Katariina Rypäle

O.P.I. Catherine the Grape on lakka, johon olen törmännyt aina silloin tällöin eBayssa surffaillessani. Aina sen normaalia korkeampi hintalappu ($15ish) on saanut minut kuitenkin päättämään, että ehkäpä en ihan välttämättä tarvitse sitä. Kun sitten eräs kynsiharrastaja myi kerran kiekolle swatchattua CtG:tään Facebookissa, nappasin sen äkkiä parempaan talteen.

Onneksi.

O.P.I. Russian Collectionissa (tätä ette varmasti olisi arvanneet, ettehän? Ettehän? :D) julkaistu Catherine the Grape on mahtava lakka. Se ei ole ihan tavallinen luumunvioletti vaan jotenkin lämpimään taittava violetti – siinä on seassa häivähdys kullan ja pronssin hohtoa. Minun kokoelmassani ehdottomasti uniikki sävy, enkä kyllä muista nähneeni tälle missään dupea.

Koostumus oli sitä Parasta O.P.I.-laatua, eli CtG on niitä ihanuuksia, jotka levittyvät siististi kuin itsestään. Kynsinauhojen siistiminen oli todella nopeasti hoidettu, kun lakka totteli niin täydellisesti lakkaajan kättä. Kaksi kerrosta tarvittiin peittävyyteen, mutta jälkimmäinen kysyi hieman ylimääräistä huolellisuutta, ettei kynsiin vahingossa jäisi läpikuultavampia kohtia.

Kynsien kärkiin töpöttelin Zoyan Stormia (ihana lakka myöskin) sattumanvaraisiksi kuvioiksi käyttäen apuna koristeteippiä. En ollut koskaan aiemmin käyttänyt ohutta kynsikoristeteippiä mihinkään, mutta sen avulla sain nyt tehtyä kivat koristelut nopeasti ja helposti, joten varmasti tulen sitä jatkossakin hyödyntämään. Nämä kynnet olivat ehdottomasti yhdet tämän vuoden suurimmista suosikeistani. Yksinkertaiset, kyllä, mutta jotenkin ihan nappiin onnistuneet ja kovasti tekijänsä mieleen!

O.P.I. Catherine the Grape

  • Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
  • Värilakka: O.P.I. Catherine the Grape (x2)
  • Koristelu: Zoya Storm
  • Päällyslakka: Seche Vite

Vapaasti eteenpäin

Arvatkaapa oliko tyhjä olo, kun aakkosteema tuli loppuunsa? No kyllä. Nyt on taas vaikea valita, että mitä sitä lakkaisikaan, kun ei ole suunnitelmaa valmiina. Jollainhan siitä oli päästävä eteenpäin ja niinpä päädyin yhdistelmään kaunis lakka ja yksinkertainen koristelu.

OPIn Suzi & the 7 Düsseldorfs on mielestäni kaikkea, mitä hyvän lakan pitääkin olla. Ihana väri, levittyy helposti ja peittää vaivattomasti parilla kerroksella. Lisäksi kuivuu nopsaan. Ei siis voi olla tykkäämättä. No, ei se ehkä maailman innovatiivisin väri ole, mutta mikä sitten olisi uusissa kynsilakoissa sellainen? Jotenkin tuntuu, että ei uusissa kokoelmissa enää voi olla mitään niin mahtavan erilaista. Ehkä tämä on vain merkki minun ostovimmani lievästä rauhoittumisesta. Vaan saammepa nähdä.

No joka tapauksessa lakan pinta oli mielestäni niin kaunis, että en tahtonut sitä liiallisilla koristeluilla peittää. Niinpä lisäsin yksinkertaiset valkoiset water decalit ja nautin maanikyyristäni viikon verran. On melkein rikollista miten hyvin lakat kestävät geelien päällä. Lohkeilua ei juuri tapahdu, vain kärjistä lakka hiljalleen kuluu.

Suzi-and-7-dusseldorfs_1

Suzi-and-7-dusseldorfs_2

  • Polish: OPI Suzi & the 7 Düsseldorfs
  • Top Coat: Poshe
  • Water decals
  • Orly Glosser

Nyt kun näitä kuvia silmäilen, niin olisipa tosiaan tarvetta opetella viilan käyttöä paremmin. Miten ihmeessä olen jättänyt nimettömän kynnen tuon muotoiseksi…? Ehkä minä kumminkin kehityn, ainakin jos tuhraan tuntikaupalla aikaa kynsien huoltoon.

Vuoden viimeisiä… kö?

Olen yrittänyt vähän rajoittaa kynsijuttujen ostelua, mutta havaitsin taas, että kyllä sitä näemmä kertyy yksittäisistäkin ostoksista aika nopeasti iso määrä. En muka ollut ostanut ”juuri mitään”, mutta kun aloin kuvata uusimpia lakkojani tätä merkintää varten, pulloja löytyi yksi jos toinenkin. Ups. Osa lakoista viipyi kyllä matkalla niin kauan, että ne on oikeasti ostettu jo n. 6 viikkoa sitten.

Hollannista matkasi Sissin kautta luokseni nämä kaunokaiset:

2511-catrice

Finger Paintsin Twisted! En kuvitellut koskaan saavani sitä itselleni, mutta siinä se nyt nököttää. Oih ja voih! Keskimmäinen lakka ei varmaan näytä tyypilliseltä Papu-hankinnalta värinsä puolesta ja selityskin on yksinkertainen: se oli minusta niin blogisiskon värinen, että ostin sen ylläriksi Murmikselle. Ja tuo Essence, kaunis sekin, päätyi mukaan ihan muuten vain.

Murmis tilasi itselleen lakkoja MBeautyLoungesta (karmean hidas toimitus, en taida uskaltaa suositella kauppaa muille), ja minä sain ujutettua itselleni samaan tilaukseen kaksi China Glazen talvikokoelman lakkaa. Kuvassa Red Satin (ihana jellyn ja cremen välimuoto!) ja Pizzazz:

2511-chinaglaze

Kolmantena kuvassa on korealaiselta eBay-myyjältä ostettu Innisfree Peel Off -pohjalakka, jonka ostin kokeeksi. Sen pitäisi siis olla aluslakka, jonka avulla glitterit saa ihan noin vain kuorittua kynsiltä, kun tulee aika poistaa lakkaukset. Sellaisen voi itsekin kuulemma kyhätä ihan tavallisesta PVA-liimasta vedellä ohentamalla, mutta koska tuo Innisfree ei ollut kallis, ajattelin testata sitä. Jahka saan aikaiseksi kokeilla sitä, raportoin toki tuloksista täällä :)

Ja lopuksi vielä Emman kautta saadut Misat (Genie In This Bottle, jonka ehditte jo nähdä kynsilläkin, ja Well-Heeled Grey) sekä Orlyn Go Deeper -glitterlakka:

2511-misa

Lisäksi onnistuin nappaamaan Facebookin kautta itselleni yhden vanhan OPI-lakan, jota olen pitkään himoinnut. Sen näette kuitenkin pian kynsillä, joten ei siitä tässä vaiheessa enempää!

Photoshop, yay or nay?

Kynsiblogeissa ja Facebookissa on pyörinyt nyt (ilmeisesti Sonnelasta alun perin liikkeelle lähteneenä haasteena?) kuvia lakkaamattomista kynsistä – ns. alaston totuus, etteivät ihmiset kuvittelisi, että kaikilla on täydelliset ja virheettömät kynnet. Sonne pohti, monestiko se täydellinen kuva kertoo puoltakaan totuutta oikeista kynsistä. Amoena lähti katsomaan aihetta toiselta kannalta ja esitteli, millä tavoin hän itse blogissa julkaisemiaan kuvia käsittelee.

Omat nakukynteni olen täällä blogissa jo kerran esitellyt, enkä erityisemmin innostunut lähtemään tähän haasteeseen mukaan. Kyse ei ole siitä, että häpeäisin kynsiäni. Ne ovat toki värjääntyneet kuten useimmilla kynsibloggaajilla, mutta ei niissä mielestäni silti ole mitään vikaa. Mutta olettaisin useimpien lukijoiden ymmärtävän, että haluan esittää kynteni mahdollisimman kauniina ja valitsen kuvakulmat, valaistuksen, käsien asennot ynnä muut sen mukaisesti. Niin itsekin oletan muiden kynsibloggaajien tekevän, sillä kynsiblogit ovat kauneusblogeja ja ainakin minä luen kynsiblogeja nimenomaan nähdäkseni kauniita kynsiä. Tiedostan hyvin, että niiden upeiden lakkausten alla on todennäköisesti kaikkea muuta kuin täydelliset kynnet, mutta minua kiinnostaakin eniten se, millaisena se kynsien omistaja minun haluaa ne kynnet näkevän :)

Ajattelinkin lähestyä tätä teemaa samalta kannalta kuin Amoena, eli kuvankäsittelyn näkökulmasta. Kyllä, minä käsittelen oikeastaan kaikkia kynsikuviani. Rajaan kuvan, säädän värisävyt, kirkkauden ja kontrastin kohdalleen, mutta myös teen kuvasta muutenkin huolitellun ja kauniin. Tämä tarkoittaa sitä, että myös kynsinauhat käsittelen jälkikäteen kauniimmiksi, mikäli ne hoidosta ja ennen kuvaamista tekemästäni öljyämisestä huolimatta eivät näytä kuvassa minun mielestäni riittävän hyvältä.

Kahden pienen lapsen äitinä joudun tekemään käsilläni paljon sellaista, mikä rasittaa kynsiä ja kynsinauhoja. Pesen käsiäni jatkuvasti, joten vaikka käyttäisin päivässä litran käsivoidetta, saattavat kynsinauhat silti näyttää kuivilta tai kärsineiltä. Blogissamme pääosaa näyttelevät kynnet ja kynsien koristelu, eivät kynsinauhat, joten en tunne mitään tunnontuskia siitä, että kuvankäsittely hoitaa toisinaan kynsinauhojani paremmin kuin voiteet.

Entä itse lakkaus sitten? Mihin vedetään raja siinä, mikä on liiallista kuvankäsittelyä ja – paremman sanan puutteessa – fuskaamista? Minä en koskaan korjaa kuvista lakkausta taitojeni osalta. Haluan, että kuvat antavat rehellisen käsityksen taidoistani kynsien koristelussa. Jos ranskalaisen manikyyrin valkea kärki on sen näköinen, että sairastan Parkinsonin tautia, niin se tutiseva raja näkyy kuvassakin, enkä sitä lähde silottelemaan kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvia olen käsitellyt enemmän tai vähemmän yli kaksitoista vuotta, toisinaan jopa osana leipätyötäni, joten jos haluaisin, saisin kyllä ranskalaisiin manikyyreihin korjattua jälkikäteen täydelliset valkeat kärjet ja kynsiin muutenkin virheettömät koristelut, mutta se ei antaisi rehellistä kuvaa taidoistani, joten en tee sitä.

Sen sijaan korjaan kuvista kyllä ihan taatusti kaiken sellaisen, mikä rumentaa lakkausta, mutta ei ole puutteellisten taitojeni syytä: pölyhituset, roskat, karvat, oikuttelevan päällyslakan tekemät satunnaiset kuplat. Amoena esitti minusta asian hienosti: kuvankäsittelyllä voi antaa kynsistä sellaisen kuvan, kuin mitä niistä luonnossa välittyisi. Makrokuva paljastaa todella armottomasti kaikki virheet, joten jos päällyslakka on levittänyt koristelusta vähän lakkaa, mutta sitä ei normaalisti kynsiä katsoessaan edes huomaa, voin ihan hyvin siistiä sitä myös kuvasta, mikäli se siinä näkyy korostetun selvästi. Silloin kuva mielestäni kertoo kynsistä jopa paremman totuuden kuin se virheitä korostava makrokuva. Huijaamista? Ei minusta. Ette te sitä pientä levinnyttä kohtaa näkisi silloinkaan, jos tapaisimme vaikkapa kahvilassa ja esittelisin kynsiäni.

Seuraavaksi käsittelemätön kuva ja sen lopullinen versio. Tämä on hyvin tyypillinen esimerkki siitä, minkä verran kuvat muuttuvat jälkikäsittelyn aikana ennen kuin julkaisen ne:

Essie Sag Harbor
Essie Sag Harbor

En ole erityisen hyvä pilkkutikun käyttäjä, ja siksi osa täplistä on kaikkea muuta kuin kauniin pyöreitä ja tasakokoisia. Nekin osaisin korjata jälkikäteen jos haluaisin, mutta se menisi mielestäni liian pitkälle ja vääristelisi taitojani.

Toisinaan joudun käsittelemään kuvaa hieman reippaammalla otteella, jotta saan siitä mielestäni kelvollisen näköisen. Tässä tulee siis esimerkki myös enemmän käsitellystä kuvasta, joka on vanhempi lakkaus jostain viime kesältä. Silloin kynsinauhat olivat selvästi normaalia huonommassa kunnossa, enkä todellakaan halunnut niitä sellaisenaan esitellä – en siksi, että häpeäisin vaan siksi, että haluan tarjota lukijoilleni kauniita kuvia. :)

Essie All Tied Up (original, ugh!)
Essie All Tied Up (retouched)

Noin. Nytpähän tiedätte :) Tämä alempi esimerkki on kyllä selkeästi poikkeuksellinen, sillä harvoin joudun noin paljon käsittelemään kynsinauhojani. Tälläkin hetkellä ne voivat varsin hyvin eikä niissä normaalisti katsoen näy mitään moitittavaa. Makrokuvat sen sijaan… :P

Maratonpostauksen lopuksi esittelen vielä paremmin nuo ylemmät pilkkukynnet, jotka ovat siis tämänhetkinen lakkaukseni. Pohjalla on iki-ihana Essien Sag Harbor, josta maksoin itseni kipeäksi mutta joka on kyllä myös sen rahan arvoinen (tai olisi ollut, ellei minulle olisi selvinnyt, että China Glazen Sea Spray on melkein 100% dupe Sag Harborille, aargh). Sag Harborin levittyvyys vaatii tältä mämmikouralta totuttelua, sillä lakka oli minusta vähän hankala saada kauniisti  kynsille, vaikka koostumus olikin hyvä. Olen aika varma siitä, että vika oli minussa ja että ensi kerralla sujuu paremmin :)

Essie Sag Harbor

  • Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
  • Värilakka: Essie Sag Harbor (x2)
  • Täplät: Essie Blanc & Depend 223
  • Päällyslakka: Seche Vite

Pullon henki

Kynsilakkakokoelmani Misa-osuus kolminkertaistui äskettäin, kun tähän saakka ylhäisessä yksinäisyydessään nököttänyt Deep Breath sai seurakseen lakat Genie In This Bottle ja Well-Heeled Grey. Näistä uutuuksistani kynsille pääsi ensimmäiseksi Genie In This Bottle, joka on hyvin vaalea harmahtavan pinkin-laventelin-jonkinsellaisen sävyinen shimmer-kaunotar.

Genie In This Bottle ei ole kauhean peittävää ensimmäisellä kerroksella ja pitkille kynsille sitä on syytä laittaa kolme kerrosta, mutta lyhyille saattaa riittää kaksikin. Levittyvyys vaatii hieman totuttelua ainakin minulta, sillä lakkaa tulee siveltimeen helposti aika paljon, ja seurauksena minulla oli turhan paksut lakkakerrokset. Valmiissa kynsissä tämän huomasi kynsien kärjistä, jotka näyttivät jotenkin tavallista pulleammilta. Genie In This Bottle kuivui yllättäen jotenkin hassun kiillottomaksi – ei nyt mattamaiseksi sentään mutta vähän suede-tyyppiseksi, joten kiiltävyyteen tarvitaan ehdottomasti päällyslakka (tosin suomalaiset kynsiharrastajat kai käyttävät päällyslakkaa joka tapauksessa lähes poikkeuksetta?).

Koristelin kynnet eBaysta vastikään ostamillani hopeanvärisillä siirtokuvilla. Jotkut ovat moittineet eBayn halpoja siirtokuvia huonolaatuisiksi, mutta nämä toimivat minulla täysin moitteettomasti eivätkä olleet millään muotoa hankalia saada kynsillekään. Lopputulos oli kaunis ja hillitty, vai mitä?

Misa - Genie In This Bottle

Ensimmäisessä kuvassa lakka on jotenkin vaisun näköinen eikä sen shimmer pääse ollenkaan oikeuksiinsa, joten tässä on vielä parista kynnestä toisenlainen kuva, josta lakan kauneus erottuu paremmin:

Misa - Genie In This Bottle

  • Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
  • Värilakka: Misa Genie In This Bottle (x3)
  • Päällyslakka: Seche Vite

Vaaleanpunaista hattarahöttöä

Nähtyäni OMG Polish ’Em -blogissa jumalaisen kauniit liukuvärjätyt glitter sandwich -kynnet halusin kokeilla jotain samankaltaista. Ja koska olin juuri saanut ihania uusia vaaleanpunasävyisiä O.P.I.-lakkoja, tartuin tuumasta toimeen.

Tein liukuvärjäyksen O.P.I. Pink Fridaylla ja Koala Bear-ylla. Pink Friday oli ohuempaa ja valuvampaa kuin odotin, joten lakkaaminen ei meinannut aluksi oikein sujua, mutta kun totuin tuohon koostumukseen, oli jälkikin siistimpää. Silti Pink Friday ei mielestäni ollut erityisen miellyttävä levitettävä, mutta se on sen verran kaunis vaaleanpunainen, että en harkinnut sen lennättämistä myyntilaatikkoon.

Tavallisuudesta poiketen tein liukuvärjäyksen kärkeä kohti vaalenevaksi enkä päinvastoin. Kynnet olivat mielestäni tosi nätit jo pelkästään liukuvärjättyinä, joten olisin voinut katsella niitä tällaisenaankin:

O.P.I. Pink Friday & Koala Bear-y

Seuraavana päivänä lisäsin kynsiin kuitenkin kerroksen iki-ihanaa O.P.I. Pirouette My Whistlea sekä kerroksen valkeaa Don’t Touch My Tutu -jellylakkaa. Lopputulos näytti tältä:

O.P.I. Pink Friday & Koala Bear-y

  • Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
  • Värilakka: O.P.I. Pink Friday (x 2)
  • Liukuvärjäys: O.P.I. Pink Friday & Koala Bear-y
  • Glitter: O.P.I. Pirouette My Whistle (x1)
  • Jelly: O.P.I. Don’t Touch My Tutu (x1)
  • Päällyslakka: Seche Vite

P.S: Tuitullakin oli tässä taannoin vähän samankaltaiset kynnet, käykääpäs katsomassa niitäkin, jos menivät silloin syyskuussa ohi! Liukuvärjäys + glitter = ♥

A-Z: Z is Zuza

Puuuhhk, puhallellaampa tästä aihiosta pölyt pois. Jäi tämän artikkelin kirjoittaminen hiukan puolitiehen, kun elämä tuli väliin. Mutta tässä se nyt silti on, aakkossarjan päätösjakso.

Wohoo, viimeinkin olemme aakkosten lopussa, skandithan päätin suosiolla jo suunnitteluvaiheessa  jättää pois tästä teemasta. Oli tarkoitukseni silloin suunnitellessani kokonaisuutta tilata sarjan hyvin edettyä palkkioksi itselleni Zoya Zara. Mutta kesällä hulluna lakkoja hamstratessani laatikkoon päätyikin Zoya Zuza (näin jälkikäteen ajatellen parempi niin, sillä ei se Zara enää edes miellytä silmää ;) ).

Zuza on taattua Zoya-laatua. Ihana foil-tyyppinen lakka, joka levittyy kauniisti ja peittää kahdella kerroksella. Geelien päälle suoraan lakkasin ja seuraavana päivänä aloin miettimään koristeluja. Ennenkuin mitään ehdin toteuttaa, onnistuin kumminkin katkomaan vasemmasta kädestä pari kynttä ja niinpä lakka ehti olla kynsilllä vain hetken ja ihan ilman lisukkeita ennen geeliremonttia.

zoya-zuza

Jotenkin tämä lakka oli enemmän vihreä kuin odotin, mutta valossa ja etenkin auringonpaisteessa se heräsi eloon. Eiköhän tämä silti uudelleekin kynsille päädy jossain vaiheessa.

Tässä se ikuisuusprojekti nyt sitten oli. Aikalailla kauemmin siihen meni kuin osaisin aavistaa, mutta tulipa tehtyä. Uusia ideoita ja jopa uusi pienimuotoinen  teema pyörii mielessä, katsotaan milloin saan aikaiseksi niitä toteuttaa…

Zoya Aurora

Kynsilakkakokoelmassani on hyvin vähän Zoyaa. Tiedän merkin laadukkaaksi ja olen kyllä pitänyt jokaisesta omistamastani Zoya-lakasta, mutta silti Zoyaa ei tule juuri ostettua. En erityisemmin välitä Zoyan siveltimestä ja kun siihen yhdistetään se tosiseikka, että Zoyaa on aika huonosti saatavilla ja se on kalliimpaa kuin muut suosimani merkit, niin ei ole sinänsä ihme, ettei sitä paljon hyllystäni löydy.

Zoyan uusi Ornate-kokoelma sisältää kuitenkin muutaman sellaisen helmen, että oli pakko kaivaa Visa esiin. Aurora on violetti hologlitteriä sisältävä lakka, joka swatcheissa näytti niin lumoavan kauniilta, että se oli saatava. Lakka on täynnä pientä hologlitteriä, joka ei kuitenkaan kuivu kynnellä karheaksi vaan lakkapinta on ihanan sileä.

Auroran koostumuksesta en ihan hirveästi tykännyt, vaikka sitä onkin kehuttu virheettömäksi monessa muussa kynsiblogissa: se nimittäin alkaa lakkauksen aikana tahmaantua kiinni siveltimen varteen niin, että ennen kuin kynnet ovat valmiit, on siveltimen varsi tuplannut paksuutensa. Muistaakseni täydelliseen lakkapintaan tarvittiin kolme kerrosta, mikä oli aika hämmentävää, kun melko samankaltainen OPI DS Extravagance peittää melkein riittävästi jo yhdellä. Mutta kyllähän Aurora mitä melkoisin kaunotar on, vai mitä:

Zoya Aurora

  • Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
  • Värilakka: Zoya Aurora (x3)
  • Päällyslakka: Seche Vite

Tämä kuulostanee tosi omituiselta suurimmasta osasta lukijoita, mutta olin lopulta aavistuksen pettynyt Auroraan. Se oli nimittäin jotenkin.. no, räväkämpi kuin mitä odotin. En nimittäin tajunnut, että se on holografilakka vaan kuvittelin sen olevan normilakka, jossa on pientä hologlitteriä seassa. En siis ollut ajatellut, että kynsillä näkyisi niin selkeä holoefekti kuin mitä sitten lopputuloksena oli. Holojen ystävälle tämä on kuitenkin aivan ehdoton hankinta.

Kun itse tekee

…saa sellaisen kuin haluaa (tai useimmiten: ”…saa sellaisen kuin sattuu tulemaan”).

Muistanette ehkä, että äskettäin kirjoitin ongelmastani löytää mieluisa mustavalkoinen glitterlakka. Päätin lopulta tehdä sellaisen itse, koska se tuntui olevan ainoa tapa saada edes jotakuinkin sellainen lakka, jonka halusin. Tuumasin järkevimmäksi aloittaa valmiista glitterlakasta ja mielessä olikin täydellinen ehdokas.

Tämä tässä on Nubarin Black Polka Dot, jonka – uskokaa tai älkää – jouduin tilaamaan kolmesti, ennen kuin sen lopulta sain:

Quest for the perfect black and white glitter polish

Kuten huomaatte, se on musta glitterlakka. Varsin kaunis sellainen, sitä paitsi, ja loistavasti levittyvä. Ihan täydellinen minun tarkoitustani varten, siis.

Tarvitaan vielä jotain pientä:

Quest for the perfect black and white glitter polish

Valkeaa .035-kokoista hex-glitteriä! Olin ehdottoman tarkka siitä, että hankin nimenomaan liuottimenkestävää glitteriä, tai lopputuloksena voisi olla lähinnä epämääräinen sotku. Halvat glitterit voivat nimittäin päästää väriä kynsilakan sekaan.

Sitten ei muuta kuin valkeaa Black Polka Dotin sekaan, tikulla sekoittelua, raivokasta ravistelua ja tuloksena on – ta-dah – tämä:

Quest for the perfect black and white glitter polish

TÄYDELLINEN MUSTAVALKOINEN GLITTERLAKKA! Täydellisellä toki tarkoitetaan tässä yhteydessä Papun mielestä täydellistä, eli juuri sellaista lakkaa, mitä olen turhaan yrittänyt valmiina löytää. Tässä on juuri sellaista glitteriä kuin halusinkin (hyvin hienoa ja isompaa mustaa ja isompia valkeita), lakka levittyy mainiosti eikä glittereitä tarvitse sen kummemmin erikseen tökkiä ympäriinsä saadakseen ne tasaisesti.

Tältä se näyttää tikulla:

Quest for the perfect black and white glitter polish

Olen todella iloinen ja tyytyväinen, sillä en olisi osannut kuvitellakaan, että suunnitelmani toimisi näin hyvin. Huzzah!

Roiskis!

Yrittäessäni epätoivoisesti vähentää käyttämättömien lakkojen määrää päätin tehdä taas pitkästä aikaa roiskekynnet. Löysin kesällä äidin kätköistä vanhan ajan ohuita mehupillejä, joita ei tunnu nykyään mistään enää löytyvän, ja luonnollisesti sosialisoin ne välittömästi itselleni roiskemanikyyrien kuvat silmissä vilkkuen.

Käyttämättömien Flormarien joukosta poimin kolme sävyä, jotka edes jossain määrin sopivat yhteen – jäljellä kun ei ollut enää kovin monia yhteensopivia mutta silti riittävän erilaisia sävyjä, eikä esimerkiksi yhdistelmä räikeä oranssi + pinkki + mummonkalsari + muta jostain syystä houkutellut (I wonder why…).

Pohjalle valitsin Flormar N012:n eli Flormarin Neon-sarjan punaisen, joka osoittautui muuten aivan mahtavaksi lakaksi. Levittyvyys oli aivan unelmahyvä ja sävy oli todella herkullisen mehukas ja näyttävä! Oli itse asiassa jopa sääli peittää se roiskeiden alle… pitänee pian käyttää sitä myös yksinään. Roiskeissa käytin tummaa punaista (426), mudanruskeaa (428) ja valkeaa (310).

Suoraan sanottuna nuo valitsemani lakat toimivat aika surkeasti tässä tekniikassa. Ne jumittivat pilliin (vaikka kesken kaiken vaihdoin isompiin pilleihin) ja silloinkin, kun suostuivat lentämään kynsille, jäivät helposti paksuiksi kasoiksi. Ilmeisesti nämä lakat siis olivat vähän liian paksuja tähän tarkoitukseen. Olin vakuuttunut, että lopputulos on lähinnä katastrofi, mutta roiskekynsiä ei kyllä koskaan pidä arvioida ennen kuin ne ovat kokonaan valmiit. Päällyslakan lisäämisen ja kynsinauhojen siivoamisen jälkeen totesin nimittäin tykkääväni lopputuloksesta kovasti :)

Splatter manicure with Flormar polishes
Vasen käsi

Splatter manicure with Flormar polishes
Oikea käsi

Splatter manicure with Flormar polishes
Peukalot

  • Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
  • Värilakka: Flormar N012
  • Roiskeet: Flormar 310 (valkea), Flormar 428 (ruskea), Flormar 426 (tumma punainen)
  • Päällyslakka: Seche Vite

Ihan kivat näistä siis lopulta tuli, mutta jatkossa valitsen roiskekynsiin vähän ohuempia ja paremmin ”lentäviä” lakkoja.