Samassa aamuyön junassa

Gwen Stefani by OPI -kokoelma lienee juuri nyt Se Juttu. Swatcheja on näkynyt vähän siellä sun täällä ja yleinen mielipide näyttäisi ainakin minun lukemani perusteella olevan se, että kokoelma on erinomaisen onnistunut. Erityisesti kokoelman satiinilakat 4 In the Morning ja Love.Angel.Music.Baby tuntuvat keräävän kehuja, ja minä hyppään nyt samaan junaan: kummatkin ostin ja kumpaankin ihastuin.

Kumpikin lakka levittyy kuin unelma, peittää kahdella kerroksella ja on todella onnistunut kaikin puolin. L.A.M.B. on minusta jopa parempi kuin Miss Universe -setissä julkaistu hopeinen siskonsa, koska L.A.M.B.in koostumus on vähän paksumpi ja peittävämpi.

Halusin käyttää lakkoja yhdessä, joten väsäsin – yllätys, yllätys! – skittleten. Kolmantena lakkana mukaan pääsi The Polish Wellin Catching Fire, jonka mattasin China Glazen Matte Magicilla (minun TÄYTYY saada parempi mattaava päällyslakka!). Mattaversiossa glitteritkin erottuivat hyvin toisin kuin Sissin hieman moittimassa kiiltävässä versiossa. Koska olen jo pitkään halunnut yhdistää mattaa ja kiiltävää, koristelin pari kynsistä leimauksilla. Lopputulos oli kyllä todella mieluisa :)

O.P.I. 4 In the Morning & Love.Angel.Music.Baby

  • Aluslakka: Essie First Base
  • Musta: O.P.I. 4 In The Morning (x2)
  • Kultainen: O.P.I. Love.Angel.Music.Baby (x2)
  • Glitter (keskisormi): The Polish Well – Catching Fire
  • Mattaava päällyslakka (keskisormi): China Glaze – Matte Magic
  • Leimauslakka: Essie Licorice
  • Leimauslaatta: MoYou London Pro Collection 14

Jokos te muut olette hurahtaneet näihin OPI:n satiinilakkoihin? :)

Ruusuista kynsillä

…vaan ei muualla.

Meillä on vesirokko kylässä, lapset eivät pääse päiväkotiin enkä minä pääse töiden pariin ja olen kaiken kaikkiaan Väsynyt ja Stressaantunut. Siksi vain hyvin pikainen kynsiesittely: ihan kivat ja pirteät kynnet, joista tosin tuli mieleen lähinnä keittiön pöytäliina tai jokin vastaava. 1950-luvulla. :D

Roses

  • Aluslakka: Essie First Base
  • Pohja: Gina Tricot White (x2) & The Polish Well – Roses And Blood (x1)
  • Leimauslakka: O.P.I. DS Reflection
  • Leimauslaatta: MoYou London Pro Collection 07
  • Päällyslakka: Essie Good To Go
  • Leimojen päällä: Seche Vite

The Polish Wellin Roses And Blood on ihana, mutta näissä kynsissä se ei kyllä juuri erottunut saati sitten päässyt oikeuksiinsa. Nyt totean mustan laatikon taas tyhjäksi: ei yhtikäs yhtään käyttämätöntä lakkaa! Hurraa!

Fanityttökynnet

Heti kun ensimmäisen kerran näin MoYoun Rockstar-kokoelman laatan 08, tiesin, että se on pakko saada. P-A-K-K-O. En usko, että sitä tulee käytettyä kovin usein, mutta silti se oli saatava. Tänä vuonna minulle tulee täyteen 25 (!!!) vuotta Queen-fanina, mikä on siinä mielessä aika pelottavaa, että teistä lukijoista monet eivät ole vielä edes eläneet niin pitkään. Yhtä kaikki, vaikkapa tuon 25-vuotisjuhlan kunniaksi nyt on tarjolla todelliset fanityttökynnet :D

Kynsillä oleva punainen lakka on ihana uusi O.P.I. Over & Over A-Gwen, joka on erinomaisen kaunis punainen mutta masentavan kallis, koska sitä myydään vain erikoispakkauksessa kynsikoristeiden ja liiman kera. Itse olisin mieluummin ostanut normaalihintaisen lakan ilman Swarovski-niittihärpäkkeitä, mutta koska se ei ollut mahdollista, maksoin posteineen melkein 30 dollaria siitä erikoispakkauksesta.

Over & Over A Gwen on koostumukseltaan juuri niin mahtava, kuin O.P.I.-lakat parhaimmillaan ovat: sillä on vaivatonta lakata ja se on hyvin pigmenttistä. Valitettavasti, kuten kaikki voimakaspigmenttiset punaiset, Over & Over A-Gwen tahraa aivan helvetillisesti, jos sitä pääsee kynsinauhoille. Sillä tulee siis lakata kieli keskellä suuta ja kynsinauhoja varoen. Kun on aika poistaa lakat, älä herran tähden kuvittelekaan hinkkaavasi kynsiä vanulapulla, koska silloin tuloksena on vuosisadan punajuurisormet (trust me on this!). Laita kynsilakanpoistoaineella kostutetut pienet pumpulipalaset jokaiselle kynnelle, anna vaikuttaa muutama minuutti ja sitten varovasti vedä pumpulinpalan avulla lakka pois kynneltä.

Hankalimmaksi Over & Over A-Gwenissä koin sen, että kun sen päälle levittää päällyslakkaa, sutiin tarttuu punaista, vaikka olisi kuinka varovainen lakatessa. Itse annoin värilakan ensin kuivua varmaan vartin ennen kuin laitoin päällyslakan, ja siitä huolimatta sutiin tarttui punaista. Arggghhh! Mutta ehkä annan sen anteeksi, koska lakka itse on niin kaunis.

Nimettömän lakkasin Gina Tricot’n valkealla ja sen jälkeen teippien avulla maalasin Union Jackin käyttäen Essien No More Filmin ja Avenue Maintainin sekoitusta sekä tuota punaista Gweniä. Kuviot on leimattu Essien Licoricella.

Yes, it was plain to see
Yes, it was meant to be…
…written in the stars

Fan Girl nails :D
Fan Girl Nails :D

  • Aluslakka: Essie First Base
  • Punainen: O.P.I. Over & Over A-Gwen (x2)
  • Valkea: Gina Tricot White
  • Sininen: Essie No More Film & Essie Avenue Maintain, 1:1
  • Leimauslakka: Essie Licorice
  • Leimauslaatta: MoYou London Rockstar Collection 08
  • Päällyslakka: Essie Good To Go
  • Koristelujen päällä: G&G HK Girl Top Coat

Wooden hut skittlette

Tein skittleten. Taas. Pahoittelut, jos jotakuta kyllästyttää skittletet, mutta minä tykkään niistä, koska ne ovat mielenkiintoisempia kuin yksivärinen lakkaus ja sen takia niissä viihtyy helpommin monta päivää. Ne ovat toki myös näppärä tapa saada testattua vuoroaan odottavia lakkoja, mutta mustassa laatikossani on vain yksi lakka, ja tämänkertaisista kolmesta lakasta kahdella olen lakannut aiemminkin, joten uskonette kun sanon, ettei skittletteinnostuksessani ole kyse siitä :D

Nämä kynnet onnistuivat täydellisesti. Niistä tuli, ilman sarkasmin häivääkään, juuri sellaiset kuin halusin. Ja uskallanpa sanoa, että nämä kynnet olivat yhdet lempikynsistäni ikinä: rakkauskynnet isolla R:llä. Essien Your Hut Or Mine on vilahtanut blogissa aiemminkin, samoin O.P.I. Wooden Shoe Like To Know, joten niistä totean vain, että lakkaaminen oli juuri yhtä miellyttävää kuin aiemminkin – molemmat kun ovat ihan huippuhyviä lakkoja.

Coral & Brown skittlette

Nimettömän (ja peukalon) lakkasin O.P.I. My Favourite Ornamentilla, joka on Mariah Carey -kokoelman tähti. Se on koostumukseltaan mainio ja kuivuu rouheiseksi tekstuuripinnaksi. Se ei virallisesti ole tekstuurilakka, mutta sille minä sanon höpönlöpön, koska lakan pinta on ihan yhtä lailla karhea hiekkapinta kuin virallisissa liquid sandeissa. Etusormeen ja pikkusormeen pari niittiä, keskisormeen leima.. ja ta-daa: tuloksena täydelliset Sissi-kynnet. Ihan nauratti lopputulosta katsoessa, kun tajusin, että kynnet olisivat ihan yhtä hyvin voineet olla Sissin kynnet, niin tyylillisesti samanlaiset niistä tuli. Mutta mikäpä on Sissin jalanjäljissä kulkiessa, kun kyseessä on kuitenkin niin uskomattoman kauniita kynsiä tekevä bloggaaja :)

Coral & Brown skittlette

  • Aluslakka: Essie First Base
  • Etusormi ja pikkusormi: Essie Your Hut Or Mine (x2)
  • Keskisormi: O.P.I. Wooden Shoe Like To Know (x2)
  • Peukalo ja nimetön: O.P.I. My Favourite Ornament (x2)
  • Leimauslakka: Barry M Gold Foil
  • Leimauslaatta: MoYou London Pro Collection 07
  • Päällyslakka: Essie Good To Go
  • Leimauksen päällä: G&G HK Girl Top Coat

Lopuksi haluan myös ilmoittaa, että olen siirtynyt tälle vuosikymmenelle ja käytän nykyään älypuhelinta (!!!), minkä ansiosta minut löytää nyt myös *rumpujen pärinää* Instagramista! Kynsien lisäksi siellä on pieniä tuokiokuvia ihan normaalista arjesta :)

Sattumaa, härskiä kopiointia vai ok halvempi vaihtoehto?

Viime viikon Nyt-liitteessä oli testattu halpismeikkejä. Jääköön nyt sanomatta, mitä mieltä olen siitä testistä, mutta on totta, että joskus halpameikeistä voi tehdä melkoisia löytöjä. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa lakkapiirejä viime aikoina innostanut Gina Tricot’n valkoinen lakka.

Toinen juttu sitten on, miten joskus halvemman merkin tuote muistuttaa ulkonäöltään hämmentävän paljon jotakin kalliimpaa merkkiä. Ja onko se kalliimman merkin korkeampi hinta sitten perusteltua? Ja antaako moraalisi periksi hankkia selvän kopion? Muutaman tuotteen kohdalla olen jopa miettinyt, että mahtavatkohan tuotteet tulla jopa samalta tehtaalta. Omaan, ei kovin laajaan kokoelmaani, on päätynyt muutama tällainen tuote ja ajattelinpa teille tehdä niistä lyhyen vertailun näin meikkijuttupostauksieni kärkeen. Jutun linkit ovat sitten ihan vain lisäinformaatiota varten ja avuksi, jos joku tahtoo tässä esitellyn tuotteen hankkia. Eivät siis hyödynnä minua mitenkään.

Tässäpä koko tähän vertailuun innoittamani kaksikko. Olin Pretty.fistä tilannut Coastal Scentsin häivytyssiveltimen BR-250 (Prettyssä 6,99 euroa ja CS:n nettikaupassa 4,95 dollaria). Sitten päädyin joululahjaksi saamani Stockmannin lahjakortin osalla ostamaan MACin kehutun the häivytyssiveltimen MAC 217 (hinta oli joko 24 tai 26 euroa, hukkasin jo kuitin ;) ja Macin verkkokaupassa 24 dollaria), jonka moni ammattimaisempi meikkaaja nimeää ehdottomaksi suosikikseen. Samoin moni myös sanoo Sigman E25  -siveltimen (Sigma beautyssa 12 dollaria) olevan täysin vastaavan. Minulla on nyt siis hyppysissäni MAC ja CS. Arvatkaapa kumpi on kumpi:

mac-vs-coastal-scents

Siveltimien karvoissa en pysty havaitsemaan mitään eroa. Kummassakin on vaaleaa vuohenkarvaa, jotka tuntuvat niin käteen kuin luomellekin täysin identtisiltä. Siveltimien kärjen muoto on täysin identtinen. MACin metalliholkki (vasemmalla) on litistetty hieman enemmän, voisi siis kuvitella karvojen olevan siinä napakammin kiinni. Sivellintä puristamalla arvioisin myös, että MACissa on hiukan enemmän karvoja.

mac-vs-coastal-scents-whole

Muutenkin MACin sivellin on kädessä tukevampi ja napakampi, ehkä aavistuksen CS:in sivellintä painavampi. Sivellin on viimeistellymmän oloinen, vaikka en osaakaan tarkkaan sanoa miksi. Ehkä metalliholkin työstö ja himmeä mattapinta. Omissa meikkitestauksissani (en siis mitenkään väitä olevani pätevä meikkailija ja olen kaukana taitavasta) kumpikin häivyttää oikein hyvin. Sivellinten kestävyydestä en vielä osaa sanoa, niin uusia kumpikin ovat. Mutta onko perusteltua maksaa MACista kolminkertainen hinta? Jos on omalla rahalla liikkeellä eikä tee meikkauksia työkseen, uskoisin Coastal Scentsin siveltimellä pärjäävän oikein hyvin. Itse olisin ainakin säästänyt lahjakorttini johonkin muuhun, jos olisin tiennyt, kuinka lähellä siveltimet ovat toisiaan. Jos pitää Coastal Scentsiä liian halpana, niin Sigma on sitten noiden kahden väliltä ja kuvien perusteella ihan kaksonen.

Näiden kierrettävien rajauskynien kohdalla aloin ekan kerran ihmetellä eri merkkien samankaltaisuutta. Ensin hankkimani on merkkiä Gosh ja se oli varsin sopuhintainen. Sitten sain lahjaksi MACin version. Goshista jäi kuvaa varten kääntämättä terää ulos, sorry.

mac-vs-gosh-meikkikynät

Hylsyt ovat pientä värieroa lukuunottamatta täysin identtiset. Goshin Let’s Twist Eye Liner 101 Aqua Line on valmistettu Saksassa ja sisältää 0,3g väriä. Sen on myös vedenkestävä. MACin Eye-liner Kajal Smoothblue on myös valmistettu Saksassa ja pitää sisällään 0,35g tuotetta. Tarkkoja hintatietoja mulla ei ole näistä antaa, mutta epäilemättä MACin kynä on varmasti ainakin tuplahintainen.

Kumpikin tuote toimii käytössä hyvin. Piirsin testiviivat käteeni ja siinä Gosh näytti levittyvän jopa kauniimmin ja tasaisemmin. Toki se on myös vedenkestävä, joten saattaa siksi toimia paremmin. Tässä tapauksessa sanoisin Goshin rajausvärin olevan varsin selvä kopio, etenkin jos kynistä on saatavilla näitä samankaltaisempia sävyjä. Mutta onko väärin olla kopio, kun ei väitäkään olevansa aito?

mac-vs-gosh-meikkikynät-test

Kynien parissa jatketaan. Olen joskus hankkinut Goshin rajauskynänkin. Tällä kertaa kimaltelevan Sparkling Lilacin. Vastassa sillä on kaksi Make Up Storen kynää, Violet Storm ja Ice Blue Metallic. Jälleen yhdennäköisyys on häkellyttävä, kuin saman perheen sisaruksia.

MUS-vs-gosh-whole
MUS-vs-gosh

Kaikkien kynien päässä on muovinen merkki väristä ja stanssattu numero. Make Up Storen kynissä on lisäksi mattapinnassa logoteksti kiiltävällä. Koska mulla ei ole tallessa MUSn kynien pakkauksia, en suoralta kädeltä osaa sanoa, onko nekin tehty Goshin kynän lailla Saksassa. Matkimiselta kynien ulkonäkö joka tapauksessa vaikuttaa.
MUS-vs-gosh-test

Piirtojäljessä Make Up Storen kynät hakkaavat Goshin mennen tullen. Niiden jälki liukuu niin kämmenselälle kuin luomelle helposti ja vaivattomasti, Goshin kynä taas on kuivahko ja kova eikä levity ollenkaan niin kauniisti. Gosh on saanut jäädä meikkipussiini ihan vaan noiden kimalteidensa ansiosta :).

Mitä tästä opimme? Jatkossa ainakin itse aion suhtautua kriittisemmin kalliiden merkkien tuotteisiin. Tunnettu brändi ei läheskään aina tuo tuotteeseen laatua ja toimivuutta hintaa vastaavassa suhteessa. Joissain jutuissa halpikset jää laadussa jalkoihin reilusti, mutta onko sekään hintaeron arvoista, sen joutuu jokainen omalla kohdallaan miettimään. Kannattaa mahdollisuuksian mukaan käydä hypistelemässä ja testaamassa ennen hankintaa. Sen ainakin itse opin näin kantapään kautta.

Oletteko itse löytäneet vastaavaa hämmästystä aiheuttaneita yllätyskaksosia? Tai muita edullisempien sarjojen hittituotteita? Minun meikkikokoelmani koostuu tällä hetkellä sekä sele-tuotteista että edullisien linjojen edustajista molemmista aika tasaisesti, mutta kaikki kokemukset ja vinkit olisivat kivoja. Säästäminenhän on aina kivaa :D.

Yllättävä apuväline

Jokin aika sitten googlailin OPI Gwen Stefani -kokoelman swatcheja ja tällä etsintämatkalla törmäsin kauniiseen glitterliukuun. Moinen ei sinänsä ole mitenkään harvinaista, mutta se on, että kyseinen glitterliuku oli tehty vanupuikolla. Ensimmäinen ajatukseni oli, että täytyy olla todella pahasti puuhastelun tarpeessa, jos lähtee tekemään mitään kynsienkoristelua jollakin niin hankalalla välineellä kuin vanupuikko – tottahan se soveltuu moniin tehtäviin erinomaisesti, mutta eihän hullukaan lähde tökkimään kynsilleen glittereitä nukkaavalla vanupuikolla? Lab Muffin -blogin Michelle tekee juuri niin.

Ylläolevan linkin takaa voitte lukea tarkemmin, miten glitterliuku tehdään vanupuikolla. Olin skeptinen, kunnes olin lukenut Michellen ohjeet ja tajusin, että niissä on harvinaisen paljon järkeä. Vanupuikon käyttö vähentää kynnelle päätyvän lakkapohjan määrää huomattavasti (verrattuna siis siihen, että käyttäisi lakan omaa sivellintä), eikä kynsien kärjistä tule ärsyttävän pulleat. Lisäksi glitterlakan hävikki vähenee selvästi, kun siveltimen varresta voi ottaa vanupuikolla tasan sen verran kuin tarvitsee. Vanupuikolla saa myös sientä kätevämmin lisättyä muutaman glitterin kerrallaan juuri sinne, missä niitä tarvitaan.

Olen itse aiemmin tehnyt glitterliukuja sekä lakan omalla siveltimellä (tuloksena liian usein pulleat kynnenkärjet) että sienellä. Sienellä glitteriä menee vähän sinne sun tänne, ja ilman Liquid Palisaden tyyppistä ratkaisua kynsinauhojen ja ihon puhdistaminen on penseää. Lisäksi olen havainnut, että jotkut glitterlakat kieltäytyvät toimimasta kunnolla sienellä töpötellen: joko ne tarraavat kiinni sieneen liian hyvin tai sitten siististi töpötellyn glitterin sijasta kynnelle päätyy epämääräinen kasa. Meh.

Rohkeasti testaamaan Michellen menetelmää, siis! Nämä kynnet itse asiassa julkaisin jo ennen joulua, mutta kaiken joulukiireen keskellä unohdin kirjoittaa tästä vanupuikkometodista:

Glitter gradient test

Oliko vaikeaa? Ei. Oliko kätevää? Kyllä. Sen verran poikkesin kuitenkin Michellen ohjeista, että valmistelin vanupuikot etukäteen. Ajattelin, että jos vanu on niissä hieman tiiviimmin, se nukkaa vähemmän, joten kostutin niitä hieman ja pyörittelin puhtain sormin vanun hieman tiukempaan. Kun puikot olivat kuivuneet, ne olivat valmiit käytettäväksi. Neljän kynnen glitterliukuja tehdessä ainoastaan yhden kerran kynnelle tarttui pieni vanuhöytyvä, jonka sain helposti pinseteillä pois. Vanupuikosta näkee kyllä suht helposti, milloin vanu alkaa käydä höttöiseksi ja sen näköiseksi, että sitä voi tarttua kynteen, ja siinä vaiheessa voi kääntää käyttöön puikon toisen pään. Työskennellessä kannattaa pitää lähellä jotakin tummaa esinettä, jota vasten kynsiä katsoessaan erottaa mahdolliset vanuhöytyvät parhaiten.

Koska vanupuikko toimi niin kivasti glitterliukua tehdessä, päätin kokeilla toimisiko se myös satunnaisten glittereiden töpöttelyssä kynsille. Osoittautui, että siihen hommaan se on ehkäpä kaikkein paras mahdollinen väline. Halusin näille kynsille joitakin kultaglittereitä sinne tänne, satunnaisesti, ja vanupuikolla tulos oli juuri sellainen kuin toivoinkin:

The Polish Well - The Wedding Dress

  • Aluslakka: Essie First Base
  • Valkea 1: Gina Tricot White (x2)
  • Valkea 2: The Polish Well – The Wedding Dress (x1)
  • Glitter: I Love Nail Polish – All Gold Everything
  • Päällyslakka: Essie Good To Go

Sain tökittyä vanupuikolla juuri sopivan määrän kultahippuja sinne sun tänne, että tulos miellytti silmää. Tarkoituksenahan oli tietysti naamioida se, että siirtokuvat eivät näyttäneetkään valkealla pohjalla niin hyvältä kuin alun perin kuvittelin…

The Polish Well - The Wedding Dress

Kaiken kaikkiaan kynsistä tuli kyllä varsin mieluisat. The Polish Wellin ihastuttava The Wedding Dress levittyi moitteettomasti ja toi Gina Tricot’n perusvalkeaan cremeen aimo annoksen Sitä Jotain. Tässä vielä lähikuvaa ihanuudesta:

The Polish Well - The Wedding Dress

Olen tyytyväinen, että uskaltauduin kokeilemaan vanupuikkoja ennakkoluuloistani huolimatta. Jatkossa taidan tehdä kaikki glitterliu’ut tällä tavalla!

Translation: I decided to try Michelle’s method for creating a glitter gradient – ie. using a Q-tip for it. I was sceptical and assumed I’d only end up with tons of furries on my nails, but the method was surprisingly easy and worked like a dream. I’ll be using this method from now on I think. :) I also found out that Q-tips are an excellent tool for dabbing some random glitters on your nails!

Murmiksen joulunajan kynnet

Huh, mihin tää aika menee. Pian on tammikuun puoliväli ja ihan justhan oli joulu. Mun piti blogata nää mun joulunajan kynnet jo ennen joulua, mutta en sitten silloin ehtinyt ja sitten ollaankin oltu kuumeflunssassa koko perhe. Nyt taas riittää virtaa muuhunkin kuin potemiseen, joten uusi yritys ahkerampaan blogaustahtiin alkaa nyt.

Viime postauksessani lupailin tuoreempia geelikynsikuvia, joten tässäpä niitä muutama. Tämän tuoreemmat on vain nyt kynsillä olevat yksinkertaiset NfuOh:lla tehdyt camokynnet, jotka on koristelemattomat, jotta viitsisin taas lakkaillakin välillä :D.

Noniin, reilu viikko ennen joulua tein NfuOh Cover Pink Builder Gelillä (tästä käytän usein nimitystä NfuOh camo) pohjat tarkoituksenani koristella kynnet seuraavana iltana. Vaan niin oli kiirettä, että koristelutouhuihin pääsin vasta aatonaattoiltana. Samalla korjasin muutaman lohkeamankin, sillä joulunalustouhuilut olivat vähän napsineet kulmia kynsistä- Tässä siis mun kynnet rakennegeelin levityksen jälkeen ilman suurempia viilailuja, vähän olen tasoittanut kärkiä ja sivuja muutamasta kynnestä. Helposti pystyin viipottamaan näissä siis vajaan viikon verran.

joulunude-nufu

Vihdoin kun pääsin koristeluun asti, oli idea muhinut jo aikalailla valmiiksi. Idean koristeluihin sain Facebookin Rakennekynsi-ryhmästä. Sinne oli joku (olisikohan ollut Chic Nailsin Jonna ellen ihan väärin muista) postannut kuva aika samanlaisista kynsistä ja niistä sitten apinoin oman versioni. Tippirajat on tehty tarroja käyttämällä, väreinä Mosaicin gel paintit Purple (M3) ja Pink metal (M8), kiekurat ja täpät vapaalla kädellä Violet fusionilla (5) ja sitten kiekuran tahmaan hopeaholofoliota. Muoto vähän kärsi, kun hölväsin reilulla kädellä Cesarsin sealer päällysgeeliä saadakseni tasaisen pinnan. Olin nimittäin jättänyt geelimaalia paikoin vähän liian paksusti ja sitten kun siihen vielä lisäsi folion, oli mökkyrä valmis. Mutta hyvin tuli joulua juhlittua näillä.

joulu13-Nfu-camo-m3m8ja5-foliotake2

joulu13-Nfu-camo-m3m8ja5-folio

Mun Tallinnanreissupostaus on myös (yhä ja aina vaan) tekeillä, mutta näillä näkymin siitä on tulossa pidempi kuin nälkävuosi. Tosin mitä pidempään se on tekeillä, sitä vähemmän muistan enää yksityiskohtia :D. Mutta on se siis tulossa. Kynsien lisäksi olen vähän innostunut muustakin kauneudenhoidosta nyt kun osittainen töihinpaluu häämöttää ja olen hankkinut uusia meikkejä. Kiinnostaako meikkijutut ketään tämän blogin lukijaa, jos semmoisia kirjoittelisin myös?

Papu testaa: Inni-kynsitarrat

Aina silloin tällöin myös Murmista ja minua lähestyvät kaupalliset tahot tiedustellen, kiinnostaisiko meitä testata jotakin tuotetta. Murmis on jotain jo lupautunutkin testaamaan, minä en tähän mennessä ole moiseen ryhtynyt. Tähän on oikeastaan kaksi syytä:

1) Minulla on tarkka maku (joo, sanokaa vain nipoksi, mutta säilytystilaa on rajallinen määrä ja elämäkin on lyhyt ;) ), enkä vain ilmaista kamaa saadakseni halua ruveta testailemaan ihan mitä tahansa juttuja. Tuotteen on siis ehdottomasti oltava minua selvästi kiinnostava.

2) Haluan pysyä tinkimättömänä. Olen saanut monta kertaa ihanaa palautetta, että muutkin ovat uskaltaneet ostaa tuotteen X koska minä olen sitä suositellut. Koska en mielelläni hauku tuotetta lyttyyn, olen myös melko arka ottamaan mitään arvioitavaksi, kun pelkään, etten ehkä pidäkään tuotteesta.

Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa tarjottiin testiin sellaista tuotetta, joka minua kiinnosti ja jonka kokeileminen ei olisi kauhean vaivalloista. Inni tekee koko kynnen kynsitarroja, jotka asiakas halutessaan suunnitella alusta loppuun itse. Kynsille voi siis saada periaatteessa ihan minkä tahansa kuvan tai kuvion. Tarra-arkin hinta on $8.90 eikä postikuluja ole ollenkaan. Sain kokeilla oman designin tekemistä Innin sivuilla ja minulle lähetettiin veloituksetta arkillinen tarroja tuosta suunnittelemastani kuviosta. En hyödy linkkien klikkailusta mitenkään, eikä tästä diilistä ole minulle muutenkaan sen kummempaa hyötyä kuin tämä yksittäinen tarra-arkki. Arvio tuotteesta on rehellinen mielipiteeni, johon toivoin teidän luottavan ihan samoin kuin luottaisitte arviooni tuotteesta, jonka itse olen ostanut :)

Asiaan! Inni.com sivuilla on mahdollista selata muiden käyttäjien tekemiä kuvia, joista osa on hyvinkin hienoja, mutta jos haluaa tehdä omansa, siihen on sivuilla oma studio-osionsa. Studiossa on myös mahdollisuus vaihtaa ns. pro-työkaluihin, jolloin käytössä on jotakin, mikä minusta muistutti kovasti Adobe Photoshopin hieman yksinkertaistettua versiota. Kikkailin jonkin aikaa liukuvärien ja distort-suotimien kanssa ja tällainen on tulos:

Inni Nail Vinyls

Ei mikään luovuuden riemuvoitto, mutta en tähän hommaan jaksanut paneutua tuntikausiksi vaan tähtäsin ainoastaan siihen, että saan aikaan jotain väreiltään ja kuvioiltaan minua miellyttävää. :D Kuvan arkista puuttuu kaksi tarraa, sillä testasin noilla kapeilla (joiden arvelin olevan itselleni liian kapeita joka tapauksessa) etukäteen hieman sitä, miten tarrat käyttäytyvät. Tarroista kapeimmat ovat 5 mm ja leveimmät 17 mm, joten niistä luulisi löytyvän sopivat lähes kaikille – minullahan sen sijaan tunnetusti on lapion kokoiset peukalonkynnet, joten olisin itse asiassa tarvinnut peräti 18 mm:n tarran, mutta… :D

Inni-tarrojen käyttöohjeet ovat suurin piirtein samat kuin kaikkien tämänkaltaisten tuotteiden: puhdista kynnet, työnnä kynsinauhoja varovasti taaksepäin, valitse sopivankokoinen tarra (= sellainen, jossa kynteesi verrattuna molemmille sivuille jää ylimääräistä 1-1,5 mm kynnen kaarevuudesta riippuen) ja aseta se kynnelle. Tarra painellaan ja siloitellaan tasaisesti kiinni kynteen, ylimääräinen osa taivutetaan kynnen kärjestä alaspäin ja sitten viilataan kynsiviilalla pystysuoraan se ylimääräinen osa irti. Inni-tarrojen päälle ei tarvitse laittaa päällyslakkaa, sillä ne ovat kiiltävää vinyyliä, joka näyttää hyvältä ihan sellaisenaankin. Inni.com kertoo tarrojen kestävyydeksi jopa kaksi viikkoa, mutta sen suhteen olen itse hieman skeptinen kuten aina, kun kyse on tarroista.

Ennen kuin kerron käyttökokemuksistani, kertaan vielä millaisiksi olen kokenut aiemmat samankaltaiset tuotteet:

  • eBaysta ostetut koko kynnen siirtokuvat olivat minusta painajaismaiset: niitä oli vaikea saada tarttumaan kunnolla kynnelle, ne menivät helposti ryttyyn ja näyttivät muutenkin omituisilta
  • MagnoNailsilta ostetut koko kynnen siirtokuvat olivat kynsilleni liian kapeita, hankalat irrottaa taustastaan eivätkä kestäneet kovin hyvin
  • OMG Nail Strips -kynsilakkatarrat näyttivät hyvältä mutta vaativat harjoittelua, jotta ne saisi kynsille siististi. Jos ne laittaessa ryttääntyvät, niitä ei todennäköisesti saa enää oikaistua

Inni-tarrojen laittamisen koin heti ensimmäisestä tarrasta lähtien selvästi helpommaksi kuin aiempien kokeilemieni tarrojen. Vinyyliset tarrat ovat tarpeeksi paksuja ja kestäviä, että ne on mahdollista irrottaa kynneltä ja asetella uudestaan, mikäli ne ryttääntyvät. Ryppyjä ei sitä paitsi juuri edes tule, vaan tarrat saa siloiteltua kynnelle varsin vaivattomasti. Ainoastaan yhteen kynteen jäi ryppy, ja senkin olisin varmaan saanut korjattua, jos olisin bongannut sen ajoissa. Oikean koon valitseminenkin sujui helposti, joskin kahdessa kynnessä jäi kynnen reunaa näkyviin hieman enemmän kuin oli tarkoitus.

Ehkä hankalimmaksi koin ylimääräisen tarran irrottamisen viilaamalla, sillä vinyylisinä ja tukevina Inni-tarrat ovat suht sitkeää tekoa – niitä sai viilata aika hartaasti, että ylimääräinen osa irtosi siististi. Kaiken kaikkiaan minulla meni tarrojen kiinnittämiseen ja viilaukseen noin kolme varttia, mutta jutustelin samalla mieheni kanssa enkä mitenkään erityisesti pyrkinyt mahdollisimman nopeaan suoritukseen.

Vasen käsi on tehty Innin ohjeiden mukaan, eikä tarrojen päällä ole päällyslakkaa:

Inni Nail Vinyls

Kynnet ovat mielestäni varsin onnistuneet ja näyttävät kivoilta. Ainoa selkeä miinus on tarrojen valkoisena paistava kärki, joka vielä korostuu sen vuoksi, että tarra muuten on kärjestään niin tumma. Tähän samaan kiinnitti huomiota myös Saara Sarvas näitä kokeillessaan. Vaaleammassa tarrassa kärki ei erottuisi niin selkeästi.

Oikeaan käteen sipaisin kynsien kärkiin violettia lakkaa peittämään tuota valkoisuutta. Lisäksi laitoin kynsille päällyslakkaa (Essie Good To Go) nähdäkseni, vaikuttaako päällyslakka jotenkin tarrojen kestoon. Päällyslakka, jos sitä haluaa käyttää, on syytä levittää kevyellä kädellä ja vähillä vedoilla, sillä muutamassa kynnessä näin siveltimen jättämiä pieniä värin leviämisiä noissa tarroissa, vaikka tarrat muuten eivät mitenkään negatiivisesti päällyslakkaan reagoineet. Itse olen sitä mieltä, että nyt kun valkeat kärjet on eliminoitu kynsilakalla, lopputulos on tyylikäs ja huolitellun näköinen:

Inni Nail Vinyls

Tuoteideana nämä kynsitarrat ovat ihan loistava, koska niiden avulla voi saada kynsilleen ihan mitä haluaa. Tuote itse on mielestäni ainakin näin vuorokauden testaamisen jälkeen varsin toimiva: tarrojen laitto kynsille oli helppoa, ne sai kynsille ilman ryppyjä ja möykkyjä ja ne ovat kauniin kiiltävät.

Tällaisten tarrojen ja siirtokuvien kanssa kynsien kärjet ovat kuitenkin aina vähän ongelmalliset, sillä huolellisesta viilauksesta huolimatta ainakin minulla kärjet tuntuvat aina jäävän vähän rosoisen tuntuisiksi. En tiedä saisiko tuon ongelman poistumaan sillä, että hyvin tarkasti ja varovaisesti leikkaisi sen ylimääräisen osan pois viilaamisen sijasta? Enpä älynnyt kokeilla :)

Kaiken kaikkiaan olen tarroihin tyytyväinen, sillä omassa tuoteryhmässään ne ovat onnistuneet. Niiden kestosta kynsillä en vielä osaa sanoa mitään, mutta ainakaan vuorokaudessa niissä ei näy mitään kulumaa missään. $8.90 yhdestä manikyyristä voi joidenkin mielestä olla paljon, mutta olen nähnyt selvästi kalliimpiakin kynsitarroja, joten pidän tuota hintaa varsin kohtuullisena.

Aivan erityisen hyvin tällainen tarramanikyyri palvelisi varmasti erilaisissa tilaisuuksissa, joihin tarvitaan suht vähällä vaivalla tyylikkäät kynnet, joiden ei kuitenkaan ole välttämätöntä kestää päiväkausia. Esimerkiksi juhliin lähtiessä tarrat saa suht nopeasti laitettua, eikä niiden kuivumista tarvitse odotella, toisin kuin normaalin kynsilakan.

Osui ja upposi

Indielakkojen tekijät saavat inspiraationsa mitä mielenkiintoisimmista asioista, ja on pakko myöntää, että monta kertaa on tehnyt mieli tilata jokin lakka esimerkiksi sen nimen vuoksi. Different Dimensionin Big Bang Theory -teemaisista kynsilakoista Soft Kitty, Warm Kitty olisi sujahtanut ostoskoriin hyvinkin sukkelasti, jos se vain olisi ollut nätimpi. Tähän asti rahani ovatkin säästyneet sen takia, että vaikka teema ja lakan nimi ovat olleet kiinnostavat, itse lakka ei olekaan sitten ollut minun makuuni.

Sitten törmäsin The Polish Well -indiemerkin Hunger Games: Catching Fire -kokoelmaan.

Hunger Games -teema + kauniita kynsilakkoja = rahanmenoa. Tiedän toki, että Suzanne Collinsin kirjatrilogia on suunnattu lähinnä teineille ja nuorille aikuisille, mutta se kolahti silti kovaa tällaiseen keski-ikäiseenkin, ja koska tällä kertaa myös itse kynsilakat olivat ihastuttavia, en voinut vastustaa kiusausta. Englanninkieliset lainaukset ovat alun perin tietysti kirjasta, mutta itse lainasin ne The Polish Wellin merkinnästä, koska ne liittyvät kiinteästi yhteen lakkojen kanssa :)

Roses and Blood: herkässä valkeassa pohjassa on punertavaa shimmeriä ja pikkuruisia punaisia glitterhippusia. ”The smell of roses and blood has grown stronger now that only a desk separates us. There’s a rose in President Snow’s lapel, which at least suggests a source of the flower perfume, but it must be genetically enhanced, because no real rose reeks like that. As for the blood … I don’t know.”

The Polish Well - Roses And Blood
The Polish Well - Roses And Blood

The Wedding Dress: Läpikuultavan valkeassa pohjassa on kimaltelevaa shimmeriä ja hentoa hologlitteriä. ”Heavy white silk with a low neckline and tight waist and sleeves that fall from my wrists to the floor. And pearls. Everywhere pearls. Stitched into the dress and in ropes at my throat and forming the crown for the veil.”

The Polish Well: The Wedding Dress
The Polish Well - The Wedding Dress

Catching Fire: Mustassa pohjassa on punaista glitteriä ja kuparin ja kullansävyistä shimmeriä. ”I look down, fascinated, as my ensemble slowly comes to life, first with a soft golden light but gradually transforming to the orange-red of burning coal. I look as if I have been coated in glowing embers — no, that I am a glowing ember straight from our fireplace.”

The Polish Well - Catching Fire
The Polish Well - Catching Fire

Nämä ovat ihania, kaikki kolme. Ostin jokaista vain 5 ml:n minipullon, koska laskeskelin käyttäväni niitä toppereina enkä yksinään, joten viidestä millistäkin lakkaa monet kynnet. Kannattaa katsoa tuolta merkinnän alkupuolella olevan linkin takaa myös The Polish Wellin omat swatchit lakoista, koska nämä kuvat eivät kerro yhtä hyvin, millaisista kaunottarista on kyse.

The Polish Wellin lakat eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja, mutta ainakin nämä kolme vaikuttaisivat varsin mainioilta myös koostumuksensa puolesta, joten jos jotain kivaa vielä tulee vastaan, ostan mielelläni toistekin tätä merkkiä. Yksi näistä ostoksista on ehtinyt kynsille asti, muut olen vasta swatchannut tikulle. Pullojen nimilaput on kiinnitetty Scotchin teipillä, mikä kyllä tuo ihanan indiefiiliksen näihin lakkoihin :D

Onko muilla vielä kokemuksia The Polish Wellistä? Entä oletteko lukeneet Nälkäpeli-trilogian?

Vuoden 2013 lempilakkauksia

Ilman sen kummempia löpinöitä: tässä on sekalainen kasa suosikkikynsiäni vuodelta 2013. :) Suosikkeihin kuuluisi myös suhteellisen tuoreet kolme skittletteä, jotka esittelin joulukuussa, mutta koska ne on nähty niin äskettäin, en ottanut niitä tähän uudestaan.

China Glaze Tantalize Me

Essie Your Hut Or Mine

O.P.I. Can't Find My Czechbook

opi-canaries-sv

Barry M Lychee & I Love Nail Polish 'Forever And a Day'

Essie The Girls Are Out & Naughty Nautical

essie-ruffian

Essie Full Steam Ahead

Essie Tour De Finance

Skittlette (version 2)

O.P.I. Pinking Of You & Essie Cashmere Bathrobe

Essie Watermelon (& Essie Sugar Daddy)

Kiko 329 & Water decals

Uuden kynsivuoden lupaukseksi ajattelin seuraavaa: mustan laatikon lukeman on pysyttävä alle kymmenessä. Ei siis enää järjetöntä lakkahamstrausta ja sitä, että omistan kymmeniä testaamattomia lakkoja. Yritän muutenkin pitää paremmin tolkun tässä hommassa ja harkita tarkemmin, mitä ostan.

Teittekös te muut kynsiharrastukseen liittyviä lupauksia?