Papulassa on viime aikoina podettu jonkinlaista kynsilakka-angstia. Tietokannan näyttäessä lakkojen määräksi jo lähemmäs 200 aloin vähän kerrallaan stressaantua lakkojen määrästä. Tuskastumista ei niinkään aiheuttanut lakkojen määrä sinänsä (kyllä niille aina jostain tilaa löytyy) eikä edes rahanmeno (joka kyllä olisi sinänsä hyvä syy pistää harrastus paremmin aisoihin), vaan ehkä eniten ihan vain sen tiedostaminen, miten järjetöntä on omistaa lähes kaksisataa pulloa kynsilakkaa.
Kansainvälistä harrastajapiiriä ajatellen kokoelmani on tietysti varsin maltillinen, enkä lukisi itseäni täysin kajahtaneiden porukkaan. Olen nähnyt kuvia amerikkalaisten kynsibloggaajien varastoista, ja mielestäni jopa yli tuhannen kynsilakan hamstraaminen on aivan älytöntä. Ei kukaan oikeasti tarvitse sellaista määrää eri sävyjä, vaikka ne kuinka olisivat erilaisia. Mutta jo alle kahdensadan pullon kanssa voi näemmä tulla selkeä angsti.
Googlailin aikani kuluksi tietoa siitä, moneenko lakkaukseen riittää yksi 15 millilitran kynsilakkapullo. Vastaukset vaihtelivat, mutta useimmat sijoittuivat noin 30 kieppeille. Siis 30 lakkausta yhdestä pullosta. Kaikki kynsilakat eivät toki ole 15 ml:n pulloja, joten laskettakoon, että minun kahdellasadalla kynsilakallani saisi tehtyä keskimäärin 20 lakkausta per pullo.
20*200 = 4000
Neljätuhatta lakkausta. Ja jos ajatellaan, että pidän yhtä lakkausta keskimäärin kolme vuorokautta, tuolla 4000 lakkauksella päästään eteenpäin vaatimattomat 12 000 vuorokautta. Ja 12 000 vuorokautta, ystävät, on lähemmäs 33 vuotta.
KOLMEKYMMENTÄKOLME VUOTTA! 33 vuoden kuluttua minä olen 69-vuotias. Ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa?
Tämä touhu on aivan hullua. Isolla H:lla.
Suuren tikkuprojektin jälkeen oli vuorossa Suuri Karsinta. Kävin tikkuviuhkojen läpi lakkavarastoni ja tutkin sävyjä karsien seasta kaikki sellaiset, jotka olivat liian lähellä jotakin toista sävyä sekä kaikki, jotka eivät miellyttäneet tarpeeksi. Tulos? Tämänhetkinen lukema on 159. Siinä on yhä liikaa, mutta karsinta jatkunee vielä.
Jonkun mielestä helppo ratkaisu olisi tietysti lakata ostamasta lisää kynsilakkaa. Jokainen tämän harrastuksen pauloihin joutunut ymmärtää kuitenkin, että homma ei toimi niin. Uusien kokoelmien kyttäys, omien suosikkien tilaaminen ja pakettien odottelu ovat olennainen osa tämän harrastuksen ihanuutta. Uusia aarteita on saatava, vaikka pää kuinka huutaisi, että se on järjetöntä.
Mitä sitten pitäisi tehdä? En tiedä. Oma päätökseni on tiukentaa seulaa entisestään. Keskinkertainen lakka saa lähteä, ellei se satu olemaan sellainen sävy, jota lakkahyllystä ei ollenkaan löydy – ja huomatkaa, että tällä tarkoitan isompia väriperhettä, en suinkaan sellaista ”oih, tässä vaaleanpunaisessa on ihan aavistus enemmän punaista kuin tuossa toisessa, joten tämä on pakko pitää!” -sävyeroa.
Esimerkki: Kokoelmassani on hyvin niukasti vihreää, joten ne 3-4 kpl vihreäpohjaista sävyä saavat jäädä, vaikka eivät olisikaan laadultaan ihan Täydellisiä. O.P.I. Cuckoo For This Color on kerran toisensa jälkeen selvinnyt karsinnoista lähinnä sen takia, että minulla ei ole mitään muuta lähellekään sen väristä lakkaa. Sen sijaan punaisia, violetteja ja pinkkejä on niin paljon, että lakan on parasta olla hyvin levittyvä ja peittävä tai muuten todella upea, että se saa jäädä.
Jos lakka on vähänkään hankala levitettävä, se saa lähteä. En tule valitsemaan sitä toista kertaa kynsilleni kuitenkaan. Ja tästä päästäänkin sitten vielä yhteen angstia aiheuttavaan seikkaan: kun koko ajan on vähintään kymmenen uutta kynsilakkaa, jotka eivät ole vielä ehtineet kynsille, milloin ehdin lakata taas uudelleen niillä kaikkein ihanimmilla lakoillani? Esimerkiksi O.P.I. DS Extravagance on jo pitkään odottanut uutta pääsyä kynsille, mutta aina valitsen sitten kuitenkin jonkin käyttämättömän lakan, kun aloitan lakkauksen.
Huokaus. Eikö ketään muuta ikinä ahdista tämä harrastus?
(En minä tästä silti luovu! :D)
