Tuliaisia valtameren takaa

Puolisoni kävi viikon työmatkalla Yhdysvalloissa jokin aika sitten. Aiemmin työmatkoja ulkomaille oli paljonkin, nykyään varsin harvoin. En yleensä saa reissuilta mitään sen kummempia tuliaisia, vaan lentokentältä poimitut suklaat riittävät hyvin – minusta ei nimittäin ole kivaa lähettää aikaerosta väsynyttä ja paljon töitä tekevää miestä jahtaamaan jotain tiettyjä tuotteita ympäri kaupunkia. Tuliaisten suhteen tärkeintä on, että lapsille on jotain pientä kivaa. Äiti pärjää ilmankin.

Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin sikäli onnellinen, että sopiva ostospaikka oli lyhyen kävelymatkan päässä majapaikasta, ja tarkan osoitteen saatuaan rakas mieheni suostui mukisematta piipahtamaan paikallisessa kauneussalongissa. Ikionnellinen vaimo saikin kaiken tilaamansa ja vähän enemmänkin: mies kotiutui neljän O.P.I. Infinite Shine -värilakan sekä alus- ja päällyslakan kera. Jeeeeeeee! Olin toivonut sävyjä Girl Without Limits, To Infinity And Blue-yond ja Grapely Admired, mutta niiden lisäksi sain vielä tummanpunaisen Raisin’ The Barin, koska mies arveli sen sopivan minulle :D

Infinite Shine -lakat ovat O.P.I:n vastine geelilakan tyyppisille mutta ilman uunia kuivuville lakoille, joita on tullut useilta eri merkeiltä viime aikoina. Niiden pitäisi kestää kynsillä viikko kauniina. Sarjaan kuuluu oma aluslakkansa (Primer) ja oma päällyslakkansa. Ohjeet neuvovat lakkaamaan aina ensin kerroksen aluslakkaa, sitten kaksi kerrosta värilakkaa ja lopuksi päällyslakan. Kerrosten tulee olla ohuita.

Ensimmäiseksi kynsille pääsi tumma Raisin’ The Bar. Normaalissa huonevalossa lakka on hyvin tumma, nimensä mukaisesti ”raisin”, mutta kirkkaassa päivänvalossa se on hehkuvanpunainen. Kirkkausero on oikeasti aivan hätkähdyttävän suuri. Lakka levittyi erinomaisesti, mutta kaksi kerrosta ei tuntunut ihan täysin riittävältä. En kuitenkaan laittanut enempää (ja epätasaisuudetkin bongasin vasta myöhemmin paremmassa valaistuksessa).

En ole ihan varma siitä, mitä tein väärin, mutta jotakin meni pahasti pieleen. Kynnet olivat täynnä kuplia. Lakkaus sinänsä olisi ollut kaunis ja kiiltävä, mutta kuplia oli niin paljon ja ne näkyivät niin selvästi, että eipä niitä kynsiä oikein mikään pelastanut. :( Alla näette tilanteen kaikessa karuudessaan.. tai kuvissa ei edes erotu kuinka paljon kuplia oikeasti oli. Huoh.

• Aluslakka: O.P.I. Infinite Shine – Primer
• Värilakat: O.P.I. Infinite Shine – Raisin’ The Bar (x2)
• Päällyslakka: O.P.I. Infinite Shine – Gloss

Mitään kestotestiä en näillä kynsillä ruvennut tekemään, koska kuplat ottivat kupoliin niin hirveästi. Lakkaus sai häädön kaksi päivää myöhemmin. Seuraava Infinite Shine -lakka on jo kynsillä, mutta siitä sitten lisää ensi kerralla :)

Mainokset

Quatrefail

Ehdin jo pitemmän aikaa suunnitella testaavani quatrefoil-kynsiä, mutta koskaan ei tuntunut löytyvän riittävästi rohkeutta siihen. Ohjevideoissa homma näytti kyllä helpolta, mutta tunnen itseni – ja ennen kaikkea tunnen taitoni pilkkutikun kanssa… Lopulta sitten näin Polish This -blogissa Annien ihanat quatrefoil-kynnet ja päätin vihdoin yrittää minäkin.

Valitsin kynsille O.P.I:n Nordic-kokoelman lakan Ice-Bergers And Fries. Se on vaikeasti kuvailtava ruskean sävy, jota swatch-blogeissa on kutsuttu termillä ”woody tan”. Minun silmiini se on ehkä lähinnä hitusen punertavanruskea fudge. Vaikea kuvailla – ja vaikea kuvata! Vaikka kuinka muokkasin kuvia, tuntuu sävy silti olevan väärä, mutta toisaalta swatch-blogeja selatessakin vastaan tuli aika monennäköisiä kuvia. Tiedän, että monet eivät syty näille ruskeille sävyille, mutta itse olen Sissin tavoin iloinnut kovasti tästä tämänvuotisesta ruskeiden cremelakkojen juhlasta. Koostumukseltaan Ice-Bergers And Fries oli aivan ihana, kuten O.P.I:n cremet useimmiten. Kynsillä on kaksi kerrosta, jotka levittyivät kuin itsestään.

Aksenttikynteen lakkasin O.P.I. Love.Angel.Music.Babya, jonka päälle sitten aloin tuhertaa quatrefoil-kuviota kahden pilkkutikun ja pienen siveltimen avulla. Oliko se helppoa? Ei. Ei tosiaan ollut. Jotkut pärjäävät pilkkujen teossa, jotkut taas eivät, eikä tätä blogia lukiessa varmaan ole jäänyt epäselväksi, että minä nyt en vaan kerta kaikkiaan hanskaa tasakokoisten pilkkujen tekemistä.

Quatrefoil edellyttää tasakokoisten pilkkujen lisäksi myös sitä, että ne pilkut on saatu juuri oikeaan järjestykseen, tai muuten kuviosta ei tule tasainen… huhheijaa! Vahvemmalla kädellä sain aikaan jotakuinkin kelvollisen kuvion, siitä rumemmasta en edes tarjoile todistusaineistoa. Käsivarren mitan päästä nämä kynnet olivat kyllä varsin nätit, sillä pikkuviat eivät näy kauemmas ja kuvion näennäinen monimutkaisuus hämää silmää sopivasti. Tykkäsin tuosta quatrefoil-kuviosta kovasti, joten joutunen harjoittelemaan lisää, jotta opin tekemään sen paremmin :)

• Aluslakka: Essie First Base
• Värilakat: O.P.I. Ice-Bergers And Fries (x2), O.P.I. Love.Angel.Music.Baby (x2)
• Päällyslakka: G&G HK Girl Top Coat

Do You Have This Color In Your Collection?

Not anymore.

Aika harvoin O.P.I:n lakat tuottavat ihan rehellisen pettymyksen, mutta sitäkin sattuu aina silloin tällöin. Nordic-kokoelman Do You Have This Color In Stock-holm ei ensin kiinnostanut minua, koska se vaikutti kuvissa siniseltä. Sitten tajusin jokaisen swatchaajan sanovan, että lakka on oikeasti violetimpi – se ei siis ole sininen vaan sinivioletti, blurple. Päätin tilata sen.

Yhtään ei sitten harmittanut, kun pullo lopulta kotiutui. Lakka oli todella kauniin sävyinen – pullossa. Sitten kun aloin lakata kynsiäni, hymy hyytyi hitaasti. Ensinnäkin Do You Have This Color In Stock-holm, tästä eteenpäin DYHTCIS, on vetistä luirua. Se levittyi kyllä sinänsä ihan hyvin, mutta olen vilpittömästi sitä mieltä, että yksikään noin tumma lakka ei saisi olla yhtä läpinäkyvää kuin DYHTCIS. Heti ensimmäisestä kerroksesta asti oli selvää, että tämä lakka tulee vaatimaan kolmannenkin lakkakerroksen, mikä minun asteikollani on lähes anteeksiantamatonta tummille lakoille.

Paitsi että DYHTCIS oli ohutta, se ei myöskään kynsillä näyttänyt yhtä kauniilta kuin pullossa. Kynsillä lakka oli tummempaa ja sinisempää kuin pullossa, vaikken käsitäkään, miten se on mahdollista. Ei ole ennenkuulumatonta, että lakka kuivuu astetta tummemmaksi kuin mitä se on pullossa, mutta en ymmärrä, mihin kaikki violettius katosi! Ja koska lakka oli näin tuottanut minulle jo kaksi pettymystä, se siirtyi heti lakkaamisen jälkeen kirppislaatikkoon. Hei hei!

Pettymyksen viimeistelivät hopeiset siirtokuvat, jotka eivät ensin meinanneet irrota taustastaan millään, sen jälkeen eivät meinanneet tarttua kynsille millään ja lopuksi menivät omituisesti kurttuun päällyslakan vaikutuksesta. Vähän kauempaa katseltuna nämä kynnet olivat kyllä varsin kauniit, joten ihan kaikki sentään ei mättänyt :)

Jouduin tekemään töitä ihan tosissaan, että sain kuvista edes suurin piirtein oikean sävyiset. Toivottavasti onnistuin edes kohtalaisesti.

• Aluslakka: O.P.I. Original Nail Envy
• Värilakat: O.P.I. Do You Have This Color In Stock-holm? (x3)
• Päällyslakka: G&G HK Girl Top Coat

Ihan lopuksi haluaisin vielä kysyä: HK GIRL, Y U DO THIS 2 ME???

Hups

Kuinkahan tässä taas näin kävi, hyvin alkanut postaustahti lopahti melkein alkuunsa. Nöyränä täältä hiippailen takaisin näppiksen ääreen. Kynsiä on kuitenkin lakkailtu kohtuullisen aktiivisesti, joskaan ihan kaikkia en ole edes kuvannut. Ja kameran muistikortilla odottelee liuta myös. Siksipä olisi kai syytä taas ryhdistäytyä. Aloitetaan vaikka Helmihaasteen viimeisistä, jotka jäivät aikoinaan julkaisematta.

Päivä 23 oli teemaltaan simple. Valitsin lakkalaatikostani Crazy Polish Ladyn Violet Hillsin, joka päätyi minulle Papulta. Minun kuvassani lakan sävy on ihan liian sininen, oikea sävy näkyy hyvin vaikkapa Papun tikkukuvasta. Aksenttikynteen OPIn My Favourite Ornamentia ja keskariin pari OPIn I Snow You Love Men glitteriä. Siinäpä mun simple skittlette.

Haasteen viimeinen teema oli Galaksikynnet.Olen joskus aiemminkin tehnyt galaksit, mutta siitä on jo kotva (voi kiesus, millaiset duckfeetit noi kynnet olivatkaan). Silti kynsistä tuli taas hiukan samanväriset, vaikka vain yksi lakka sattui uudelleen mukaan. Vaan eipä mitään, tykkäsin näistä kyllä kovasti. Lakkoja tuli näihin käytettyä laajalti ja yli puolet niistä oli mustasta laatikostani \o/.
Ensin Essien Licoricea kerros pohjalle. Päälle tämän kevään Essenceä, Headphones on. Näin oli saavutettu musta, mutta kimalteleva pohja, johon aloin sitten töpötellä meikkisienellä tähtisumuja: Golden Rose Matte Velvet 101, Essence It’s raining men ja Splash! ja China Glazen Señorita Bonita. Kuorrutteeksi sitten vielä OPIn Pirouette My Whistleä isommiksi ”tähdiksi”. Kuvat ei ihan kerro koko totuutta. IRL tää kimmelsi ja välkkyi, eikä huonot poset vaivanneet ;).

Siinäpä ne. Tätä kirjoittaessani on mustassa laatikossa enää kolme lakkaa. Hui, pitääköhän laittaa uutta lakkatilausta vetämään :D. OPIn Brazil-kokoelmasta muutama houkuttaisi, mutta ehkä maltan vielä. Syntilaatikon tyhjeneminen on myös saanut minut käymään muitakin lakkoja läpi, myyntiin on päätynyt taas aikamoinen kasa.
Saapa nähdä millä intensiteetillä jatkossa postaan, kun aikaa vie myös talonakennusprojektin suunnitteleminen…

Kylmää villaa

Kivan harmaan etsiminen jatkuu. Essien Merino cool ei ole siinä kisassa ollenkaan huono ehdokas, vaikka taittaakin hippusen liilaan päin. Näiden kynsien tekemisestä on jo aikaa, mutta muistaakseni lakka levittyi kohtuullisesti, vaikka en muista pitikö sitä levittää kaksi vai kolme kerrosta geelien päälle taisaisen tuloksen saadakseni. Ei se sellaisenaan suuremmin sykäyttänyt, mutta ei myöskään tuonut samanlaista vastenmielisyyden tunnetta kuin Catricen ”betoni” edellisessä postauksessani.

Ja sitten kun leimailut teki Color Clubin punertavalla Foil me once:ella, Merino coolin violettiin kallellaan olo lisääntyi entisestään. Tuli taas vähän kaukaa kauniit kynnet, kun leimat meni sinne tänne. Vaikka tykkäänkin XL-stamperista kovin, on sen kanssa oltava tarkkana. Jos ei sitä paina suoraan kynnelle, kuviot tuppaavat venymään. Niin kävi taas tälläkin kertaa. Keskisormen leima on sama kuin etusormessa ja pikkurillissä, vaikka ei heti uskoisi. Kummatkin kuviot ovat DRK A -laatalta.

Oli taas sarjassamme ”olipa vaikea kuvata” nämä kynnet. Ekassa kuvassa on väri paremmin kohdallaan ja toista olen käsitellyt sen verran paljon, että leimauskuviot erottuu edes jotenkin.

Leimailua voisikin taas jossain vaiheessa harjoittaa. Ja niitä montaa muutakin tekniikkaa, jotka on kirjattu ylös inspiraatiolistaan… Ja älkäähän huoliko, kyllä se kirpparikin on tulossa, mutta vapaa-aikaa myyntiartikkelien kunnolliseen kuvaamiseen ei ole vielä oikein vaan löytynyt. Ennakkoilmo kirpparista tulee sitten vähintään pari päivää etukäteen.

Glitterliuku

Kuten on tullut mainituksi, minä ja liukuvärilakkaukset emme vielä ole yhteisymmärryksessä. Siispä on luonnollisen järkeenkäypää, että bongatessani Lucy’s Stash -blogissa ohjeen glitterliukuun siveltimellä tehden, päätin oitis kokeilla sitä. Josko edes se sujuisi.

Kynsille olin aluksi lakannut Zoyan Suria. Jotenkin tuli sitä levittäessä melkoinen deja vu, pitänee tarkastella, mikä lakoistani on ainakin lähes dupe. Veikkaisin Essien Sexy Divideia, joka lie lähellä, mutta tummempi. No enihau, päälle sitten suttailemaan ohjeen mukaan China Glazen Prism-glitterlakkaa. Muuten sujui varsin hyvin, mutta kylläpä meinasi glitterlakan suti kuivua hommassa ja se kyllä hankaloitti huomattavasti nätin liukuman tekemistä. Ensikokeiluksi kuitenkin ihan hyvä mielestäni. (Surin oikea sävy on muuten sitten jotain mun kuvausyritelmien väliltä, talvikuvaustreenit ovat kyllä menossa, mutta eivät vielä ihan hallussa… Ja glitter ei näissä taaskaan pääse oikeuksiinsa, kuinka sen saisi hyvin kuvattua?)

Tämä lakkaus oli kynsillä pöyristyttävät lähes kolme viikkoa. Ihan todella tyvikasvun takia lakkauksen poistin, mutten se oli vielä varsin hyvässä kunnossa. Hämmentävää.

Mustavalkoista

Jos minä olisin tunnettu kynsilakoistani eli olisin vaikkapa O.P.I:n tai China Glazen palkkalistoilla lakkoja kehittelemässä, niin tiedättekö, mitä minä tekisin – ja mikä olisi varmasti iso menestys? Mustavalkoisen glitterlakan! Laadukkaan, kauniin, helposti levittyvän mustavalkoisen glitterlakan.

Mutta niitähän on jo maailma pullollaan, sanoo nyt joku. Niin onkin. Itse asiassa tässä Chalkboard Nailsin vertailussa niitä on esitelty peräti 28 kappaletta. Mutta katsokaapa montako tunnettua (ei-indie-)merkkiä siellä on..? Ei yhtään. Ei O.P.I:a, ei China Glazea, ei Color Clubia, ei Orlya, ei Essietä, ei Nubaria ja niin edelleen. Olen yrittänyt metsästää itselleni täydellistä mustavalkoista glitterlakkaa, mutta vaikuttaa siltä, ettei sitä ole mahdollista ostaa. Yhdelläkään noista isoista (ja mielestäni laatu-) merkeistä ei sellaista googlaamiseni perusteella ilmeisesti ole. What the…?

No, entäs ne vertailun indielakat? Lähes kaikki niistä ovat rumia. Niissä on silppua ja tikkuja, ja olen vilpittömästi sitä mieltä, että jos kynsiharrastajalla olisi oma rukouksensa, siinä sanottaisiin ”…vaan päästä meidät tikkuglitteristä”. Tikkuglitter on rumaa, yäk, hyi. Ja sitä on vertailun lakoista kuudessatoista. Muissa on sitten jotain muuta vikaa: ne ovat liian tiheitä, liian harvoja, liian isoja, liian pieniä, tai niissä on muutakin kuin mustaa ja valkoista.

Vertailun lakoista ainoastaan kaksi on suurin piirtein sellaisia, millaisen haluaisin – Social Suicide ja Putting On the Ritzzz – eikä niitä saa mistään. Suosittua ja jo jonkinlaista mainetta niittänyttä indielakkaa kun et kerta kaikkiaan saa ostettua, ellet tappele siitä verissäpäin jonakin tiettynä yönä aamuneljältä amerikkalaisten kanssa… ja tuskin silloinkaan. Dandy Nailsin Colorblindin onnistuin löytämään Ninja Polishilta ja ostin sen jonkinlaisena lohdutuspalkintona, kun en parempaakaan ole käsiini saanut.

Inhosin Colorblindia. Ainakaan minun taidoillani sitä ei saanut mitenkään levittymään niin, että glitter olisi ollut kynsillä tasaisesti, ja sen vuoksi päädyin laittamaan sitä kynsille ihan liian paksun kerroksen, mikä taas aiheutti ihan järjettömän määrän kuplia. RäYH! Nämä kynnet ovat siis totisesti kaukaa kauniit -kategoriaan kuuluvat:

• Aluslakka: Essie Grow Stronger
• Värilakka: Essie Miss Fancy Pants
• Glitter: Dandy Nails Colorblind
• Päällyslakka: Seche Vite

Essien Stylenomics-syyskokoelmasta hankin vain kaksi lakkaa: tumman luumunvioletin Recessionistan ja tuon mudanharmaan Miss Fancy Pantsin. Se olikin hyvä hankinta, sillä se näytti kynsillä varsin mainiolta, levittyi nätisti ja peitti kahdella kerroksella. En kuitenkaan katsellut sitä kynsilläni kahta vuorokautta enempää, mikä johtui inhostani kuplia kohtaan (kuvassa ne näkyvät oikeastaan vain nimettömässä, onneksi).

Olenko ainoa, joka haaveilee täydellisestä mustavalkoglitteristä?

(P.S: Lähestyvää talvea silmälläpitäen olen harjoitellut kuvaamista sisällä keinovalossa. Tuo tämän merkinnän kuvakin on kuvattu sisällä. Ihan jees, eikö?)