosesiipeä näihin kynsiin.

Ennakkoon ajattelin kynnenkulmaan sopivankokoisen väripläntin tekemisen olevan homman vaikein vaihe, enkä ihan väärässä ollutkaan. Tarkoista mittauksista huolimatta läntti tuppasi olemaan liian iso. Vaan ei ollut ihan helppoa sen siirtokuvankaan asemoiminen. Kynteni kulma ei ollut ihan identtinen kuvan kanssa muodoltaan, joten ihan kiinni kulmaan niitä ei saanut, kuten alkuperäinen akryyliväreillä toteutettu versio oli. Samoin sen kuvan saaminen asettumaan ihan kynnen reunaan nätisti osoittautui aika hankalaksi. Kenties joskus vielä kopiokokeilen vastaavaa ihan pensselin kera…

unforgreta

  • Base coat: Gel nails
  • Polish: OPI Unfor-Greta-bly Blue
  • Deco polish: China Glaze I’m With the Lifesaver
  • Water decals
  • Top Coat: Poshe

Mutta vaikeuksista ja lievästä epäonnistumisesta huolimatta tykkäsin näistä kovin. Lifesaverin neonvihreä toi kivaa kirkkautta muuten aika tummaan manikyyriin ja jälleen kerran pahimpia virheitä ei kaukaa kunnolla huomannut :D.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

I acquired my first U-polish during my summer shopping spree: OPIs Unfor-Greta-bly Blue. I really like the petrolish blue hue. I decided to combine it with China Glazes summer neon I’m With the Lifesaver, which I had intented only for my summer toes, and some Tartofraise-designed Water decals.

Copy became not nearly as pretty as originals since I had some problems making the green area big enough but not too big and adjusting the decals just at the corner. However I quite liked these, the green area brightened otherwise bit dark manicure.

Suuri tikkuprojekti

…eli ”Perfektionismi on sairautta!”

Tapahtuipa taannoin, että Papu bongasi Game of Polish -blogissa hienot kynsitikut. Toki omassa laatikossa oli kynsikiekkoja vaikka muille jakaa, mutta noita Mimosan tikkuja tuijottaessani keksin äkkiä monta monituista syytä, miksi minunkin olisi ihan pakko saada tikkuja.

Kynsilakkavarastossani liikkuvuus on melko suuri: uusia lakkoja tulee ja vanhoja lähtee. Kiekoissa lakat eivät koskaan pysy järjestyksessä, koska aina välistä katoaa yksi lakka ja tilalle tulee toinen. Listojen ylläpitäminen vihkossa oli myös työlästä, kun jatkuvasti sai olla viivaamassa yli ja kirjoittamassa uutta tilalle. Tikut sen sijaan… uuden lakan tikun voisi aina sujauttaa kätevästi viuhkaan oikealle paikalleen, myydyn lakan tikun taas voisi ottaa viuhkasta pois. Voi miten kätevää! Ihan pakkohan niitä on saada!

No ei kai siinä mitään: pari viikkoa myöhemmin istuin tikkupussit hyppysissäni ja suunnittelin projektin aloittamista. Nythän minulla oli sekä

tikkuja:
tikut-tikkupussi

..että kynsilakkaa:
tikut-lakkaa

Silloin kuvaan astui vakituinen elämänkumppanini, perfektionismi. Tikkujen pitäisi olla ihan täydellisiä. Ja täydellisissä tikuissa pitäisi olla kaikissa samanlaiset tekstit. Ei pelkästään tussilla kirjoitettu teksti, tai tarra, vaan siististi tulostettu tarra.

Ei minulla mitään tulostettavaa tarraa ollut, tietenkään. En ollut ikinä edes käyttänyt sellaista mihinkään. Dramaattinen isku projektin etenemiselle! Ei kun eBay-ostoksille…

Vajaa viikko myöhemmin minulla oli A4-kokoisia tulostettavia tarra-arkkejakin:
tikut-tarrakuori

Seuraavaksi tajusin, etten osaa tulostaa tarroja. Osaan toki käyttää suhteellisen uutta lasertulostintamme, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, miten sillä tulostetaan tarroja. Se kun meinaan ei käynytkään niin helposti, että paperisäiliöön työnnetään tarra-arkki ja annetaan palaa. Oooh no.

Fiksuna ja akateemisesti koulutettuna ihmisenä päättelin sitten, että paksummat erikoispaperit pitää varmaankin syöttää tulostimeen jotenkin eri tavalla. Käsin. Ja niin alkoi opiskelu. Löysin tulostimesta suunnilleen sopivan näköisen reiän ja onnistuin jopa löytämään tulostusasetuksista käsinsyötön. Harjoittelin kartongilla, etten haaskaisi arvokkaita Englannista saakka matkustaneita tarra-arkkejani.

Ihmeiden ihme: printteri nielaisi kiltisti kartonkiarkin ja sylkäisi sen ulos tekstillä kuorrutettuna. Hurraa! Vuosien yliopisto-opiskelu ei mennyt hukkaan! (*voice dripping with sarcasm*)
tikut-printtiharjoitus

Pienessä päässäni (tämä on toki vain sanonta, sillä kukaan, joka on joskus käyttänyt numeron 59 ylioppilaslakkia, ei voi sanoa tällaista vakavalla naamalla) tuumiskelin seuraavaksi, että fonttikoon ja rivivälin pitää olla juuri oikeat, jotta tarroista tulee sopivankokoisia, ja pitkätkin kynsilakkojen nimet mahtuvat kauniisti tikulle (can you say ”Wet’n’Wild – I Gotta Confection To Make”?). Tarrat pitäisi pystyä leikkaamaan yksinkertaisesti suikaleina irti ilman, että niitä tarvitsisi enää sen enempää trimmata muuta kuin pituussuunnassa.

Voin kuulkaa vakuuttaa, että sitä fonttikokoa ja riviväliä säädettiin eräskin hetki, ennen kuin testitulostukset alkoivat näyttää riittävän hyviltä ja lopultakin pääsin tulostamaan ne tarrat.

tikut-tarratulosteet

Sitä luulisi, että kaiken tämän uurastuksen jälkeen projekti olisi ollut jo melkein pulkassa, mutta varsinainen työhän ei ollut tässä vaiheessa vielä edes alkanut. Noin 170 tarraliuskaa mahtui sievästi kahdelle arkille, eikä niiden leikkaaminenkaan ollut mitenkään erityisen haasteellista, vaan annas, kun tuli aika ruveta liimaamaan niitä.

170 tarraa on aika paljon liimattavaa. Kuvassa on liuskoista vain pieni osa, koska tein liimauksen muistaakseni neljässä erässä, ja silti se puuha ehti muodostua varsin puuduttavaksi kokemukseksi – ei vähiten siksi, että jokaisesta liuskasta piti työläästi kynsillä saada kaivettua taustapaperi irti.

tikut-tarraliuskat

Ehdottomasti työläin vaihe oli kuitenkin tikkujen lakkaaminen, tietenkin. Useimmat tikut vaativat lakkaa kolme kerrosta, ja sisäinen perfektionistini pakotti minut laittamaan tikuille myös päällyslakan, jotta lakkapinnasta tulisi kauniimpi ja sileämpi. Sisäinen perfektionistini luultavasti ajaa minut myös ennenaikaiseen hautaan.

Oma haasteensa oli myös löytää tikuille paikka, jossa ne saisivat rauhassa kuivua vuorokauden verran. Talouden jokainen vaakasuora kova pinta kun on joko neljän pienen tahmaisen käden ulottuvilla tai vastaavasti kerännyt päälleen noin kolmenkymmenen sentin tavarakerroksen asioita, joiden ei pitäisi olla neljän pienen tahmaisen käden ulottuvilla.

tikut-teksti

Lopulta, niin uskomattomalta kuin se vaikuttaakin, kaikki lakat oli saatu tikuille. Sen jälkeen täytyikin enää käyttää useampi tunti tihrustaen niitä eri värisävyjä, jotta ne tikut saisi hienosti väreittäin viuhkoiksi. Järjen olisi toki pitänyt sanoa, että homma on ihan mahdoton, koska eihän asioita voi pistää yhteen riviin, jos joutuu käyttämään kolmea eri lajitteluperiaatetta (värisävy, värikylläisyys ja kirkkaus). Järki sanoikin, lopulta, mutta sitä ennen sen sanoi aviomies.

Nyt urakka on kuitenkin ohi. Se vaikutti kynsilakkahullun Iisakin kirkolta, mutta se on nyt ohi. Lakat ovat tikuilla ja tikut viuhkoissa, joihin lopulta sain ne sellaiseen järjestykseen, jonka kanssa sisäinen perfektionistini kykenee elämään.

tikut-valmiit

Hullun hommaa, sanon minä, samalla kun hyrisen hiljaa tyytyväisyydestä valmiita viuhkoja katsellessani.

Lokakuussa pinkkiä asiaa

Hiukan on Papu joutunut pitämään meidän blogissa yksinpuhelua, kun minä olen jälleen ollut laiska kirjoittamaan. Syitä on monenlaisia, mutta nyt on tarkoitus rypistää monta julkaisua lähiviikoille.

Aakkosjuttujen lomaan oli ihan pakko tehdä pinkit lakkaukset muistuttamaan tärkeästä asiasta. Rintasyöpä on yleisin naisten syöpätauti, mutta hoitotulos on hyvä, kun tauti löydetään ajoissa. Siksi jokaisen naisen on tärkeää tuntea omat rintansa ja muistaa tutkia ne kuukausittain. Tai edes joka toinen kuukausi. Sorry paasaus, mutta itselle tämä on tärkeä juttu, koska olen läheisen rintasyövälle menettänyt.

No sitten niihin kynsiin. Lakkavarastosta löytyy muutamakin aiempien vuosien awareness-lakka ja niistä pääsi tällä kertaa kynsille China Glazen Encouragement. Se on vaaleanhaaleanpunainen glassfleck-lakka. Ja olipa sillä vaikea saada tasainen lopputulos, ainakin kolme kerrosta jouduin laittamaan ja silti muutama jäi epätaisaiseksi. Osasyy vaikeuteen saattoi olla taas hämärässä lakkaaminen.

Vaalealle pohjalla leimailin sitten BM:n uusilta laatoilta pinkkejä rusetteja (on muuten näkynyt näitä leimoja aika monessa muussakin blogissa viime päivinä :D ).Leimailulakkana käytin Color Clubin Hot Like Lavaa Foiled-kokoelmasta. Muuten sujui leimaaminen hyvin, mutta olipa vaikea saada noita tippileimoja osumaan hyvin ja symmetrisesti. Ja jälkikäteen ajatellen nimettömän leima taisi mennä ylösalaisin. Mutta näillä mentiin ja onhan ne ihan kaukaa kauniit.

because-Encouragement-Hot-like-lava

  • Aluslakka: –
  • Värilakka: China Glaze Encouragement
  • Leimauslakka: Color Club Hot Like Lava
  • Laatat: BM-321 (nimetön), BM-324
  • Päällyslakka: Poshe

Näiden lakkojen alla on muuten geelikynnet, jotka epähuomiossa tein kokonaan päällysgeelillä. Ihmettelin niitä tehdessä, että miten tämä on jotenkin haastavampaa kuin muistinkaan :DD. Vaan ihan kohtuulliset niistä silti tuli. Seuraavan huollon tein juuri äsken taas Cesarsin Refill-geelillä ja vasta sitten päällysgeelillä. Oli taas hiukan helpompaa, vaikka monta tuntia siihen hommaan siltikin sain kulumaan.