Turkoosi

Hiljaa. Niin hiljaa. Monta viikkoa.

Tuli flunssa. Iski kiinni, asettui taloksi. Viikon jälkeen meinasi hellittää otettaan, mutta päättikin sitten alkaa puristaa vielä tiukemmin. Toi mukanaan kuumeenkin. Lopulta kunto oli sitä luokkaa, että raahauduin terveysasemalle, jossa lääkäri kirjoitti antibiootit poskiontelotulehdukseen. Vielä senkin jälkeen kuumetta riitti viisi päivää, nyt on vihdoin pari päivää mennyt ilman. Oli muuten pahin flunssani varmaan vuosikymmeneen. Kunto on pohjalukemissa eikä yleinen mieliala ihan kauhean paljon korkeammalla.

Rakastan syksyä, mutta tämä vuodenaika (loppusyksy tai peräti marras) saa voimaan huonosti. Päässä menee jokin kytkin väärään asentoon. Normaalisti ohimenevät pelottavat tai kielteiset ajatukset tekevät pesän päähän ja kieltäytyvät lähtemästä. Aina silloin pitää yrittää muistuttaa itseään, että se on ohimenevää – eikä pahaan oloon kuole. Pahinta siinä on se, että tuntuu pahalta, ahdistaa ja pelottaa. Se voi tuntua lähes sietämättömältä, mutta oikeasti ei ole mitään sen isompaa hätää. It’s all in your head, dear.

Ja sitten taas tulee päiviä, jolloin mieli on valoisampi ja ajatukset iloisempia. Silloin on hyvä ladata akkujaan. Juuri nyt on hyvä.

Uskaltaako joku lukijoista tunnustautua kaamos- tai muuten vain ahdistuneeksi?

Essence Play With My Mint

Kynsillä on ollut enimmäkseen yksivärisiä lakkauksia, juuri nyt ei ole edes niitä, mutta onneksi on vanhempaa varastoa mitä esitellä. Tässä on Essencen Play With My Mint, johon tein koristelut O.P.I. Love.Angel.Music.Babylla ja Essien Licoricella. Tykkäsin kovasti lopputuloksesta :)

Mainokset

Kyllä kroppa tietää

Nykyään, kun jokainen ja jokaisen mummu on asiantuntija ruokavalioasioissa, törmään aina välillä lähinnä naistenlehdissä mielenkiintoiseen teoriaan. Siellä nimittäin milloin mikäkin malli tahi fitnessbeibi sirkuttaa ihan vakavissaan, että kyllä oma kroppa kertoo, mitä ruokaa ihminen milloinkin tarvitsee. ”Joskus tulee sit ihan kauhea himo piimään, ja sit mä juon vaikka viikon ajan kaks litraa rasvatonta Asidofilus-piimää päivässä, koska selkeesti mun elimistö silloin tarttee just piimää. Sillä on joku puutostila, johon piimä tarjoaa oikeat ravintoaineet. Että mun kroppa kertoo noilla himotuksilla, että mitä se just sillon kipeimmin tarttee.”

No. Jos homma nyt sitten oikeasti menee noin, voisiko joku ystävällisesti valistaa, miksi minun elimistöni ei koskaan huuda piimää tai raakaa selleriä tai kauranäkkileipää, vaan enimmäkseen sellaisia asioita kuin kanelipullat, pähkinäsuklaa tai savupekonisipsit?

Kysyn vaan.

KBShimmer Sarong Place, Sarong Time

Kynnet ovat vanhat kuin taivas, ja hädin tuskin muistan, mitä näissä olen käyttänyt. Ihana kirkas violetti on KBShimmerin Sarong Place, Sarong Time, joka oli ihan täydellinen kesäkynsilakka (käytin sitä kesällä myös varpaankynsissä) ja koostumukseltaankin mainio. Sen päällä on China Glazen Fairy Dustia hyvin paljon muistuttavaa KBShimmerin Dust In The Bottlea. Leimaukset tein Dashican valkealla käyttäen myös Dashican leimauslaattaa Big SdP A.

Patti

Eräänä aamuna se vain oli siinä.

Patti.

Olin pahaa aavistamatta käynyt vessassa, ja housuja ylös vetäessäni huomasin sen. Ei ihan nivustaipeessa vaan ylempänä. Selkeä, isohko patti. Ei ihon pinnalla vaan sen alla. Halkaisijaltaan ehkä neljä, viisi senttiä.

Pulssi hyppäsi välittömästi kolmekymmentä pykälää korkeammaksi. Korvissa humisi. Tällä tavalla alkavat kaikki kauhutarinat, joissa lopulta kuollaan syöpään, ajattelin. Huusin mieheni paikalle. Mies katsoi, kokeili ja totesi: ”Kyllä, tuo on ehdottomasti jotain, mitä minä näyttäisin suht pian lääkärille.”

Kaksi tuntia myöhemmin istuin Diacorin odotushuoneessa ja olin niin kauhuissani, että oksetti. Hetken päästä lempeä-ääninen mieslääkäri kutsui minut sisään, tutki tilannetta hetken ja tuumasi sitten rauhallisesti: ”Sinulla on nivustyrä.”

”Nivustyrä? Ei mulla voi olla nivustyrää. Sehän on miesten vaiva!” sanoin helpottuneen typertyneenä.
”Kyllä teillä naisillakin on suolisto”, hymähti lääkäri. Ja kirjoitti minulle lähetteen kirurgian poliklinikalle.

Sellainen oli syöpä, jota minulla ei onneksi ollutkaan.

Essie Parka Perfect

Kynsillä on tällä kertaa iki-ihana Essien Parka Perfect, jonka päälle leimasin kukkasia Dashican sievällä Nougat Brownilla. Laatta on MoYou London Pro XL 11. Yksinkertaiset mutta ihanat, tuumaan ainakin minä.

Postista, päivää

Keskustelu Postin tuotepuolen päättäjien kesken:

Pave: Hei, mites ois, jätkät, jos uudistettais vähän näitä meidän postimerkkien hintaluokkia? Tää 1,40 euron merkki on jotenkin niiiin 2014. Eihän se edes enää käy ykkösluokan alle sadan gramman kirjeisiin, kun me nostettiin taas hintoja. Mä ehdotan, että jätetään se valikoimasta pois. Otetaan tilalle vaikka 1,20 euron merkki.

Pete: Tota, Pave… Kakkosluokan alle 100 gramman kirjeet tarvii nyt 1,40 euron merkin. Sille merkille on edelleen tarvetta.

Pave: Joo mutta kato myydään erikseen 0,20 euron merkkejä lisäksi! Niistä saa yhdessä sen tarvittavan summan. Kuluttajat saa puuhastella. Kaikki tykkää tarrojen liimaamisesta!

Pete: Tota, Pave… Onks tossa nyt kauheesti järkeä? Mitäs jos vaan pidettäis toi 1,40 euron merkki ja myytäis vain ykkösluokan <100g kirjeisiin sit se 0,20 euron lisämerkki?

Pave: Mut mä haluun 1,20 euron merkin. Musta siinä ois tyyliä.

Pete: Pave. Meillä ei oo YHTÄÄN HINTALUOKKAA, joka tarttis 1,20 euron merkin! Tää on järjetöntä.

Pave: Kuka täällä on pomo? Mä haluun 1,20 euron merkin ja  mä saan 1,20 euron merkin. Oliks meillä asialistalla jotain muuta tänään?

***

Niin. Menin ostamaan 1,40 euron merkkejä, joita viime vuonna ostin 50-100 gramman ykkösluokan kirjeisiin. Niitä ei enää saa. Ostin sitten 1,20 euron merkkejä ja 0,20 euron merkkejä ja poistuin paikalta päätäni pyöritellen. Posti. A gift that keeps giving.

O.P.I. You Don't Know Jacques

Kynsillä on O.P.I. You Don’t Know Jacques (2x), päälle leimasin kuviot MoYou London Pro XL 13 -laatalta. Leimauslakkana Dashican Coral; päällä HK Girl.

Uuden edessä

Murmis muutti pois, kuten edellisestä merkinnästä ehkä jo luittekin. Tähän muuttoon ei liity mitään riitaa tai draamaa, vaan syynä oli Murmiksen kiinnostus aloitella omaa, ei vain kynsilakkoihin vaan myös muuhun kosmetiikkaan liittyvää blogia. Minä järjestelen täällä nyt sitten vähän paikkoja ja funtsin, mihin suuntaan lähden tätä blogia yksinäni viemään.

Mutta siirtyäkseni muihin asioihin –

…toissayönä menin naimisiin Will Gardnerin kanssa. Sen verran hämärä alitajuntani on, että kyse ei kai ollut ihan oikeista häistä vaan jonkinlaisesta hämäyksestä, mutta yhtä kaikki – siellä minä jännityksestä tärisevin käsin pujotin sormusta Will Gardnerin nimettömään. YOU MAY KISS THE BRIDE.

Whoa, ladies!

Se oli hyvä uni se. Hymy kasvoilla säilyi ainakin puoleenpäivään.

Kynnet? Ai niin. O.P.I. DS Reflection, leimaukset MoYou London Hipster 05 -laatalta. Tein taannoin vastaavat DS Extravagancella ja niistäkin tykkäsin kovin.

O.P.I. DS Reflection

It’s not you, it’s me

Ablecs15 jää kesken. Ajattelin, että haaste toisi motivaatiota ja rytmiä bloggaamiseen, ja kyllähän se rytmiä toikin – suurimman osan ajasta bloggasin kaksi kertaa viikossa pysyäkseni haasteen mukana. Rehellisesti sanottuna se oli kuitenkin pakkopullaa, josta nyt luovun.

Luovun toistaiseksi muustakin bloggaamisesta, koska se ei juuri nyt ole kivaa tai inspiroivaa. Sen pitäisi olla kivaa eikä velvollisuus, mutta koska se tällä hetkellä tuntuu enemmän velvollisuudelta, on syytä pitää taukoa. Kynsiä lakkaan kyllä ja koristelenkin, ainoastaan bloggaaminen tökkii. Kuvia siis tulee kyllä ainakin Instagramiin suht säännöllisesti. Olen myös lupautunut testaamaan yhtä uutta pikakuivattajaa, joten blogiinkin tulee kyllä juttua – kokonaan en ole katoamassa :) Taukoa pidän nyt kuitenkin sen aikaa, että ajatus kirjoittamisesta tuntuu taas houkuttelevalta.

Picture Polish Sizzle & Dream

  • Aluslakka: Essie First Base
  • Värilakka: Picture Polish Sizzle (x2)
  • Vesimarmorointi: PP Sizzle & PP Dream
  • Päällyslakka: G&G HK Girl Top Coat

Ablecs15: Paint it with a Pantone

Pikapikapostaus, että pysyisin mukana haasteen tahdissa! Pantone-väriksi valitsin vuoden 2014 Pantone-värin Radiant orchid, koska suunnilleen sen sävyinen lakka sattui hyllystä löytymään: O.P.I. Infinite Shine -sarjan Grapely Admired. Kahteen kynteen valkea lakka ja leimat mustalla, sitten vielä leimojen väritys El Corazonin Aquarelle Tints -lakoilla – ja siinä se. Ei monimutkaista, mutta ihan sievää :)

O.P.I. Infinite Shine - Grapely Admired

  • Aluslakka: Essie First Base
  • Värilakka: O.P.I. Infinite Shine – Grapely Admired (x2)
  • Leimauslakka: Dashica Black
  • Leimauslaatta: MoYou London Pro XL 11
  • Koristelu: El Corazon Aquarelle Tints 10 & 11
  • Päällyslakka: G&G HK Girl Top Coat