Kyllä kroppa tietää

Nykyään, kun jokainen ja jokaisen mummu on asiantuntija ruokavalioasioissa, törmään aina välillä lähinnä naistenlehdissä mielenkiintoiseen teoriaan. Siellä nimittäin milloin mikäkin malli tahi fitnessbeibi sirkuttaa ihan vakavissaan, että kyllä oma kroppa kertoo, mitä ruokaa ihminen milloinkin tarvitsee. ”Joskus tulee sit ihan kauhea himo piimään, ja sit mä juon vaikka viikon ajan kaks litraa rasvatonta Asidofilus-piimää päivässä, koska selkeesti mun elimistö silloin tarttee just piimää. Sillä on joku puutostila, johon piimä tarjoaa oikeat ravintoaineet. Että mun kroppa kertoo noilla himotuksilla, että mitä se just sillon kipeimmin tarttee.”

No. Jos homma nyt sitten oikeasti menee noin, voisiko joku ystävällisesti valistaa, miksi minun elimistöni ei koskaan huuda piimää tai raakaa selleriä tai kauranäkkileipää, vaan enimmäkseen sellaisia asioita kuin kanelipullat, pähkinäsuklaa tai savupekonisipsit?

Kysyn vaan.

KBShimmer Sarong Place, Sarong Time

Kynnet ovat vanhat kuin taivas, ja hädin tuskin muistan, mitä näissä olen käyttänyt. Ihana kirkas violetti on KBShimmerin Sarong Place, Sarong Time, joka oli ihan täydellinen kesäkynsilakka (käytin sitä kesällä myös varpaankynsissä) ja koostumukseltaankin mainio. Sen päällä on China Glazen Fairy Dustia hyvin paljon muistuttavaa KBShimmerin Dust In The Bottlea. Leimaukset tein Dashican valkealla käyttäen myös Dashican leimauslaattaa Big SdP A.

Mainokset

Ten years gone, holding on

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin istuin kerran bussissa matkalla Isoon Omenaan (joka siis on kauppakeskus, mikä ei-pääkaupunkiseutulaisille kerrottakoon). Takana oli tosi raskaita kuukausia, jotka olivat koetelleet jaksamista ihan urakalla. Sinä syksynä kuopus aloitti päiväkodissa ja arki alkoi vihdoin asettua uomiinsa. Oli aurinkoinen syyspäivä ja bussin ikkunasta katselin ohi vilistäviä maisemia: merta, syksyisiä puita, irronneita lehtiä pyöräteillä.

Juuri silloin alkoi kuulokkeissa soida Led Zeppelinin Ten Years Gone – kappale, joka suuresti fanittamani yhtyeen tuotannossa ei ollut koskaan ollut minulle erityisen merkityksellinen. Mutta juuri tuona päivänä, tuossa tilanteessa, raskaan elämänvaiheen jälkeen, se jotenkin iski ihan totaalisesti.

”Then as it was, then again it will be
And though the course may change sometimes,
rivers always reach the sea.”

Picture Polish: Paris

Noiden ensimmäisten säkeiden myötä tunsin, miten koko mieli rentoutui. Ihan yhtäkkiä tuli valtava rauhan tunne ja ymmärrys siitä, että kaikki järjestyy. Että ei ole mitään hätää, kaikki menee juuri niin kuin on tarkoituskin. Se oli hämmentävän voimakas kokemus, ja siitä asti tuo kappale on ollut minulle todella tärkeä. Siitä haen rauhaa ja lohtua tänäkin syksynä, kun mielessä myllertää.** Kappaleen alun säkeet olen naputellut myös kahteen eri rannekoruun, joita olen käyttänyt todella paljon ja joista toisen näette kuvassa.

Kynsillä on Picture Polishin jumalaisen kaunis Paris, jonka vihdoin ja viimein sain hankittua. Vaikka inhosin leimauksia (MoYou London Princess 13 -laatalta), joilla nämä kynnet turmelin, itse lakkaa vilkuilin tuon tuostakin, koska se nyt vain on niin upea.

Picture Polish: Paris

** Ei mitään dramaattista tai vakavaa; ainoastaan pää, jonka kanssa on välillä vaikea tulla toimeen. :)

Patti

Eräänä aamuna se vain oli siinä.

Patti.

Olin pahaa aavistamatta käynyt vessassa, ja housuja ylös vetäessäni huomasin sen. Ei ihan nivustaipeessa vaan ylempänä. Selkeä, isohko patti. Ei ihon pinnalla vaan sen alla. Halkaisijaltaan ehkä neljä, viisi senttiä.

Pulssi hyppäsi välittömästi kolmekymmentä pykälää korkeammaksi. Korvissa humisi. Tällä tavalla alkavat kaikki kauhutarinat, joissa lopulta kuollaan syöpään, ajattelin. Huusin mieheni paikalle. Mies katsoi, kokeili ja totesi: ”Kyllä, tuo on ehdottomasti jotain, mitä minä näyttäisin suht pian lääkärille.”

Kaksi tuntia myöhemmin istuin Diacorin odotushuoneessa ja olin niin kauhuissani, että oksetti. Hetken päästä lempeä-ääninen mieslääkäri kutsui minut sisään, tutki tilannetta hetken ja tuumasi sitten rauhallisesti: ”Sinulla on nivustyrä.”

”Nivustyrä? Ei mulla voi olla nivustyrää. Sehän on miesten vaiva!” sanoin helpottuneen typertyneenä.
”Kyllä teillä naisillakin on suolisto”, hymähti lääkäri. Ja kirjoitti minulle lähetteen kirurgian poliklinikalle.

Sellainen oli syöpä, jota minulla ei onneksi ollutkaan.

Essie Parka Perfect

Kynsillä on tällä kertaa iki-ihana Essien Parka Perfect, jonka päälle leimasin kukkasia Dashican sievällä Nougat Brownilla. Laatta on MoYou London Pro XL 11. Yksinkertaiset mutta ihanat, tuumaan ainakin minä.