Flormaria sutimassa

Todettuani tämänhetkisen lakkavarastoni Flormarit erinomaisiksi vesimarmorointilakoiksi päätin myös uskaltautua lakkaamaan kynnet Flormar-lakalla ihan perinteisellä metodilla. Jotta saisin virtuaalista mustaa laatikkoani tyhjemmäksi, päätin laittaa peukaloihin ja nimettömiin eri väriä kuin muihin sormiin. Juu juu, se on vähän huijaamista, mutta entäs sitten ;)

No, millainen kokemus se sitten oli – tämä ensimmäinen lakkauskerta Flormarilla? Kuudelle sormelle päätynyt Flormar 410 oli mielestäni ihan ok lakka kaikin puolin: ei täydellisesti levittyvä mutta ei mitenkään hankalakaan. Vähän niin kuin keskitason China Glazet. Mutta peukaloihin ja nimettömiin laitettu 125 olikin sitten ihan eri juttu! Voin liiottelematta sanoa, että kyseinen kynsilakka on luultavasti hinta-laatu-suhteeltaan koko lakkavarastoni paras lakka. Olin todella positiivisesti yllättynyt.

Flormar 125 oli minusta koostumukseltaan todella hyvä: se levittyi erinomaisesti ja ilman ainoatakaan ongelmaa. Peittävyys oli varsin mainio jo yhdellä kerroksella ja täydellinen kahdella. Kynsinauhoilta lakka lähti hyvin pois eikä myöskään ollut sotkuinen poistettava, kun kolme päivää myöhemmin poistin lakat. Ja tämä kaikki hintaan 1,06e! Vielä kun vähän leveämmän siveltimen olisi saanut niin ah..!

Koristelin tuon 125:n perhosensiipikuviolla, johon käytin laattaa NC-01. Näistä kynsistä tuli yksinkertaiset mutta jotenkin tosi kivat :)

Flormar 410 & 125

  • Aluslakka: Essie Grow Stronger
  • Värilakka: Flormar 410 & Flormar 125
  • Leimauslakka: China Glaze Smoke & Ashes
  • Laatta: NC-01
  • Täplät: Essie Blanc
  • Päällyslakka: Seche Vite
Mainokset

O.P.I. You Only Live Twice

Jos kynsilakkojen kauneutta arvioitaisiin asteikolla yhdestä kymmeneen niin, että yksi on susiruma ja kymmenen todella ihastuttavan upea, olisi O.P.I. You Only Live Twice noin kaksitoista. No okei, liiottelen vähän, mutta ihan vakavasti puhuenkin se on sitä lajia upea, että ei kannata ajaa autoa, koska voi kolaroida unohtuessaan tuijottamaan kynsiään.  ;) Onneksi en omista autoa. Oma kuvani ei tee lakalle alkuunkaan oikeutta, joten lisäksi kannattaa kurkata ainakin tämä kuva.

You Only Live Twice on koostumukseltaan minusta ihan parasta O.P.I.-laatua: se levittyi kynsille todella vaivattomasti ja peitti kahdella kerroksella. Kynsinauhoja ei kauheasti tarvinnut putsailla, koska hyvän koostumuksen ansiosta lakkaaminen onnistui heti niin siististi. Koska kyseessä oli voimakas magentan sävy, lakan mahdollinen tahrivuus hieman mietitytti, mutta kynsinauhoja puhdistaessa ylimääräiset sotkut lähtivät helposti siveltimellä pois, eikä lakkausta poistaessakaan ollut ongelmia tahrimisen kanssa. You Only Live Twice saa siis Papulta joka suhteessa arvosanan kiitettävä.

O.P.I. You Only Live Twice

  • Aluslakka: O.P.I. Natural Nail Base Coat
  • Värilakka: O.P.I. You Only Live Twice (x3)
  • Päällyslakka: Seche Vite

En koristellut kynsiä mitenkään, koska a) en ehtinyt ja b) lakka oli minusta jo yksinäänkin niin upea. Valitettavasti kuvasta ei käy ilmi, miten mielettömän hienosti tuo lakka kimaltelee sopivassa valaistuksessa. Huokaus… ♥

Mustavalkoista

Jos minä olisin tunnettu kynsilakoistani eli olisin vaikkapa O.P.I:n tai China Glazen palkkalistoilla lakkoja kehittelemässä, niin tiedättekö, mitä minä tekisin – ja mikä olisi varmasti iso menestys? Mustavalkoisen glitterlakan! Laadukkaan, kauniin, helposti levittyvän mustavalkoisen glitterlakan.

Mutta niitähän on jo maailma pullollaan, sanoo nyt joku. Niin onkin. Itse asiassa tässä Chalkboard Nailsin vertailussa niitä on esitelty peräti 28 kappaletta. Mutta katsokaapa montako tunnettua (ei-indie-)merkkiä siellä on..? Ei yhtään. Ei O.P.I:a, ei China Glazea, ei Color Clubia, ei Orlya, ei Essietä, ei Nubaria ja niin edelleen. Olen yrittänyt metsästää itselleni täydellistä mustavalkoista glitterlakkaa, mutta vaikuttaa siltä, ettei sitä ole mahdollista ostaa. Yhdelläkään noista isoista (ja mielestäni laatu-) merkeistä ei sellaista googlaamiseni perusteella ilmeisesti ole. What the…?

No, entäs ne vertailun indielakat? Lähes kaikki niistä ovat rumia. Niissä on silppua ja tikkuja, ja olen vilpittömästi sitä mieltä, että jos kynsiharrastajalla olisi oma rukouksensa, siinä sanottaisiin ”…vaan päästä meidät tikkuglitteristä”. Tikkuglitter on rumaa, yäk, hyi. Ja sitä on vertailun lakoista kuudessatoista. Muissa on sitten jotain muuta vikaa: ne ovat liian tiheitä, liian harvoja, liian isoja, liian pieniä, tai niissä on muutakin kuin mustaa ja valkoista.

Vertailun lakoista ainoastaan kaksi on suurin piirtein sellaisia, millaisen haluaisin – Social Suicide ja Putting On the Ritzzz – eikä niitä saa mistään. Suosittua ja jo jonkinlaista mainetta niittänyttä indielakkaa kun et kerta kaikkiaan saa ostettua, ellet tappele siitä verissäpäin jonakin tiettynä yönä aamuneljältä amerikkalaisten kanssa… ja tuskin silloinkaan. Dandy Nailsin Colorblindin onnistuin löytämään Ninja Polishilta ja ostin sen jonkinlaisena lohdutuspalkintona, kun en parempaakaan ole käsiini saanut.

Inhosin Colorblindia. Ainakaan minun taidoillani sitä ei saanut mitenkään levittymään niin, että glitter olisi ollut kynsillä tasaisesti, ja sen vuoksi päädyin laittamaan sitä kynsille ihan liian paksun kerroksen, mikä taas aiheutti ihan järjettömän määrän kuplia. RäYH! Nämä kynnet ovat siis totisesti kaukaa kauniit -kategoriaan kuuluvat:

Essie Miss Fancy Pants

  • Aluslakka: Essie Grow Stronger
  • Värilakka: Essie Miss Fancy Pants
  • Glitter: Dandy Nails Colorblind
  • Päällyslakka: Seche Vite

Essien Stylenomics-syyskokoelmasta hankin vain kaksi lakkaa: tumman luumunvioletin Recessionistan ja tuon mudanharmaan Miss Fancy Pantsin. Se olikin hyvä hankinta, sillä se näytti kynsillä varsin mainiolta, levittyi nätisti ja peitti kahdella kerroksella. En kuitenkaan katsellut sitä kynsilläni kahta vuorokautta enempää, mikä johtui inhostani kuplia kohtaan (kuvassa ne näkyvät oikeastaan vain nimettömässä, onneksi).

Olenko ainoa, joka haaveilee täydellisestä mustavalkoglitteristä?

(P.S: Lähestyvää talvea silmälläpitäen olen harjoitellut kuvaamista sisällä keinovalossa. Tuo tämän merkinnän kuvakin on kuvattu sisällä. Ihan jees, eikö?)

A-Z: W is Wednesday

Jossain vaiheessa taisin miettiä jättäväni tuplaV:n välistä, mutta kun kun kokoelmaani kesällä liittyi Zoyan Wednesday, niin miksipä suotta. Etenkin kun se ei edes ole lakkavarastoni ainoa W:llä alkava yksilö.

Täplillä toteutettu gradientti oli pyörinyt mielessäni siitä asti, kun näin sellaisen Chalkboard Nails -blogissa. Alle siis Zoyan Wednesdayta pari kerrosta, sitten miettimään sopivia täplävärejä. Päädyin Essien Trophy Wifeen ja OPIn Romeo & Jolietiin. Nämä kynnet tehtyäni Sarah sattui jopa julkaisemaan tutoriaalin dot gradienteista, joten siitä vaan muutkin kokeilemaan! Kumma vaan taas, miten tämän copycatin kynnet eivät ole lähimainkaan yhtä onnistuneet/kauniit/siistit. Etenkin toisessa kuvassa erottuvat kaikki tuhrut, kuplat ja lakkojen leviämiset. Ei olleet edes kaukaa kauniit. Meh. Pitää harjoitella lisää…

wednesday-dot-tip

wednesday-dot-tip2

  • Polish: Zoya Wednesday
  • Dotting polish: Essie Throphy Wife and OPI Romeo & Joliet
  • Top Coat: Poshe

Kyllä näitäkin tuli pari päivää jaksettua katsella. Melkein harmittaa, kun geelien päällä lakat pysyy hyvinä melkein viikkokaupalla. Lakat tulee kumminkin melkein kerran viikossa poistettua, kun ne alkaa kyllästyttää ja silloin niissä on korkeintaan naarmuja ja hiukan kärkikulumaa. Nyt olisi siis loistotilaisuus jaksaa väkertää vähän työläämpiäkin koristeluja. Mitähän sitä keksisi.

********************************

W was Zoyas Wednesday. I decided to try a dotted gradient, which I first saw on Chalkboard Nails. I really like Sarahs designs and doubt that this is not last time I will try to copy her. She has also made an nice tutorial of this design (would have been useful to me too, but I found it only after I blundered mine..)

I used Essie Trophy Wife and OPI Romeo & Joliet for my dots. I stumbled at dotting and then my topcoat also spred some of the dots. Not a pretty sight, I think I have to redo this sometime…

Hulluusangsti

Papulassa on viime aikoina podettu jonkinlaista kynsilakka-angstia. Tietokannan näyttäessä lakkojen määräksi jo lähemmäs 200 aloin vähän kerrallaan stressaantua lakkojen määrästä. Tuskastumista ei niinkään aiheuttanut lakkojen määrä sinänsä (kyllä niille aina jostain tilaa löytyy) eikä edes rahanmeno (joka kyllä olisi sinänsä hyvä syy pistää harrastus paremmin aisoihin), vaan ehkä eniten ihan vain sen tiedostaminen, miten järjetöntä on omistaa lähes kaksisataa pulloa kynsilakkaa.

Kansainvälistä harrastajapiiriä ajatellen kokoelmani on tietysti varsin maltillinen, enkä lukisi itseäni täysin kajahtaneiden porukkaan. Olen nähnyt kuvia amerikkalaisten kynsibloggaajien varastoista, ja mielestäni jopa yli tuhannen kynsilakan hamstraaminen on aivan älytöntä. Ei kukaan oikeasti tarvitse sellaista määrää eri sävyjä, vaikka ne kuinka olisivat erilaisia. Mutta jo alle kahdensadan pullon kanssa voi näemmä tulla selkeä angsti.

tikkuviuhka-duochrome

Googlailin aikani kuluksi tietoa siitä, moneenko lakkaukseen riittää yksi 15 millilitran kynsilakkapullo. Vastaukset vaihtelivat, mutta useimmat sijoittuivat noin 30 kieppeille. Siis 30 lakkausta yhdestä pullosta. Kaikki kynsilakat eivät toki ole 15 ml:n pulloja, joten laskettakoon, että minun kahdellasadalla kynsilakallani saisi tehtyä keskimäärin 20 lakkausta per pullo.

20*200 = 4000

Neljätuhatta lakkausta. Ja jos ajatellaan, että pidän yhtä lakkausta keskimäärin kolme vuorokautta, tuolla 4000 lakkauksella päästään eteenpäin vaatimattomat 12 000 vuorokautta. Ja 12 000 vuorokautta, ystävät, on lähemmäs 33 vuotta.

KOLMEKYMMENTÄKOLME VUOTTA! 33 vuoden kuluttua minä olen 69-vuotias. Ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa?

Tämä touhu on aivan hullua. Isolla H:lla.
tikkuviuhka-glitter

Suuren tikkuprojektin jälkeen oli vuorossa Suuri Karsinta. Kävin tikkuviuhkojen läpi lakkavarastoni ja tutkin sävyjä karsien seasta kaikki sellaiset, jotka olivat liian lähellä jotakin toista sävyä sekä kaikki, jotka eivät miellyttäneet tarpeeksi. Tulos? Tämänhetkinen lukema on 159. Siinä on yhä liikaa, mutta karsinta jatkunee vielä.

Jonkun mielestä helppo ratkaisu olisi tietysti lakata ostamasta lisää kynsilakkaa. Jokainen tämän harrastuksen pauloihin joutunut ymmärtää kuitenkin, että homma ei toimi niin. Uusien kokoelmien kyttäys, omien suosikkien tilaaminen ja pakettien odottelu ovat olennainen osa tämän harrastuksen ihanuutta. Uusia aarteita on saatava, vaikka pää kuinka huutaisi, että se on järjetöntä.

tikkuviuhka-harmaa

Mitä sitten pitäisi tehdä? En tiedä. Oma päätökseni on tiukentaa seulaa entisestään. Keskinkertainen lakka saa lähteä, ellei se satu olemaan sellainen sävy, jota lakkahyllystä ei ollenkaan löydy – ja huomatkaa, että tällä tarkoitan isompia väriperhettä, en suinkaan sellaista ”oih, tässä vaaleanpunaisessa on ihan aavistus enemmän punaista kuin tuossa toisessa, joten tämä on pakko pitää!” -sävyeroa.

Esimerkki: Kokoelmassani on hyvin niukasti vihreää, joten ne 3-4 kpl vihreäpohjaista sävyä saavat jäädä, vaikka eivät olisikaan laadultaan ihan Täydellisiä. O.P.I. Cuckoo For This Color on kerran toisensa jälkeen selvinnyt karsinnoista lähinnä sen takia, että minulla ei ole mitään muuta lähellekään sen väristä lakkaa. Sen sijaan punaisia, violetteja ja pinkkejä on niin paljon, että lakan on parasta olla hyvin levittyvä ja peittävä tai muuten todella upea, että se saa jäädä.

Jos lakka on vähänkään hankala levitettävä, se saa lähteä. En tule valitsemaan sitä toista kertaa kynsilleni kuitenkaan. Ja tästä päästäänkin sitten vielä yhteen angstia aiheuttavaan seikkaan: kun koko ajan on vähintään kymmenen uutta kynsilakkaa, jotka eivät ole vielä ehtineet kynsille, milloin ehdin lakata taas uudelleen niillä kaikkein ihanimmilla lakoillani? Esimerkiksi O.P.I. DS Extravagance on jo pitkään odottanut uutta pääsyä kynsille, mutta aina valitsen sitten kuitenkin jonkin käyttämättömän lakan, kun aloitan lakkauksen.

Huokaus. Eikö ketään muuta ikinä ahdista tämä harrastus?

(En minä tästä silti luovu! :D)

A-Z: V is Viridian Vinyl

Orlyn Viridian vinyl on varmaankin ollut esillä jo joskus ennenkin, mutta niin se vaan päätyi V:n kohdalle kera China Glazen Aquadelicin. Viridian vinyl on ihan loistava lakka leimailuun, mutta tällä kertaa se pääsi liukumaan kynnen kärkeen. Hiukan vastusti tällä kertaa ja muutama kynsi piti tehdä uusiksi ja yksi paikata, mutta sainpahan lopulta melko hyvän tuloksen aikaan.

Pohjalla siis on pari kerrosta China Glazen Aquadelicia. Ihana kirkas turkoosi, joka levittyi hyvin ja peittikin kiitettävästi. Tykkään kovasti. Viridian vinyl kuivuu satiinipintaiseksi, mutta liukuväriin haluan muutenkin laittaa päällyslakan, joten siitä ominaisuudesta ei tässä sen enempää. Kokeilin ekaa kertaa sekoittaa töpöttelysieneen kahta lakaa, kun sillä metodilla liukumasta pitäisi tulla parempi, mutta en tiedä oliko vika taas töpöttelijässä vai lakoissa, kun ei se minusta isoa eroa pelkällä yhdellä lakalla töpöttelyyn tuonut…

viridian-vinyl-aquadelic-gradient

  • Polish: China Glaze Aquadelic
  • Gradient: Orly Viridian Vinyl
  • Topcoat: Poshe

Luulen, että suunnitelmassa oli yhdistää VVinyliin Aquadelicin sijaan jokin muu lakka alunperin, koska Aquadelic kotiutui vasta kesälakkahamstrauksessani, mutta en ollenkaan enää muista mikä se alkuperäinen oli. Sitä mietiskellessäni tein havainnon, että aika monta turkoosia lakkaa aikalailla lähellä toisiaan on tullut hamstrattua…

parit-turkoosit

Zoya Zuza, Zoya Wednesday, China Glaze For Audrey,
China Glaze Aquadelic. Zoya Bevin ja OPI Mermaid Tears

Tuuminpa sitten siinä, että kaikkia en taatusti tarvi ja kun muutama sävy ei enää miellyttänyt silmää, oli kohtuu helppoa karsia noista 50 % odottamaan kirppistä (arvatkaa mitkä lähtee ja mitkä jää?). Muutenkin olen katsellut alati kasvavaa lakkakokoelmaani kriittisellä silmällä ja napsinut sieltä pois uusiin koteihin joutavia yksilöitä. Jossain vaiheessa aakkosprojektin jälkeen on siis kirppis luvassa. Ainakin Murmiksen lakkoja sinne on tulossa, Papu taitaa myydä hutiostoksensa nykyään Facebookin puolella.

*************************************************

Orlys Viridian Vinyl is hardly untried by me any more, but managed to make it’s way to V spot nevertheless. On the other hand China Glazes Aquadelic I have not presented yet, so untried theme could continue. Gradient with turquoise theme this time, I liked it a lot even it was pain in the a.. to make this time.

Also I managed to at least partly invetory my stash of turquoise polishes and then made an executive decission to diminish their number (in the picture) by 50%. I’m inspecting my whole collection with critical eye at the moment so blog sale should be in order soon.

Ellen lumoissa

Kuvittelin julkaisseeni nämä kynnet jo ajat sitten, mutta kuvakansiotani selatessani törmäsin näihin kuviin ja aloinkin epäillä. Kävin blogin puolella tarkistamassa ja kappas vain – tämä lakkaus oli unohtunut kokonaan!

Sinänsä näissä kynsissä ei ole mitään ihmeellistä, sillä en edes koristellut niitä, mutta tämänkertainen lakka on niin upea, ettei se koristeluja kaipaa. Kyseessä on siis ensimmäinen Bariellen lakkani, Elle’s Spell, josta ehdin haaveilla piiiitkään, ennen kuin lopulta sain sen. Enkä olisi varmaan lopultakaan tajunnut itse, että TransDesignilta saa Bariellen lakkoja, ellei muistaakseni Verieana (bless you!) olisi siitä vinkannut.

Näistä kynsistä on jo niin kauan (2 kk), etten muista levittyvyydestä mitään erityistä huomautettavaa. Se kyllä myös tarkoittaa, että lakka on ollut vähintäänkin ihan mukava käyttää, koska huono levittyvyys jää minulle mieleen. Muistelisin, että lakkaa on kolme kerrosta, sillä tämmöiset jellytyyppiset lakat eivät ole yleensä kauhean peittäviä. Elle’s Spell ei yhtään häviä nufuille kauneudessa, mutta hakkaa ne 6-0 kuivumisvauhdissa. Tykkäsin!

Barielle Elle's Spell

Ja vielä makrokuva tästä ihanuudesta:

Barielle Elle's Spell macro

Löytyykö lukijoista onnellisia Elle’s Spellin omistajia? :)