Verta nenästä

Kaivan nyt verta nenästäni, luultavasti, mutta pakko on silti onnellisena hehkuttaa: katsokaa minun kynsiäni! Tai no, älkää katsoko sitä, miten värjäytyneet ne ovat, vaan katsokaa niitä muuten! Neljässä viikossa tästä tilanteesta on päästy tähän:

nakukynnet

(Ei, kynnet eivät ole eripituiset. Kynsipedit ovat eripituiset.)

nakukynnet2
nakukynnet3

Oikeasti. Katsokaa tuota kärkeä! Ei yhtään halkeilevaa kuivaa kohtaa, ei yhtään liuskottumaa. Kynsi tuntuu vahvalta ja hyväkuntoiselta. Olen ihan täydellisen riemuissani. :)

Neljän viikon aikana on siis tapahtunut ihan huikea muutos. Oikeastaan selvän muutoksen saattoi huomata jo paljon aiemminkin, mutta nyt on viimeisestäkin liuskottumasta päästy eroon ja kynnet tuntuvat kasvavan pituutta ihan kohisemalla. What’s my secret? Olen käyttänyt säännöllisesti ja neuroottisen tarkasti kynsilläni kolmea tuotetta: Trindin Nail Balsamia (aluksi pidin kynsiä monta päivää ilman lakkaa ja käytin Nail Balsamia useita kertoja päivässä), Trindin Nail Repairia ja Mavalan Scientifiquea. Olen myös vaihtanut lakkauksia tavallista useammin, jolloin olen myös päässyt kostuttamaan paljasta kynttä normaalia useammin.

Kuten kaikki tietävät, yleensä vähintään yksi kynsi katkeaa heti tällaisen merkinnän kirjoittamisen jälkeen. No, jos katkeaa, niin sitten katkeaa. Pääasia, että kynnet eivät ole enää surkean liuskoittuneet ja kuivat. Mieluummin lyhyet terveet kynnet kuin pitkät ja huonokuntoiset.

Jotta merkintä ei nyt jäisi vallan lakattomaksi, tässä on vielä yhdet kesävarpaat – kalenterista ja ulkoilman lämpötilasta päätellen kesän viimeiset. ;) Kynsillä on pari kerrosta O.P.I. Skull & Glossbonesia ja sitten kerros Crazy Polish Ladyn ihanaa Sand In My Flip-Flopsia. Päällyslakkaa en muista enää, mutta lienee Essencen BTGN Top Sealer, koska se on pikakuivattajistani halvinta ja siksi soveltuu mainiosti varpaille.

O.P.I. Skull & Glossbones & Crazy Polish Lady "Sand In My Flip-Flops"

Muutoin olen sitä mieltä, että IHANAAAAAAAA, SYKSY!!!

 

Mainokset

Kräk, naps, byhyy

Yleensä talven lähestyessä kynsiharrastajat masentuvat, koska kylmä talvi ja kuiva ilma ovat murhaa kynsille. Viime talvena minun kynteni kukoistivat ihan harvinaislaatuisella tavalla ja kestivät pitkinä ja vahvoina yli kylmimpien talvikuukausien. Kynteni olivat talvella ihan ennätyspitkät, ennätyspitkään. Kunnes tuli kevät.

Kun alamäki alkoi, se alkoi ihan kunnolla. Sillä tiellä ollaan edelleen, enkä oikein edes ymmärrä miksi. Hoidan kynsiäni ihan samalla tavalla kuin ennenkin, syön samanlaista ruokaa ja saman verran Piimaxia. Käytän samaa aluslakkaa ja samaa pikakuivattajaa, vaihdan lakat suunnilleen yhtä usein kuin ennen. Kuitenkin kynsien kunto on romahtanut aivan täysin, enkä ole saanut niitä kuntoon millään. En saa kasvatettua kynsiä pitkäksi, koska lähes joka kerta kun poistan lakat, löytyy lakkakerrosten alta jokin tämänkaltainen ylläri:

What's up, you guys? :( *weep*

Liuskottumat ovat yleensä vielä niin pitkiä, että ne ylettyvät vapaan kasvun yli kynsipedin puolelle, joten niitä ei saa edes kokonaan viilattua pois. Kun sitten viilaan pois lähes kaiken ja ajattelen viilaavani lopun liuskottumasta pois sitten kun se on kasvanut vapaan kasvun puolelle, se kynnenperhana liuskottuu lisää niin, että edelleen osa siitä liuskottumasta on kynsipedin päällä.

Kynsiin on ilmaantunut myös todella paljon uurteita, joita niissä ei aiemmin ole ollut. Niin paljon en uskalla ajatellakaan kynsiä hiovani, että saisin uurteet pois. Onneksi useimmat lakat kuitenkin peittävät ne siististi alleen, mutta olisihan se toki mukavaa, jos kynnen pinta ei paljaana näyttäisi tällaiselta:

What's up, you guys? :( *weep*

Myös kynsien kärjet näyttävät todella huonokuntoisilta ja niissä on kuivia säröjä ja liuskottumien alkuja:
What's up, you guys? :( *weep*

Kynteni pysyvät siis suhteellisen lyhyinä, kunnes keksin jotain, mikä saa ne voimaan paremmin. Tällä hetkellä kynsien kasvattaminen ei kerta kaikkiaan onnistu, koska vähän väliä joudun viilaamaan lähes kaiken kasvun pois liuskottumien takia. Olen aloittanut taas aktiivisen Scientifiquen käytön, läträän Trindin Nail Balsamilla aina kun ehdin ja nyt otin myös aluslakaksi käyttöön Orlyn Nailtritionin, josta Surya kirjoitti paljon hyvää. Toivon, että kynsiparkani alkavat vihdoin toipua.

Hämmentävää kyllä, mutta ainoa selitys, jonka keksin kynsien kunnon romahtamiselle, on stressi. Tämä kevät ja kesä on ollut minulle todella stressaavaa aikaa, ja olen ollut huomattavasti kireämpi ja masentuneempi kuin normaalisti. Voikohan pelkkä stressi ihan oikeasti tuhota kynnet näin totaalisesti? Mitään muuta eroa talveen – jolloin kynnet siis olivat terveet ja vahvat – en nimittäin keksi.

Nyt yritän tehohoitaa kynsiäni, joten toivottavasti voin muutaman viikon päästä raportoida tilanteen paranemisesta. Peukut pystyyn!

Scientifique – c’est magnifique!

Osa lukijoista varmaan muistaa valitukseni siitä, miten mikään kynsilakka ei tunnu tarttuvan kynsiini vaan lohkeaa viimeistään parin päivän päästä lakkaamisesta. Varsinkin oikean käden etusormi oli ongelmallinen: lakkakerros irtosi aina kynnen pinnasta ja allaolevaa kynttä pystyi vaikka vähän taivuttamaan niin, että näki selvän raon kynsilakan ja kynnen välissä. Tulin siihen tulokseen, että kynteni olivat liian pehmeät ja taipuisat.

Olen ehtinyt parin vuoden aikana testata monenlaisia kynsien hoitoon tarkoitettuja tuotteita. Trind Nail Repair ei minusta tuonut muutosta suuntaan eikä toiseen, Trind Nail Balsam kosteutti kynsiä jossain määrin, mutta ei sinänsä vahvistanut kynsiä. O.P.I. Nail Envy (original) yhdessä O.P.I. Chip Skipin kanssa kuivatti sitä kaikkein ongelmallisinta kynttä niin, että se alkoi napsua poikki. Sanomattakin selvää, että Nail Envy sai kenkää. Aloin jo uskoa, ettei sellaista ihmetuotetta olekaan, joka kynsiäni auttaisi.

Noihin aikoihin satuin näkemään, kuinka jollekulle suositeltiin liuskottuvien kynsien avuksi Mavalan Scientifiquea. Muutama omista kynsistäni oli siinä vaiheessa myös surkeassa kunnossa juurikin liuskottumien vuoksi, joten päätin kokeilla taas yhtä uutta ainetta siinä toivossa, että edes liuskottuminen vähenisi.

scientifique

Mavalan Scientifique eroaa monista muista kynnenkovettajista siinä, ettei sitä käytetä koko kynnellä aluslakan tavoin, vaan sitä sivellään ainoastaan kynnen kärjen ns. vapaan kasvun osaan eli siihen kynnen valkeaan osaan. Aine imeytyy nopeasti ja kun kynnen pinta on kuivunut, voi siihen lakata haluamansa aluslakan. Aluksi Scientifiquea käytetään kerran viikossa, tai jos kynnet ovat tosi pehmeät, kahdesti viikossa. Sitten kun kynnet ovat vahvistuneet, harvennetaan käyttöä 2-3 kertaan kuukaudessa, jotta kynsistä ei tule liian kovat ja sen vuoksi katkeilevat.

Ja en uskoisi, jos en itse olisi tätä kokenut: ihan parissa viikossa kynnet muuttuivat selvästi terveemmiksi ja vahvemmiksi. Ero entiseen oli niin selvä, ettei sitä voinut olla huomaamatta. Alun tiheämmän käytön jälkeen olen jatkanut Mavalan Scientifique-kynnenkovettajan käyttöä ehkä kerran puolessatoista viikossa, eikä yhdessäkään kynnessä ole enää liuskottumia. Sormella kokeilemalla huomaa, että kynnet ovat selvästi kovemmat ja vahvemmat kuin ennen, ja mikä ehkä huikeinta: lakkausten kesto on parantunut ihan mielettömästi.

Nykyään poistan lakkaukset kyllästyessäni niihin tai kun kärkikulumaa alkaa olla jonkun verran, lohkeamia tulee enää harvoin. Voin helposti pitää samoja lakkauksia 6, jopa 7 vrk  niin, että ne näyttävät yhä hyvältä. Sen pitempään en ole jaksanut katsoa yhtä lakkausta, vaan vaihtelunhalu on saanut lakkaamaan kynnet uudestaan :)

Liputan siis todella Mavalan Scientifiquen puolesta. Mikään muu elämässäni ei ole muuttunut enkä hoida kynsiäni yhtään eri tavalla kuin aiemmin. Syön Piimaxia samat 3 tablettia päivässä kuin tähänkin asti, käytän samaa käsivoidetta ja samaa kynsinauhaöljyä, samaa aluslakkaa ja samaa päällyslakkaa. Ainoa muutos on tuo Scientifique, joka on kynsilleni todellinen taivaan lahja. ♥

Sodanjulistus

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, sanovat. Ja ovat useimmiten oikeassa.

Täti kertoo nyt tarinan aluksi pari esimerkkiä vanhemmuuden kautta. Nämä tilanteet tunnistavat varmasti kaikki äidit, mutta nuoremmille lukijoille ne toimikoon ilmaisena varoituksena.

Pienet lapset nukkuvat usein huonosti. Jos olet onnekas, vauva/taapero herättää sinut vain pari kertaa yössä, mutta jos olet todella surkean epäonninen, herätyksiä voi tulla kolmattakymmentä. On kuitenkin yksi asia, mitä ei ikinä, IKINÄ saa sanoa ääneen: ”Meillä yöt sujuvat nyt / nykyään / taas ihan kivasti.” Tuolla lausahduksella, tai jollakin sen variaatiolla, varmistat sen, että seuraavina öinä jälkikasvu huutaa kitapurje lepattaen sinua milloin mistäkin syystä pinnasängyn ääreen kerran toisensa jälkeen. Testattu on, moneen kertaan. Ei petä koskaan.

Toinen mokoma on lause ”Meillä uhmaraivarit ovat vihdoin alkaneet väistyä”. Sanopas tuo jollekulle, tai edes kirjoita se sähköpostiin tai tekstiviestiin, ja kolmevuotias saa jo samana päivänä vähintään kolme varttia kestävän raivarin, jonka aikana huutaa räkä poskella ja naama punaisena maailman vääryyksiä, joista suurin on se, että olet laittanut hänen leivälleen voin väärälle puolelle.

Näistä asioista viisastuneena en ole täällä blogin puolella hiiskahtanut halaistua sanaa siitä, että kynteni ovat vihdoin taas pitkät ja vahvan tuntuiset, eikä niihin ole tullut liuskottumia tai halkeamia, koska se onni on syytä kätkeä ja antaa kuvien puhua puolestaan.

Tai oli syytä kätkeä.

Sillä tämä on sodanjulistus. Yhden kerran olisin vielä voinut antaa anteeksi, mutta toinen kerta oli liikaa. HK:n Herkkumaksamakkara, me emme ole enää ystäviä. Minä vihaan sinua*.

hk-onnettomuus

____
* Ainakin nyt, kun olen kylläinen eikä mieleni tee voileipää.

”Kun mikään ei tartu…

…miten saan mä lakat kestämäääääään…?”

Olen jo pitemmän aikaa kiroillut sitä, että lakat lohkeavat aina vähintään toisena päivänä lakkauksesta – aina samasta sormesta, aina samasta kohdasta. Facebookin Kynsikoristelut-ryhmässä joku kertoi lakkaustensa kestävän yleensä reilusti toista viikkoa, ennen kuin alkavat lohkeilla. Kun kyselin hänen salaisuuttaan, hän sanoi käyttävänsä todella paljon lakkaa. Hän siis laittaa aina vähintään kolme kerrosta värilakkaa ja pikakuivattajaa myös kerrosten väliin. Paksu lakkakerros kestää sitten hyvin yli viikon.

Päätin sitten minäkin kokeilla käyttää runsaammin kerroksia. Kynsille tuli yhteensä kuusi kerrosta, mikä on kaksi tavallista enemmän, mutta kuten tavallista, alle kaksi vuorokautta lakkauksesta oli etusormesta lohjennut jo pala lakkaa. GRRRRRRRRRRRRR!!!!!

Toissailtana yritin uudestaan. Tällä kertaa laitoin lakkaa seitsemän kerrosta. Lakat ovat yhdeksässä sormessa edelleen ihan priimat, mutta oikea etusormi näyttää tältä:

Gnnnhhhhhhhh!

Lakka ei ole siis vielä edes lohjennut, mutta se on irti kynnestä. Edellinen lakkaus teki ihan samalla tavalla: irtosi ihan noin vain kynnen pinnalta. Mitä hemmettiä? Tuota kuvan kynttä on jo yritetty elvyttää sipaisemalla tuohon rakoon päällyslakkaa ja koko kynnelle uusi lakkakerros, mutta ei se mitään auttanut. Muutamia tunteja myöhemmin tilanne oli taas tuo.

MIKSI noin käy..? MIKSI tuohon saamarin kynteen ei tartu lakka tuon paremmin? Alkaa rehellisesti sanottuna ketuttaa ihan järjettömästi, että koko ajan pitäisi olla väkertämässä kynnet uusiksi vain tuon yhden ainoan kynnen takia. Kyse ei tunnu olevan aluslakasta, sillä tätä on tapahtunut jo ainakin kolmella eri aluslakalla… mutta en käsitä, missä vika on!

Help..? Anyone???

Nätti nakuna?

Yleensä poistan kynsilakat illalla tutkimatta kynsiäni sen kummemmin päivänvalossa. Pari päivää sitten olin juuri poistanut kynsilakat, tavallista aikaisemmin illalla, ja olin hoitanut kynteni, kun tuli jotain asiaa parvekkeelle. Parvekkeella tulin katsoneeksi kynsiäni kunnollisessa päivänvalossa ja olin kuulkaa saada niin sanotun järttaslaagin, sillä Papun kynnet eivät totisesti ole nätit nakuna!

Pyhä lehmä miltä minun kynteni näyttävät! Olen lakannut kynsiäni aktiivisesti nyt melkein kaksi vuotta ja vasta nyt pääsin näkemään tuskallisen selvästi, miltä näyttävät kynsilakan kellastuttamat kynnet. Muistelen lukeneeni kynsikonkarien blogeista, että kynsien värjäytymiseltä ei voi välttyä, jos lakkaa kynsiään aktiivisesti, mutta tämä noin parin vuoden kokemus kyllä on osoittanut muuta: aiemmin kynnet ovat olleet suht siistit eivätkä juurikaan värjäytyneet, mutta nyt ne näyttävät siltä kuin niissä olisi keltaoranssi liukuvärjäys.

Tarjoilen nyt kuvanäytteen, jota ei suositella heikkohermoisille. Se on ihan oikeasti kamalaa katsottavaa. Yhhyh. Murmiskin hieman nikotteli :P

Muista, että varoitin.

Ei ole minun syyni, jos yöllä heräät kylmässä hiessä ja ulvoen.

WAAAAAAAAAAHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!

waaaahhhhhhhh!!!!!!!

Nyt kiinnostaisikin kovasti tietää, mikä tämän on aiheuttanut. Onko syypää aluslakka vai olenko käyttänyt jotenkin tujumpia värilakkoja? Olen enimmäkseen käyttänyt O.P.I:n aluslakkaa ja toisinaan Orlyn Bonderia, mutta viime aikoina (ehkä pari kuukautta?) CND:n Stickey-lakkaa. Onko se syyllinen? Onko teillä muilla kokemuksia pahasti värjäytyneistä kynsistä ja jos kyllä, mitä aluslakkaa olette käyttäneet? Oletteko huomanneet kynsien kellastuvan erityisen pahasti jonkun tietyn aluslakan kanssa? Entä te, joilla kynnet eivät ole yhtään värjäytyneet aktiivisesta kynsien lakkaamisesta huolimatta… mitä aluslakkaa te käytätte? Auttakaa Papua, Papulla on nyt ahdistus. :( Ranskiksia ei tehdä näille kynsille pitkiin aikoihin…

Essie Olé Caliente

Viime aikoina lakkausten kesto kynsilläni on ollut ala-arvoisen surkea, joten mitään kovin monimutkaista ei todellakaan ole huvittanut tehdä. Mikä on masentavampaa kuin nähdä kauheasti vaivaa uusiin kynsiin ja todeta lakkausten lohjenneen alle vuorokauden kuluttua? No okei, ilmastonmuutos, oksennustauti, pilalle mennyt suklaa, murtunut varvas… Ah, you get the point. Olen siis suosinut yksinkertaisia koristeluja ja niin tein tälläkin kertaa.

Essien Olé Caliente on kirkas korallinpunainen creme, joka levittyi hyvin ja peitti kauniisti kahdella kerroksella. Sävy on ihanan kesäinen ja pirteä, joten mielelläni olisin näitä kynsiä katsellut pitempäänkin kuin pari päivää, mutta typerät kynteni olivat eri mieltä. Mur. Koristeluna ihan vain water decalit nimettömissä – kaukaa kauniit ja läheltä tuhruiset. Nuo water decalit nimittäin tykkäsivät kyttyrää Seche Vitestä, ja niistä lähti väriä kun laitoin päällyslakan. Huokaus…

Essie Olé Caliente

  • Aluslakka: O.P.I. Natural Base Coat
  • Värilakka: Essie Olé Caliente x2
  • Päällyslakka: Seche Vite

Täällä on nyt valloillaan jonkinlainen kynsimasennus. Kynsien kasvattaminen ei tunnu onnistuvan millään, sillä joka kerta, kun saan kynsiin edes vähän mittaa, tapahtuu jotain kurjaa. Ensin pari kynttä liuskoittui niin pahoin, että päätin lyhentää kynnet uudestaan, ja nyt sitten puolestaan etusormen kynnestä lohkeilee lakkaus vaikka mitä tekisin. Ilmeisesti kynsi on jotenkin tavallista ohuempi ja taipuisampi juuri nyt.

Jatkuvasti lohkeileva lakkaus pakottaa lakkaamaan kynnet vähän väliä uusiksi, mikä taas vie aikaa kaikelta muulta ja ÄRSYTTÄÄ! Haluaisin pystyä viettämään edes kolme vuorokautta samoissa lakoissa. RÄYH! Ja siksipä lyhensin kynnet taas melkein minimiin siinä toivossa, että tuo etusormenkynnen lakkaus alkaisi taas kestää paremmin.

Päätän kynsimarinan tältä erää tähän, mutta lisää on tulossa.

Huokaus.