Papu testaa: Inni-kynsitarrat

Aina silloin tällöin myös Murmista ja minua lähestyvät kaupalliset tahot tiedustellen, kiinnostaisiko meitä testata jotakin tuotetta. Murmis on jotain jo lupautunutkin testaamaan, minä en tähän mennessä ole moiseen ryhtynyt. Tähän on oikeastaan kaksi syytä:

1) Minulla on tarkka maku (joo, sanokaa vain nipoksi, mutta säilytystilaa on rajallinen määrä ja elämäkin on lyhyt ;) ), enkä vain ilmaista kamaa saadakseni halua ruveta testailemaan ihan mitä tahansa juttuja. Tuotteen on siis ehdottomasti oltava minua selvästi kiinnostava.

2) Haluan pysyä tinkimättömänä. Olen saanut monta kertaa ihanaa palautetta, että muutkin ovat uskaltaneet ostaa tuotteen X koska minä olen sitä suositellut. Koska en mielelläni hauku tuotetta lyttyyn, olen myös melko arka ottamaan mitään arvioitavaksi, kun pelkään, etten ehkä pidäkään tuotteesta.

Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa tarjottiin testiin sellaista tuotetta, joka minua kiinnosti ja jonka kokeileminen ei olisi kauhean vaivalloista. Inni tekee koko kynnen kynsitarroja, jotka asiakas halutessaan suunnitella alusta loppuun itse. Kynsille voi siis saada periaatteessa ihan minkä tahansa kuvan tai kuvion. Tarra-arkin hinta on $8.90 eikä postikuluja ole ollenkaan. Sain kokeilla oman designin tekemistä Innin sivuilla ja minulle lähetettiin veloituksetta arkillinen tarroja tuosta suunnittelemastani kuviosta. En hyödy linkkien klikkailusta mitenkään, eikä tästä diilistä ole minulle muutenkaan sen kummempaa hyötyä kuin tämä yksittäinen tarra-arkki. Arvio tuotteesta on rehellinen mielipiteeni, johon toivoin teidän luottavan ihan samoin kuin luottaisitte arviooni tuotteesta, jonka itse olen ostanut :)

Asiaan! Inni.com sivuilla on mahdollista selata muiden käyttäjien tekemiä kuvia, joista osa on hyvinkin hienoja, mutta jos haluaa tehdä omansa, siihen on sivuilla oma studio-osionsa. Studiossa on myös mahdollisuus vaihtaa ns. pro-työkaluihin, jolloin käytössä on jotakin, mikä minusta muistutti kovasti Adobe Photoshopin hieman yksinkertaistettua versiota. Kikkailin jonkin aikaa liukuvärien ja distort-suotimien kanssa ja tällainen on tulos:

Inni Nail Vinyls

Ei mikään luovuuden riemuvoitto, mutta en tähän hommaan jaksanut paneutua tuntikausiksi vaan tähtäsin ainoastaan siihen, että saan aikaan jotain väreiltään ja kuvioiltaan minua miellyttävää. :D Kuvan arkista puuttuu kaksi tarraa, sillä testasin noilla kapeilla (joiden arvelin olevan itselleni liian kapeita joka tapauksessa) etukäteen hieman sitä, miten tarrat käyttäytyvät. Tarroista kapeimmat ovat 5 mm ja leveimmät 17 mm, joten niistä luulisi löytyvän sopivat lähes kaikille – minullahan sen sijaan tunnetusti on lapion kokoiset peukalonkynnet, joten olisin itse asiassa tarvinnut peräti 18 mm:n tarran, mutta… :D

Inni-tarrojen käyttöohjeet ovat suurin piirtein samat kuin kaikkien tämänkaltaisten tuotteiden: puhdista kynnet, työnnä kynsinauhoja varovasti taaksepäin, valitse sopivankokoinen tarra (= sellainen, jossa kynteesi verrattuna molemmille sivuille jää ylimääräistä 1-1,5 mm kynnen kaarevuudesta riippuen) ja aseta se kynnelle. Tarra painellaan ja siloitellaan tasaisesti kiinni kynteen, ylimääräinen osa taivutetaan kynnen kärjestä alaspäin ja sitten viilataan kynsiviilalla pystysuoraan se ylimääräinen osa irti. Inni-tarrojen päälle ei tarvitse laittaa päällyslakkaa, sillä ne ovat kiiltävää vinyyliä, joka näyttää hyvältä ihan sellaisenaankin. Inni.com kertoo tarrojen kestävyydeksi jopa kaksi viikkoa, mutta sen suhteen olen itse hieman skeptinen kuten aina, kun kyse on tarroista.

Ennen kuin kerron käyttökokemuksistani, kertaan vielä millaisiksi olen kokenut aiemmat samankaltaiset tuotteet:

  • eBaysta ostetut koko kynnen siirtokuvat olivat minusta painajaismaiset: niitä oli vaikea saada tarttumaan kunnolla kynnelle, ne menivät helposti ryttyyn ja näyttivät muutenkin omituisilta
  • MagnoNailsilta ostetut koko kynnen siirtokuvat olivat kynsilleni liian kapeita, hankalat irrottaa taustastaan eivätkä kestäneet kovin hyvin
  • OMG Nail Strips -kynsilakkatarrat näyttivät hyvältä mutta vaativat harjoittelua, jotta ne saisi kynsille siististi. Jos ne laittaessa ryttääntyvät, niitä ei todennäköisesti saa enää oikaistua

Inni-tarrojen laittamisen koin heti ensimmäisestä tarrasta lähtien selvästi helpommaksi kuin aiempien kokeilemieni tarrojen. Vinyyliset tarrat ovat tarpeeksi paksuja ja kestäviä, että ne on mahdollista irrottaa kynneltä ja asetella uudestaan, mikäli ne ryttääntyvät. Ryppyjä ei sitä paitsi juuri edes tule, vaan tarrat saa siloiteltua kynnelle varsin vaivattomasti. Ainoastaan yhteen kynteen jäi ryppy, ja senkin olisin varmaan saanut korjattua, jos olisin bongannut sen ajoissa. Oikean koon valitseminenkin sujui helposti, joskin kahdessa kynnessä jäi kynnen reunaa näkyviin hieman enemmän kuin oli tarkoitus.

Ehkä hankalimmaksi koin ylimääräisen tarran irrottamisen viilaamalla, sillä vinyylisinä ja tukevina Inni-tarrat ovat suht sitkeää tekoa – niitä sai viilata aika hartaasti, että ylimääräinen osa irtosi siististi. Kaiken kaikkiaan minulla meni tarrojen kiinnittämiseen ja viilaukseen noin kolme varttia, mutta jutustelin samalla mieheni kanssa enkä mitenkään erityisesti pyrkinyt mahdollisimman nopeaan suoritukseen.

Vasen käsi on tehty Innin ohjeiden mukaan, eikä tarrojen päällä ole päällyslakkaa:

Inni Nail Vinyls

Kynnet ovat mielestäni varsin onnistuneet ja näyttävät kivoilta. Ainoa selkeä miinus on tarrojen valkoisena paistava kärki, joka vielä korostuu sen vuoksi, että tarra muuten on kärjestään niin tumma. Tähän samaan kiinnitti huomiota myös Saara Sarvas näitä kokeillessaan. Vaaleammassa tarrassa kärki ei erottuisi niin selkeästi.

Oikeaan käteen sipaisin kynsien kärkiin violettia lakkaa peittämään tuota valkoisuutta. Lisäksi laitoin kynsille päällyslakkaa (Essie Good To Go) nähdäkseni, vaikuttaako päällyslakka jotenkin tarrojen kestoon. Päällyslakka, jos sitä haluaa käyttää, on syytä levittää kevyellä kädellä ja vähillä vedoilla, sillä muutamassa kynnessä näin siveltimen jättämiä pieniä värin leviämisiä noissa tarroissa, vaikka tarrat muuten eivät mitenkään negatiivisesti päällyslakkaan reagoineet. Itse olen sitä mieltä, että nyt kun valkeat kärjet on eliminoitu kynsilakalla, lopputulos on tyylikäs ja huolitellun näköinen:

Inni Nail Vinyls

Tuoteideana nämä kynsitarrat ovat ihan loistava, koska niiden avulla voi saada kynsilleen ihan mitä haluaa. Tuote itse on mielestäni ainakin näin vuorokauden testaamisen jälkeen varsin toimiva: tarrojen laitto kynsille oli helppoa, ne sai kynsille ilman ryppyjä ja möykkyjä ja ne ovat kauniin kiiltävät.

Tällaisten tarrojen ja siirtokuvien kanssa kynsien kärjet ovat kuitenkin aina vähän ongelmalliset, sillä huolellisesta viilauksesta huolimatta ainakin minulla kärjet tuntuvat aina jäävän vähän rosoisen tuntuisiksi. En tiedä saisiko tuon ongelman poistumaan sillä, että hyvin tarkasti ja varovaisesti leikkaisi sen ylimääräisen osan pois viilaamisen sijasta? Enpä älynnyt kokeilla :)

Kaiken kaikkiaan olen tarroihin tyytyväinen, sillä omassa tuoteryhmässään ne ovat onnistuneet. Niiden kestosta kynsillä en vielä osaa sanoa mitään, mutta ainakaan vuorokaudessa niissä ei näy mitään kulumaa missään. $8.90 yhdestä manikyyristä voi joidenkin mielestä olla paljon, mutta olen nähnyt selvästi kalliimpiakin kynsitarroja, joten pidän tuota hintaa varsin kohtuullisena.

Aivan erityisen hyvin tällainen tarramanikyyri palvelisi varmasti erilaisissa tilaisuuksissa, joihin tarvitaan suht vähällä vaivalla tyylikkäät kynnet, joiden ei kuitenkaan ole välttämätöntä kestää päiväkausia. Esimerkiksi juhliin lähtiessä tarrat saa suht nopeasti laitettua, eikä niiden kuivumista tarvitse odotella, toisin kuin normaalin kynsilakan.

OMG Nail Strips

Tällä kertaa jotain vähän erilaista: OMG Nail Strips -merkkisiä koko kynnen peittäviä.. öö, tarroja. Paitsi että nämä eivät oikeastaan ole tarroja, koska jos olen ymmärtänyt oikein, nämä on tehty kynsilakasta.

Törmäsin tuotteeseen joskus aikoinaan The Nailasaurus -blogissa ja tilasin kokeeksi neljä settiä. Ennen kuin joku ehtii kysyä, että miksi kukaan tilaisi täysin outoa tuotetta kerralla neljä settiä, pitää kertoa, että siinä missä yhden setin hinta on $6.89, saa neljä settiä $20:lla, mikä oli mielestäni ihan hyvä diili.

Tilasin nämä jo loppukesästä, mutta minulta kesti näin kauan kerätä tarpeeksi rohkeutta testaamiseen, kun olin varma, että onnistun tupeksimaan ihan kuninkaallisesti. Viime viikolla sitten lopulta kämmenet hioten tartuin toimeen vain todetakseni, että kyllä, kyllä minä tupeksin juuri kuten arvelinkin ;)

Periaatteessa näiden tarrojen kiinnittäminen on yksinkertaista: kynnet puhdistetaan huolella, kynsinauhat työnnellään taaksepäin ja sitten sopivankokoinen tarra asetellaan varovasti kynnelle, venytetään kevyesti ja samalla silotellaan kaikki mahdolliset rypyt sun muut kuprut pois. Kynnen kärjen yli tuleva osa venytetään kynnen kärjen päälle alaspäin ja viilataan pysysuuntaisella liikkeellä ylimääräinen osa pois. Tämän jälkeen pyyhitään asetoniin tai kynsilakanpoistoaineeseen kostutetulla pumpulitupolla tms. kynnen pinta kevyin vedoin niin, että tarra liimautuu paremmin kynnen pintaan, ja lopuksi laitetaan päällyslakka päälle.

Käytännössä homma on hankalampaa, koska tarra ottaa aika napakasti kynteen kiinni jo heti ensimilleistä ja on vaikea arvioida, milloin se on taatusti suorassa niin, että kynnen molemmat reunat varmasti peittyvät kunnolla. Ryppyjä tulee suht helposti aluksi, kun materiaaliin ei ole tottunut, mutta parin ensimmäisen kynnen jälkeen alkaa sujua paremmin. Itse koin hankalimmaksi a) arvioida, mikä leveys on millekin kynnelle sopiva ja b) saada tarran suoraan niin, että kynnen toiselle puolelle ei jäisi liikaa paljasta kynttä näkyviin. Kynnen kärjen kanssa pitää olla erityisen tarkka, jotta tarra varmasti liimaantuu huolellisesti kiinni kärkeen eikä lähde nopeasti kulumaan / repsottamaan.

Ensimmäinen käsi ei onnistunut erityisen hyvin, mutta se paremmin onnistunut näytti tältä:

OMG Nail Strips

Periaatteessa kynnet olivat kauniit. Kärkien kanssa oli kuitenkin sen verran ongelmia, että poistin nämä jo seuraavana päivänä. Sanoisin silti, että ongelmat johtuivat enemmän käyttäjästä kuin tuotteesta, joten luulisin, että seuraavalla kerralla onnistun jo selvästi paremmin, eikä tämä ensimmäinen kokeilu lannistanut minua. Voisi olla hyödyllistä lakata kynnen kärki tarran sävyisellä kynsilakalla, jolloin kynnen kärjet eivät ala niin nopeasti pilkottaa tarran alta.

Virallinen Papun tuotearvio on, että OMG Nail Strips -tarrat ovat kyllä kokeilemisen arvoisia ja aivan ehdottomasti parempia kuin esimerkiksi koko kynnen siirtokuvat, mutta jo etukäteen on syytä varautua siihen, että ensimmäiset kynnet eivät tule näyttämään ihan kauhean mahtavilta, koska näiden asettelu vaatii vähän harjoitusta.

Summary: I tried OMG Nail Strips for the first time. They’re beautiful and a lot better than for example full nail water decals, but applying them takes some practice, so don’t expect a perfect end result on your first time. I’ll happily try again.

Ihana korvamato

Aina kun ajattelen a-englandin lakkaa Avalon, alkaa päässä soida. Tämä paljastanee, etten ole ihan eilisen teeren tyttö, sen verran on ikää biisillä(kin). Mutta ihana biisi ja vielä ihanampi lakka. Kertakaikkisen lumoava. Sinisävyinen violetti, jossa rutkasti shimmeriä. Shimmer on valon kulmasta riippuen sinistä ja punaista ja magentaa ja vaikka mitä. Lakka on mitä säihkyvin ja todella moniulotteinen kynnellä yksinäänkin. Scrangiella on lakasta parempi swatch. Minä en taaskaan onnistunut saamaan sävyä kohdalleen, ehkä pitäisi opetella käyttämään perheen järkkäriä, jos sillä onnistuisi paremmin.

Lakka on paitsi kaunis tyypilliseen a-england tapaan todella helposti levittyvä. Kaksi vaivatonta kerrosta riitti kauniiseen pintaan. Ja koska lakka oli sellaisenaan tosi kaunis, päätin lisätä vain vähän hopanvärisiä decaleja, jotta lakka ei pahemmin peittyisi.
a-england-avalon

Vaan ah ja pah, decalien alle jäi ikäänkuin ilmakuplia. Eipä ole ennen koskaan tapahtunut vastaavaa. Ilmakuplien kohdalta decal ja päällyslakka lähti kuoriutumaan ja niinpä manikyyri jäi harmittavan lyhytikäiseksi. Avalon pääsee kyllä varmaan pian kynsille uudelleen, niin ihana violetti se on.

Joskus mikään ei tunnu onnistuvan…

Tässä manikyyrissä tuntui menevän moni juttu pieleen. Tosin mikään vastoinkäymisistä ei varsinaisesti ollut valitun värin; Zoya Cho, vika. Oli vaan taas mukamas hiukan kiire ja luulin osaavani. Vaan väärässäpä olin. Cho siis pääsi ekana kynsille Zoyan True-kokoelmasta, jonka kaikki lakat miellyttävät minua kovasti. Hurjan vaikeaa oli valita niistä ensimmäinen onnellinen, mutta lakan päälle aikomiini water decaleihin vaalea pohja sopi parhaiten. Cho levittyi hyvin ja kahdella kerroksella tulos oli ihan ok. Etenkin kun ne kynsille aiotut decalsit oli lähes koko kynnen kokoiset. Eka vastoinkäyminen tuli, kun samalla kertaa varpaiden kynsiin lakattu Zoyan Maura tarttuikin hiukan Sechen siveltimeen ja nyt pikakuivattajapäällyslakkani on vaaleanpunertavaa. Onneksi sitä ei ihan hirmusti ole enää jäljellä. Kaikkien lakkojen päällähän se ei juuri näkyisikään, mutta vaaleanbeigen Chon päällä muutamassa kohtaa erottuu ylimääräinen punertava vivahde :P.

Niin, ne decalsit… eBaysta löytyy kaikenlaista kivaa ja Chez Delaneyn koko kynnen decalseista innostuneena tilasin halvempia sieltä. Vaan nämäpä eivät toimineetkaan yhtä hyvin. Ensinnäkin decalsit olivat yhtä laattaa eli eri kuviot piti leikata erikseen. Ja ei ollut ihan helppoa saada kynnelle nätisti kaareutuvaa reunaa aikaan. Mutta yritinpä kumminkin. Sitten pieni liotus ja kuvaa kynnelle. Mutta ei tarttunut. Kalvo oli paksu ja hiukan kova, eikä asettunut kauniisti paikalleen ei niin millään. Eikä siis tarttunut kynteen ollenkaan. Aloin jo ihmettelemään, josko niissä kumminkin olisi ollut jokin suojamuovi. Ei ilmeisesti ollut tai ainakaan minä en siitä paperin lisäksi toista kerrosta saanut irti. Mutta kuviot niistä kyllä liukenivat, kun niitä koitin kynnelle surtata. Ja piti ihan eBay-palautteista katsoa; muut kovasti kiittelivät decalseja. Ilmeisesti en vaan taas osaa. Kyllä otti piähän, kun lasten uniajan loppu ja kekkereihin lähtö läheni.

Päätinpä sitten aikani ekojen decalsien kanssa taisteltuani pelastaa tilanteen parempilaatuisilla pienemmillä water decal -kuvioilla. Ja enköhän onnistunut saamaan ison osan niistä ruttuun ja kaksinkerroin ja vaikka mitä. Lopulta päädyin tuskissani jynssäämään niitä kuvia ja niiden rippeitä irti kynsiharjalla, kun tulos ei tyydyttänyt. Ja arvatkaapa irtosivatko ne helpolla… Lopulta liimasin nimettömiin kynsitarrat, joita yleensä vihaan yli kaiken (tälläkin kertaa terävät kulmat alkoivat törröttää jo pari tuntia tarrojen asentamisesta ja lakkojen poisto tarroineen on tuskastuttavaa liottelua) ja vetelin päälle foilitilauksen mukana tullutta erityisesti koristeiden päälle tarkoitettua Kami-päällyslakkaa. Kyllä niissä juuri kehtasi olla.

unlucky-zoya-CHO

  • Aluslakka: Poshe Fast drying basecoat
  • Värilakka: Zoya Cho
  • Päällyslakka1: Seche Vite™ dry fast top coat
  • Päällyslakka2: Kami

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

-Murmis-

Papu: Vuoden 2011 suosikit

Koska kaikki muutkin niin minäkin ;) Kävin läpi viime vuoden kynnet ja valitsin jokaiselta kuukaudelta yhden suosikin. Paljon oli ihan kauniita kynsiä, mutta aika vähän mitään monimutkaisempia koristeluja – eli hyvin näkyy, että aikaa ja energiaa on noiden kahden pienen hulivilin kanssa vähän. Mutta eipä koristelujen tarvitse olla monimutkaiset tehdäkseen kynsistä kauniit, eihän? :)

TAMMIKUU:

ChG Water marble
Ristiäiskynnet China Glazen Romantique-lakoilla vesimarmorointina ♥ Näistä tykkäsin ihan älyttömästi – marmorointi onnistui upeasti yhtä kynttä lukuunottamatta :)

HELMIKUU:

Nubar Knight's Armor 2
Nubarin Knight’s Armorilla eräänlainen ”ranskis” (ei saisi sanoa ranskalaiseksi, koska kärjet eivät ole valkeat, mutta en nyt keksi parempaakaan termiä). Ihan kiva, mutta ei mikään OOH VAU! -design…

MAALISKUU:

bw-marble01
Mustavalkoinen vesimarmorointi Sally Hansen -lakoilla. Onnistui todella hyvin.

HUHTIKUU:

Essie Marshmallow & Vanity fairest
Tähän mennessä onnistunein ranskalainen manikyyrini. Tämä oli niiiin ihana, vaikka itse sanonkin. Harmi, ettei tuo Essien Vanity Fairest enää suostu olemaan kuoriutumatta kynsiltä… :-/

TOUKOKUU:

China Glaze Stella & Devotion
Tyttömäiset kynnet! :D Näistä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi kivat, ja China Glazen Stella on aivan upean värinen lakka.

KESÄKUU:

O.P.I. Mermaid's Tears
OPI Mermaid’s Tears ja täpliä muilla OPI-lakoilla. Ensimmäiset kunnolla onnistuneet dotting tool -kynteni! Näistä tykkäsin kovasti, vaikka tuo Mermaid’s Tears ei värinsä puolesta oikein mulle sopinutkaan. Se löysi myöhemmin uuden kodin Murmiksen luota.

HEINÄKUU:

O.P.I. Cuckoo for this color
Nämä olivat sarjassa ”ihan kivat”, mutta eivät mitenkään erityiset. OPI Cuckoo For This Color. Heinäkuu oli vähän sellainen lomakuukausi, jolloin lakkauksetkin olivat laiskanlaiset…

ELOKUU:

Space dust (1)
Avaruuskynnet! Elokuussa oli muutamat muutkin tosi onnistuneet kynnet, mutta nämä veivät voiton :)

SYYSKUU:

O.P.I. DS Reflection (2)
OPI DS Reflection. Ihanat pirtsakat kynnet!

LOKAKUU:

Orly Fowl Play (1)
Orly Fowl Play. Ei tarvinne perusteluja? :D ♥

MARRASKUU:

Color Club: New Bohemian
Color Club New Bohemian & Water decalit. Yksinkertaiset mutta mielestäni tosi sievät :)

JOULUKUU:

Color Club Wild At Heart / China Glaze TTYL
Hololakka ja hololeimaukset. :)

Siinäpä olikin Papun kynsikatsaus vuodelta 2011! Seuraavalla kerralla sitten uudet kynnet :)

– Papu –

Color Club Uptown Girl

Color Clubin Uptown Girl on nähty monessa blogissa, eikä suotta: se on kaunis murrettu violetti creme, joka sopii varmasti useimpien suomalaisten kynsille. Kesto ei kyllä tällä kertaa vakuuttanut, mutta syynä ei välttämättä ole lakka vaan tavallista ronskimpi käsien käyttö…

Koristelin lakkauksen eBaysta ostamillani mustavalkoisilla tarroilla, jotka ovat kyllä kauniita mutta joiden rajat erottuivat minusta ikävästi ainakin Uptown Girlin päältä (mikä näkyy kuvassakin). Toivottavasti tarrat toimivat paremmin muiden lakkojen kanssa.

Color Club: Uptown Girl (1)

Color Club: Uptown Girl (2)

Juuri kun aloin oppia ottamaan kelvollisia kynsikuvia salamavalon kanssa, pudotti vanhempi lapsista kamerani salamavaloineen päivineen parketille sillä seurauksella, että salamavalon ns. foot mount hajosi. Edessä on siis kaiketi uuden salaman osto – ja ikään kuin se ei kirvelisi tarpeeksi, myös printteri taisi kuolla tänään. Tämä ei ole Papun viikko.

Huokaus.

– Papu –

Color Club -saalis

Jippiii! Tänään saapuivat vihdoin uudet Color Club -aarteeni, joita odottelin kieli pitkällä jo viime viikolla. En ole ehtinyt vielä edes swatchata niitä kiekolle, mutta kuvat pulloista sentään ehdin ottaa. Ennestään kokoelmassani oli vain kolme Color Clubia – en tajua miksi! Puutetta on nyt kuitenkin vähän korjattu, kun kotiin saapui tällainen joukko:

Color Club haul (1)

Ja vähän tarkemmin:

Color Club haul (2)
Nouveau Vintage, Revvvolution, Uptown Girl, New Bohemian

Color Club haul (3)
Slow Jam, Catwalk Queen, Jewel of a Girl

Katselin ensin sisällä huonossa valaistuksessa noita kolmea puna/violettisävyistä lakkaa hieman huolestuneena, koska ne näyttivät kauhean samankaltaisilta. Onneksi sitten päivänvalossa otettu vähän ylivalotettu kuva osoittaa, että lakat ovat kaikki omanlaisiaan:

Color Club haul (4)

Valitettavasti taidan joutua odottamaan perjantaihin asti, että pääsen testaamaan jotakin noista lakoista kynsille… argh!

Tänään tulivat myös eBaysta tilaamani kynsitarrat, joiden toivon olevan huomattavasti laadukkaampia kuin aiemmin ostamani. Ne aiemmat heitin lopulta roskiin, kun niiden kauhea hajuvedenlöyhkä sai kynsikoristelaatikkoni haisemaan. Uudet tarrat ovat tällaisia:

Black and white nail stickers

Nuo tarratkin houkuttelevat kovasti testailemaan :) Onpahan taas vaihteeksi sellaisia juttuja, mitkä saavat sormet syyhyämään!

Nyt lähtee iltapalaa etsimään hirmuisesta yskästään huolimatta varsin hyväntuulinen

– Papu –