Kynsiblogeissa ja Facebookissa on pyörinyt nyt (ilmeisesti Sonnelasta alun perin liikkeelle lähteneenä haasteena?) kuvia lakkaamattomista kynsistä – ns. alaston totuus, etteivät ihmiset kuvittelisi, että kaikilla on täydelliset ja virheettömät kynnet. Sonne pohti, monestiko se täydellinen kuva kertoo puoltakaan totuutta oikeista kynsistä. Amoena lähti katsomaan aihetta toiselta kannalta ja esitteli, millä tavoin hän itse blogissa julkaisemiaan kuvia käsittelee.
Omat nakukynteni olen täällä blogissa jo kerran esitellyt, enkä erityisemmin innostunut lähtemään tähän haasteeseen mukaan. Kyse ei ole siitä, että häpeäisin kynsiäni. Ne ovat toki värjääntyneet kuten useimmilla kynsibloggaajilla, mutta ei niissä mielestäni silti ole mitään vikaa. Mutta olettaisin useimpien lukijoiden ymmärtävän, että haluan esittää kynteni mahdollisimman kauniina ja valitsen kuvakulmat, valaistuksen, käsien asennot ynnä muut sen mukaisesti. Niin itsekin oletan muiden kynsibloggaajien tekevän, sillä kynsiblogit ovat kauneusblogeja ja ainakin minä luen kynsiblogeja nimenomaan nähdäkseni kauniita kynsiä. Tiedostan hyvin, että niiden upeiden lakkausten alla on todennäköisesti kaikkea muuta kuin täydelliset kynnet, mutta minua kiinnostaakin eniten se, millaisena se kynsien omistaja minun haluaa ne kynnet näkevän :)
Ajattelinkin lähestyä tätä teemaa samalta kannalta kuin Amoena, eli kuvankäsittelyn näkökulmasta. Kyllä, minä käsittelen oikeastaan kaikkia kynsikuviani. Rajaan kuvan, säädän värisävyt, kirkkauden ja kontrastin kohdalleen, mutta myös teen kuvasta muutenkin huolitellun ja kauniin. Tämä tarkoittaa sitä, että myös kynsinauhat käsittelen jälkikäteen kauniimmiksi, mikäli ne hoidosta ja ennen kuvaamista tekemästäni öljyämisestä huolimatta eivät näytä kuvassa minun mielestäni riittävän hyvältä.
Kahden pienen lapsen äitinä joudun tekemään käsilläni paljon sellaista, mikä rasittaa kynsiä ja kynsinauhoja. Pesen käsiäni jatkuvasti, joten vaikka käyttäisin päivässä litran käsivoidetta, saattavat kynsinauhat silti näyttää kuivilta tai kärsineiltä. Blogissamme pääosaa näyttelevät kynnet ja kynsien koristelu, eivät kynsinauhat, joten en tunne mitään tunnontuskia siitä, että kuvankäsittely hoitaa toisinaan kynsinauhojani paremmin kuin voiteet.
Entä itse lakkaus sitten? Mihin vedetään raja siinä, mikä on liiallista kuvankäsittelyä ja – paremman sanan puutteessa – fuskaamista? Minä en koskaan korjaa kuvista lakkausta taitojeni osalta. Haluan, että kuvat antavat rehellisen käsityksen taidoistani kynsien koristelussa. Jos ranskalaisen manikyyrin valkea kärki on sen näköinen, että sairastan Parkinsonin tautia, niin se tutiseva raja näkyy kuvassakin, enkä sitä lähde silottelemaan kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvia olen käsitellyt enemmän tai vähemmän yli kaksitoista vuotta, toisinaan jopa osana leipätyötäni, joten jos haluaisin, saisin kyllä ranskalaisiin manikyyreihin korjattua jälkikäteen täydelliset valkeat kärjet ja kynsiin muutenkin virheettömät koristelut, mutta se ei antaisi rehellistä kuvaa taidoistani, joten en tee sitä.
Sen sijaan korjaan kuvista kyllä ihan taatusti kaiken sellaisen, mikä rumentaa lakkausta, mutta ei ole puutteellisten taitojeni syytä: pölyhituset, roskat, karvat, oikuttelevan päällyslakan tekemät satunnaiset kuplat. Amoena esitti minusta asian hienosti: kuvankäsittelyllä voi antaa kynsistä sellaisen kuvan, kuin mitä niistä luonnossa välittyisi. Makrokuva paljastaa todella armottomasti kaikki virheet, joten jos päällyslakka on levittänyt koristelusta vähän lakkaa, mutta sitä ei normaalisti kynsiä katsoessaan edes huomaa, voin ihan hyvin siistiä sitä myös kuvasta, mikäli se siinä näkyy korostetun selvästi. Silloin kuva mielestäni kertoo kynsistä jopa paremman totuuden kuin se virheitä korostava makrokuva. Huijaamista? Ei minusta. Ette te sitä pientä levinnyttä kohtaa näkisi silloinkaan, jos tapaisimme vaikkapa kahvilassa ja esittelisin kynsiäni.
Seuraavaksi käsittelemätön kuva ja sen lopullinen versio. Tämä on hyvin tyypillinen esimerkki siitä, minkä verran kuvat muuttuvat jälkikäsittelyn aikana ennen kuin julkaisen ne:
En ole erityisen hyvä pilkkutikun käyttäjä, ja siksi osa täplistä on kaikkea muuta kuin kauniin pyöreitä ja tasakokoisia. Nekin osaisin korjata jälkikäteen jos haluaisin, mutta se menisi mielestäni liian pitkälle ja vääristelisi taitojani.
Toisinaan joudun käsittelemään kuvaa hieman reippaammalla otteella, jotta saan siitä mielestäni kelvollisen näköisen. Tässä tulee siis esimerkki myös enemmän käsitellystä kuvasta, joka on vanhempi lakkaus jostain viime kesältä. Silloin kynsinauhat olivat selvästi normaalia huonommassa kunnossa, enkä todellakaan halunnut niitä sellaisenaan esitellä – en siksi, että häpeäisin vaan siksi, että haluan tarjota lukijoilleni kauniita kuvia. :)
Noin. Nytpähän tiedätte :) Tämä alempi esimerkki on kyllä selkeästi poikkeuksellinen, sillä harvoin joudun noin paljon käsittelemään kynsinauhojani. Tälläkin hetkellä ne voivat varsin hyvin eikä niissä normaalisti katsoen näy mitään moitittavaa. Makrokuvat sen sijaan… :P
Maratonpostauksen lopuksi esittelen vielä paremmin nuo ylemmät pilkkukynnet, jotka ovat siis tämänhetkinen lakkaukseni. Pohjalla on iki-ihana Essien Sag Harbor, josta maksoin itseni kipeäksi mutta joka on kyllä myös sen rahan arvoinen (tai olisi ollut, ellei minulle olisi selvinnyt, että China Glazen Sea Spray on melkein 100% dupe Sag Harborille, aargh). Sag Harborin levittyvyys vaatii tältä mämmikouralta totuttelua, sillä lakka oli minusta vähän hankala saada kauniisti kynsille, vaikka koostumus olikin hyvä. Olen aika varma siitä, että vika oli minussa ja että ensi kerralla sujuu paremmin :)
- Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
- Värilakka: Essie Sag Harbor (x2)
- Täplät: Essie Blanc & Depend 223
- Päällyslakka: Seche Vite
