Kranttu Papu

Ei ole vain yksi eikä kaksi kertaa, kun minulle on hienovaraisesti huomautettu, että taidan olla vähän nirso lakkojen suhteen. Auliisti myös myönnän, että noin sanovat ovat ihan oikeassa. Maailmassa on kuitenkin niin hirvittävän paljon ihania lakkoja, että en näe, miksi minun kannattaisi tuhlata aikaani yhtään huonompiin kuin erinomaisiin lakkoihin?

Suurimmat syyt nirsouteeni ovat luultavasti kärsimätön luonteeni ja rauhallisen ajan vähyys. En yksinkertaisesti halua taistella huonojen lakkojen kanssa ja pahimmassa tapauksessa joutua aloittamaan lakkaamista alusta myöhään illalla, kun ensimmäiseksi valittu lakka ei toimikaan.

Haluan myös pitää kokoelmani maltillisen kokoisena – tai edes suhteellisen maltillisen, kaikkihan riippuu siitä, keneltä kysyy. Äidin mielestä omistan järjettömän paljon kynsilakkoja, jonkun ”ison” kynsibloggaajan varastojen rinnalla näytän aloittelijalta. Parin vuoden aikana olen oppinut, että kaappiin ja seinähyllyyn mahtuu yhteensä noin 130 kynsilakkaa, joten kovin paljon yli sen ei kokoelma saa kasvaa, koska en halua kokoelmani karkaavan vessasta muualle asuntoon (öhöm, lukuunottamatta Flormareja sekä pääasiassa korukäytössä olevia duochrome-lakkojani, jotka ovat työhuoneessä…).

Ajattelin kuitenkin kertoa vähän tarkemmin siitä, millainen on minun mielestäni hyvä kynsilakka. ”No kauniin värinen ja hyvä koostumukseltaan”, sanoisivat varmaan useimmat, mutta tuo ei kerro erityisen paljon, varsinkaan kun ihmisillä tuntuu olevan varsin vaihtelevat käsitykset siitä, millainen kynsilakka on koostumukseltaan hyvä.

Papu vaatii kynsilakoiltaan

1) Peittävyyttä, siinä määrin, kuin sitä kynsilakkatyypin huomioiden on järkevää odottaa. Jos tumma creme ei peitä kahdella kerroksella, se saa yleensä häädön. Tummalle cremelle pitää riittää kaksi kerrosta. Vaaleamman cremen kanssa suostun kunnon peittävyyden saadakseni laittamaan kolme kerrosta, mikäli lakka on kaunis eikä levittyvyydessä ole moittimista, mutta jos lakka vaatii kolme kerrosta siksi, että siihen ei saa muuten tasaista pintaa, se saa luultavasti häädön. Duochromet, jellyt ja crellyt vaativat yleensä kolme kerrosta, mikä on ihan ok, koska siihen on osannut henkisesti varautua.

China Glaze Ahoy
China Glaze Ahoy, joka saapui luokseni aiemmin tällä viikolla :)

2) Kestävyyttä, edes kohtuullisessa määrin. Tämä on yksi syy siihen, miksi en erityisemmin jaksa innostua holoista. Ne lohkeavat ärsyttävän nopeasti. Käytän käsiäni paljon, joten ymmärrän kyllä hyvin, jos kynsilakka lohkeaa muutaman päivän kuluttua lakkaamisesta, mutta jos se lohkeaa alle 24h lakkaamisesta ilman mitään erityistä ”onnettomuutta”, se ei ole tarpeeksi hyvä. Mitkään muut lakat eivät ole kynsiltäni katoilleet samaa vauhtia kuin holot, joten syytän lakkatyyppiä enkä kynsiäni.

3) Hyvää levittyvyyttä. Koostumukseltaan vaikeat lakat eivät ansaitse elää. Koostumukseltaan kaikin puolin erinomainen lakka on helppo levittää, ei raidoitu, ei jätä kaljuja kohtia, ei valu kynsinauhoille, ei kupli, ei jää muhkuraiseksi vaan tasoittuu hyvin itsestään eikä vaadi tasaisen lakkapinnan saamiseksi yli kahta kerrosta.

Koska täydellisyys on harvinaista, jotain noista ominaisuuksista on yleensä pakko sietää. Helpoimmin siedän raidoittumista ja sitä, että korjailevilla vedoilla syntyy kaljuja kohtia – ainakin mikäli lisäkerrokset pelastavat tilanteen. Jos lakka levittyy edes suhteellisen hyvin ja raidoittuu vain ensimmäisellä kerroksella, sillä on toivoa. Jos vielä kahden kerroksen jälkeen tulos on raitainen ja epätasainen, lakan on syytä olla todella kaunis. Jos kolmannen kerroksen jälkeen tarvitaan tujua päällyslakkaa tasoittamaan pintaa, lakan täytyy olla jollakin tavalla suorastaan poikkeuksellinen, että pidän sen.

4) Tahrimattomuutta. Jos lakasta tulee smurffisormet, se lentää kuin leppäkeihäs. Myöskin jotkut punaiset leviävät ja sotkevat, kun siistii kynsinauhoja, ja jos sotkua tulee pahasti, en viitsi moiseen lakkaan luultavasti enää uudelleen tarttua – paitsi nostaakseni sen myytävien laatikkoon.

"Oops."
Ei. Ei näin.

Facebookin kynsiaiheisissa ryhmissä jotkut jo ihmettelivätkin, että miten minulla voi olla niin vähän lakkoja, vaikka usein ostan uusia ja kyttään uudet kokoelmat jne. No, selitys on tosiaan suuressa vaihtuvuudessa: karsin jokaisen lakan, jolla en usko haluavani lakata uudestaan joko laadun tai minulle vaikean värisävyn vuoksi. :)

Moni on valitellut, että ei vain kerta kaikkiaan osaa luopua niistä huonommistakaan lakoista, kun esimerkiksi pelkää sitten myöhemmin kaipaavansa juuri sitä lakkaa. Luopukaa, hyvät ihmiset! Myykää ihan surutta eteenpäin lakat, jotka eivät miellytä! Kahden ja puolen vuoden aikana olen myynyt varmasti ainakin 150 lakkapulloa muille harrastajille ja ainoastaan yhtä niistä lakoista olen jälkikäteen kaivannut. Kynsilakka ei lopu maailmasta eikä kaikkea tarvitse omistaa :D

19 thoughts on “Kranttu Papu

  1. Tähän mäkin yritän hitaasti ja varmasti pyrkiä. Tänäänkin kävin lakkalaatikkoa läpi ja kymmenkunta karsin. Vielä on tosin PALJON karsittavaa, sillä mun kokoelma on kohtuu suuri, mutta paljon on lakkoja joista en muista enää miten käyttäytyvät joten odottavat sitä uutta lakkauskertaa että uskallan sanoa varmaksi. :) Tämä ajatusmaailma kun on iskenyt muhun vähän viiveellä, niin huonoja lakkoja on ehtinyt kokoelmaan eksyä jo ihan liikaa. Helpompi olisi tietysti ollut jos olisi malttanut karsia ne heti silloin kun ensimmäisen kerran kokeili, mutta jälkikäteen on turha itkeä. Haaveissa on sellainen kynsilakkakokoelma että TIEDÄN rakastavani jokaista lakkaa jonka omistan.

    • No hei, epävarmojen lakkojen kanssahan voi tehdä niin että joskus lakat poistettuasi otat kymmenen lakkaa ja lakkaat jokaisella yhden kynnen – siinä näkee jo suht kivasti että miten lakka käyttäytyy ja tykkääkö siitä vai ei :)

  2. Jeps! Olen itseasiassa taipumassa samoille linjoille kuin sinä. Mulla menee hermot sellaisten ns. huonompien lakkojen kanssa eli jos ne vaatii monta kerrosta tai älyttömän pitkän kuivumisajan niin heippa vaan: sellaiset lakat lähtee kiertoon. Koska olen lakkailut kynsiäni säännöllisesti vasta vajaan vuoden verran koen vielä yllätyksiä. Aikoinaan mahtavaksi mieltämäni lakka saattakin joutua poistokoriin, kun löytyykin vastaava parempi. ;) Olen myös huomannut, että laatulakat ovat hintavampia ainakin O.P.I.:t ja Essiet, mutta löytyy hyviä lakkoja joskus ihan kohtuuhinnallakin.
    IsaDorat ja Rimmelit on olleet sellaisia. Huonommat lakat käyvät kyllä toisinaan sellaiseen pilkutus, raidoitus-koristeluun tai väriranskisten kärkiin.

    • IsaDorat on tosiaan ihan jees, ainakin ne muutamat mitä olen kokeillut… MUTTA siitä kohtuuhinnasta en kyllä tiedä – ne on meinaan suhteessa kalliimpia kuin O.P.I:t ja Essiet, koska pullossa on niin vähän tavaraa :-/

      Mullakin tulee kyllä hyvissäkin lakoissa vaihtuvuutta: esim. juuri vastikään myin China Glazen Aquadelicin pois vaikka se on tosi kiva lakka, sillä ostin Essien Where’s My Chauffeurin joka oli hyvin samankaltainen mutta vielä kivempi ominaisuuksiltaan :)

  3. Kiitos, että vahvistit mun taitoa luopua huonoista lakoista – karhunpaskavertaus ei unohdu :D Mikä se yksi lakka on, mitä jäit kaipaamaan?

    • Mukavaa että minusta on apua ;) Se yksi lakka oli tietysti se Essien pahuksen Lovie Dovie, jonka sitten ostin uusiksi. Tosin mullahan oli ajatuksena vähän vaalentaa sitä, mutta voi olla että pidän sen ihan sellaisenaan, se on kuitenkin niin nätti vaaleanpunainen :)

  4. Itse yritän tässä nyt pyrkiä siihen, etten hamstraisi lakkaa aivan järjettömästi. Jonkin verran on Luopumisongelmaa ollut, mutta on sitä tullut pistettyä lakkoja kiertoonkin. Aika pitkälle itselläni on samat kriteerit, tosin holoista vaan satun tykkäämään niin kovasti että saavat kestämättömyytensä anteeksi :) Tosin tuollaiset scattered holo -tyyppiset kestävät ainakin oman rajoitetun empiirisen kokemukseni perusteella paremmin. Lineaariset holot ovat ihania, mutta eivät kestä yhtään…

    • Tykkään muutes itse enemmän juuri noista scattered holoista, kuten esimerkiksi jumalaisen kaunis OPI DS Extravagance – lineaariset on jotenkin niin.. äh, en tiedä. Tuntuu, että kun on nähnyt pari, on nähnyt kaikki. Markkinoilla tuntuu olevan kauhean rajallinen värivalikoima holoja, aina ne samat haalean lilat ja vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset.

  5. Hieno teksti Papu, oli ilo lukea :). Minäkin olen alkanut pikkuhiljaa oppia jotain lakkojen eroista, enkä kelpuuta enää mitä tahansa, niin kuin vaikka vielä vuosi sitten. Tosin lakan sävy on mulle kuitenkin sen tärkein edelleen, eli jos lakka on upean/uniikin sävyinen, niin pidän sen, vaikka se olisi koostumukseltaan huonompi. Kasvua ja kehitystä siis havaittavissa ;). Mulla on lakkamäärä samaa luokkaa kuin sulla, enkä toivoisi sen kasvavan yhtään. Nyt on siis mentävä periaatteella yksi sisään, yksi ulos :P.

    Niin, mikä se yksi lakka muuten oli? :)

    • Hehee, niin sitä aina oppii uutta ;) Minä muistan vielä sen Sannun, joka ei juuri kiinnittänyt huomiota kynsilakkojen levittyvyyteen :D Tuo uniikki sävy -peruste on kyllä paha. Mulla on täällä nyt kauhea dilemma yhdestä lakasta, jonka koostumuksesta en tykännyt yhtään, mutta joka on todella ainutlaatuinen sävyltään, en tiedä mitään vastaavaa. Höh. Mutta siitä omassa merkinnässään lähitulevaisuudessa!

      Se yksi lakka oli Essien Lovie Dovie, jonka sitten ostin sen ”Ota 2, maksa 1” -kampanjan aikana takaisin :)

      • Tää on jännä harrastus, kun tässä uppoaa koko ajan syvemmälle lakkahuurujen syövereihin ja oppii uutta, vaikka ensiajattelulla luulisi, että lakkaillaan nyt vähän kynsiä ja that’s it. Sinä olet opettanut näissä koostumusjutuissa varmasti eniten ja itsekin pidin sua ”vähän” kranttuna, mut en enää. Sinä nimittäin tiedät, mitä haluat, ja se on eri juttu se ;).

      • Tuo on ihan totta! Tämä ei ole läheskään niin yksinkertainen harrastus kuin ensi alkuun voisi kuvitella :) Mutta se pätee varmaan tosi moneen muuhunkin juttuun, kun mennään pintaa syvemmälle :)

        Ja kyllä, mitä kynsilakkaan tulee, minä enimmäkseen kyllä todellakin tiedän, mitä haluan :D

  6. Sulla on kyllä selkee periaate. Ite oon kyllä aika helposti luopumassa lakasta, jos se ei vaan natsaa. Sama vaatteissa, jos sitä ei käytä, hittoako se kaapissa pyörii? Tosin joskus kynsilakoissa joku on niin kaunis, etten vaan raaski! Ja tosi monet glitterlakat on loppujen lopuksi käytössä paskoja, mutta kun oon niin niiden perään :D

    Ja sit se, että ite oon vähän semmonen, että haalin ja haalin ja en ees kokeile! Sit päädyn ostaan useemman samantyylisen, kun on niin nätti, enkä ees tarvi. Huoh.

    Tuo koostumusasia on kyllä superolennainen. Ite usein aattelen, et kyllähän menee vaikka valkoisen lakan päälle, et saa peittävyyttä. No en jaksa kuitenkaan säätää, joten käyttämättä jää.

    Nyt mulla on projekti, et kokeilen aakkoshaasteessa vähän harvemmin käytettyjä yksilöitä ja oon kyllä pistäny useemman jo pois. Pitäs jaksaa enempikin katsella, mutta kun en jaksais laittaa niitä myyntiin.

    • Joo mulla on alkanut kans hermo palaa kerrostamiseen, en jaksa kauheasti enää säilöä sellaisia lakkoja, jotka on pakko kerrostaa tumman tai valkean päälle, että niistä saa jotain irti. Topperit on toki asia erikseen, mutta jos esim. duochrome on yksinään niin läpikuultava, että sen alla on pakko olla mustaa, niin se jää mulla kyllä ihan olemattomalle käytölle. Laiska mikä laiska :D

  7. Kaverille oon antanut/myynyt muutaman, mutta periaatteessa en luovu mistään! Ne, jotka ei puhuttele eikä ole maksanut paljon, menee askarteluun. Ne, jotka on maksanut eikä siltikään puhuttele.. hmm.. niitä voi joskus kumminkin tarvita jossain (vesimarmorointi, jonkun hileen alla tms.). Samalla periaatteella tässä huushollissa kyllä kohdellaan kaikkea muutakin hamstrattua; mistään en luovu kun joskus voi tarvita jossain ja vaikka ei tarvis, ni en siltikään luovu mistään.. kert.

    • Kyllä maailma tarvitsee teitä hamstereitakin. Ainakin siihen, että löytyy ostaja meidän karsijoiden ylijäämälakoille ;D

      • Hih.. niinpä. Kun vaan tajuais ajoissa, että jotain on myynnissä. Taannoinen facen huutokauppakin meni multa ihan ohi :( ..ehkä onneksi. Keskiviikkona alkava viikon espanjanmatka takaa sen, että lakkoja tulee olemaan viikon päästä yli sen 400 putelia.. kröhöm…

  8. Mä kyllä ihailen sun periaatetta, Papu :) Itse olen hamsteri pahimmasta päästä ja lakkoja on kertynyt jo kuutisensataa reilun vuoden aikana! Tavoitteena on jossain vaiheessa karsia lakkoja oikeen rankalla kädellä, nyt kun tiedän niistä jo enempi että voin perustella häädön itselleni järjellä :D Ja kiitos siitä kuuluu aika pitkälti sulle!

    • Kuutisensataa lakkaa! O_O Jestamandeera! Hopusti karsimaan, nainen – et meinaan edes elä riittävän pitkään käyttääksesi nuo kaikki XD Jos mulla ois hirveästi lakkoja, joista pitäisi saada karsittua raskaalla kädellä, tekisin varmaan säännöllisesti testilakkauksia niin, että jokaiseen kynteen lakkaisin eri lakalla, jolloin saisin aina kymmenen lakkaa testattua ja katsottua, mitkä ovat kauniita ja hyviä koostumukseltaan. :) Tsemppiä tulevaan karsintaan! On huomattavasti helpompaa, kun kokoelma on edes jotakuinkin hallittavan kokoinen :D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s