Photoshop, yay or nay?

Kynsiblogeissa ja Facebookissa on pyörinyt nyt (ilmeisesti Sonnelasta alun perin liikkeelle lähteneenä haasteena?) kuvia lakkaamattomista kynsistä – ns. alaston totuus, etteivät ihmiset kuvittelisi, että kaikilla on täydelliset ja virheettömät kynnet. Sonne pohti, monestiko se täydellinen kuva kertoo puoltakaan totuutta oikeista kynsistä. Amoena lähti katsomaan aihetta toiselta kannalta ja esitteli, millä tavoin hän itse blogissa julkaisemiaan kuvia käsittelee.

Omat nakukynteni olen täällä blogissa jo kerran esitellyt, enkä erityisemmin innostunut lähtemään tähän haasteeseen mukaan. Kyse ei ole siitä, että häpeäisin kynsiäni. Ne ovat toki värjääntyneet kuten useimmilla kynsibloggaajilla, mutta ei niissä mielestäni silti ole mitään vikaa. Mutta olettaisin useimpien lukijoiden ymmärtävän, että haluan esittää kynteni mahdollisimman kauniina ja valitsen kuvakulmat, valaistuksen, käsien asennot ynnä muut sen mukaisesti. Niin itsekin oletan muiden kynsibloggaajien tekevän, sillä kynsiblogit ovat kauneusblogeja ja ainakin minä luen kynsiblogeja nimenomaan nähdäkseni kauniita kynsiä. Tiedostan hyvin, että niiden upeiden lakkausten alla on todennäköisesti kaikkea muuta kuin täydelliset kynnet, mutta minua kiinnostaakin eniten se, millaisena se kynsien omistaja minun haluaa ne kynnet näkevän :)

Ajattelinkin lähestyä tätä teemaa samalta kannalta kuin Amoena, eli kuvankäsittelyn näkökulmasta. Kyllä, minä käsittelen oikeastaan kaikkia kynsikuviani. Rajaan kuvan, säädän värisävyt, kirkkauden ja kontrastin kohdalleen, mutta myös teen kuvasta muutenkin huolitellun ja kauniin. Tämä tarkoittaa sitä, että myös kynsinauhat käsittelen jälkikäteen kauniimmiksi, mikäli ne hoidosta ja ennen kuvaamista tekemästäni öljyämisestä huolimatta eivät näytä kuvassa minun mielestäni riittävän hyvältä.

Kahden pienen lapsen äitinä joudun tekemään käsilläni paljon sellaista, mikä rasittaa kynsiä ja kynsinauhoja. Pesen käsiäni jatkuvasti, joten vaikka käyttäisin päivässä litran käsivoidetta, saattavat kynsinauhat silti näyttää kuivilta tai kärsineiltä. Blogissamme pääosaa näyttelevät kynnet ja kynsien koristelu, eivät kynsinauhat, joten en tunne mitään tunnontuskia siitä, että kuvankäsittely hoitaa toisinaan kynsinauhojani paremmin kuin voiteet.

Entä itse lakkaus sitten? Mihin vedetään raja siinä, mikä on liiallista kuvankäsittelyä ja – paremman sanan puutteessa – fuskaamista? Minä en koskaan korjaa kuvista lakkausta taitojeni osalta. Haluan, että kuvat antavat rehellisen käsityksen taidoistani kynsien koristelussa. Jos ranskalaisen manikyyrin valkea kärki on sen näköinen, että sairastan Parkinsonin tautia, niin se tutiseva raja näkyy kuvassakin, enkä sitä lähde silottelemaan kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvia olen käsitellyt enemmän tai vähemmän yli kaksitoista vuotta, toisinaan jopa osana leipätyötäni, joten jos haluaisin, saisin kyllä ranskalaisiin manikyyreihin korjattua jälkikäteen täydelliset valkeat kärjet ja kynsiin muutenkin virheettömät koristelut, mutta se ei antaisi rehellistä kuvaa taidoistani, joten en tee sitä.

Sen sijaan korjaan kuvista kyllä ihan taatusti kaiken sellaisen, mikä rumentaa lakkausta, mutta ei ole puutteellisten taitojeni syytä: pölyhituset, roskat, karvat, oikuttelevan päällyslakan tekemät satunnaiset kuplat. Amoena esitti minusta asian hienosti: kuvankäsittelyllä voi antaa kynsistä sellaisen kuvan, kuin mitä niistä luonnossa välittyisi. Makrokuva paljastaa todella armottomasti kaikki virheet, joten jos päällyslakka on levittänyt koristelusta vähän lakkaa, mutta sitä ei normaalisti kynsiä katsoessaan edes huomaa, voin ihan hyvin siistiä sitä myös kuvasta, mikäli se siinä näkyy korostetun selvästi. Silloin kuva mielestäni kertoo kynsistä jopa paremman totuuden kuin se virheitä korostava makrokuva. Huijaamista? Ei minusta. Ette te sitä pientä levinnyttä kohtaa näkisi silloinkaan, jos tapaisimme vaikkapa kahvilassa ja esittelisin kynsiäni.

Seuraavaksi käsittelemätön kuva ja sen lopullinen versio. Tämä on hyvin tyypillinen esimerkki siitä, minkä verran kuvat muuttuvat jälkikäsittelyn aikana ennen kuin julkaisen ne:

Essie Sag Harbor
Essie Sag Harbor

En ole erityisen hyvä pilkkutikun käyttäjä, ja siksi osa täplistä on kaikkea muuta kuin kauniin pyöreitä ja tasakokoisia. Nekin osaisin korjata jälkikäteen jos haluaisin, mutta se menisi mielestäni liian pitkälle ja vääristelisi taitojani.

Toisinaan joudun käsittelemään kuvaa hieman reippaammalla otteella, jotta saan siitä mielestäni kelvollisen näköisen. Tässä tulee siis esimerkki myös enemmän käsitellystä kuvasta, joka on vanhempi lakkaus jostain viime kesältä. Silloin kynsinauhat olivat selvästi normaalia huonommassa kunnossa, enkä todellakaan halunnut niitä sellaisenaan esitellä – en siksi, että häpeäisin vaan siksi, että haluan tarjota lukijoilleni kauniita kuvia. :)

Essie All Tied Up (original, ugh!)
Essie All Tied Up (retouched)

Noin. Nytpähän tiedätte :) Tämä alempi esimerkki on kyllä selkeästi poikkeuksellinen, sillä harvoin joudun noin paljon käsittelemään kynsinauhojani. Tälläkin hetkellä ne voivat varsin hyvin eikä niissä normaalisti katsoen näy mitään moitittavaa. Makrokuvat sen sijaan… :P

Maratonpostauksen lopuksi esittelen vielä paremmin nuo ylemmät pilkkukynnet, jotka ovat siis tämänhetkinen lakkaukseni. Pohjalla on iki-ihana Essien Sag Harbor, josta maksoin itseni kipeäksi mutta joka on kyllä myös sen rahan arvoinen (tai olisi ollut, ellei minulle olisi selvinnyt, että China Glazen Sea Spray on melkein 100% dupe Sag Harborille, aargh). Sag Harborin levittyvyys vaatii tältä mämmikouralta totuttelua, sillä lakka oli minusta vähän hankala saada kauniisti  kynsille, vaikka koostumus olikin hyvä. Olen aika varma siitä, että vika oli minussa ja että ensi kerralla sujuu paremmin :)

Essie Sag Harbor

  • Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
  • Värilakka: Essie Sag Harbor (x2)
  • Täplät: Essie Blanc & Depend 223
  • Päällyslakka: Seche Vite

China Glaze Electric Beat

Wicked Stylen perään esittelyssä heti toinen Electropop-kokoelman lakka. Electric Beat on kaunis sininen creme, jonka sävy on kuin aavistuksen haalistuneen sinivuokon: ei liian räikeä tai syvä vaan juuri sopivan murrettu. Kokoelmassani ei ollut ennestään yhtään lakkaa, joka olisi värisävyltään lähelläkään Electric Beatia, joten ihan pakkohan se oli hankkia.

Ihan kuten Wicked Style, myös Electric Beat saa kehuja koostumuksestaan. Sekin on melko paksua mutta levittyy kauniisti ja ilman ongelmia sekä peittää hienosti kahdella kerroksella. Jos loputkin ostamani Electropop-lakat ovat yhtä hyviä laadultaan, olen tehnyt loistavat kaupat!

China Glaze: Electric Beat

Vuorokausi lakkauksen jälkeen koristelin kynnet yksinkertaisilla hopeanvärisillä leimailuilla, joissa käytin Dependin numeroa 223 ja MagnoNailsin laattaa A23. XL-stamperini kieltäytyi jostain syystä yhteistyöstä, joten yllätin itseni saamalla aikaan suht kelvollista jälkeä Konadin omalla leimasimella.

China Glaze: Electric Beat

Nämä kynnet pysyivät hyvinä kolme vuorokautta ja sen jälkeen lakka alkoi lohkeilla kynsien kärjistä. Minusta kesto oli kuitenkin varsin hyvä, kun ottaa huomioon, että niiden kolmen päivän aikana mm. siivoilin ja leivoin esikoisen kolmivuotissynttäreille.

Onkohan vielä seuraavakin lakkaus Electropoppia? :)

– Papu –

O.P.I. No Spain, No Gain

O.P.I. No Spain No Gain on kaunis tumman, kypsän vadelman värinen cremelakka, joka ilkkuu hävyttömästi kameralle ja kieltäytyy näyttämästä oikeaa sävyään. Lakka oli koostumukseltaan taattua O.P.I.-laatua ja kaksi kerrosta peitti ainakin minun makuuni riittävän hyvin. Kuvasin kynnet sekä päivänvalossa että salamalla, mutta silti tuntuu, ettei kuviin tullut oikeaa sävyä.

O.P.I. No Spain No Gain (1)

O.P.I. No Spain No Gain (2)

Ensimmäisen päivän jälkeen päätin koristella kynnet leimailemalla, nyt kun omistan vihdoin hopeisen leimailulakan, joka suostuu yhteistyöhön XL-stamperini kanssa. Leimailin kynsiin kuviot MagnoNailsin XL-laatalta C, leimauksessa käytin siis Dependin sävyä 223.

Sanovat, että vaatimattomuus kaunistaa, mutta Papu ei nyt tartte sitä ylimmääräistä kaunistusta, kun sillä on niin nätit kynnet… XD Kuva on valitettavasti kehnonlainen, mutta leimailut onnistuivat tosi kivasti ja tykkäsin näistä kynsistä kovasti. Nyt ne ovat tosin jo historiaa.

O.P.I. No Spain No Gain (3)

Synttäriarvonnan osallistumisaika on päättynyt, joten yritämme saada voittajan arvottua jo tänään.

Lopuksi vielä jotain kynsiin liittymätöntä – nimittäin kaksi uutta suosikkiani. Mmmmmffff! ♥

Mmm.. chocolate...

– Papu –

Color Club: Masquerading

Ostin jo ajat, ajat sitten muutaman lakan Color Clubin Alter Ego -kokoelmasta. Muut ovat jo päässeet kynsille, mutta Masquerading on odottanut vuoroaan kuukausitolkulla. Jostain syystä se pullo ei koskaan ole houkutellut tarpeeksi, vaan on näyttänyt jotenkin vaisulta. Ja sitä paitsi se on huutanut kuuluvansa Murmikselle, joka on juuri sellaisten värisävyjen ystävä.

Olin jo päättänyt lahjoittaa lakan blogisiskolle, mutta päätin silti männä päivänä kokeilla sitä nähdäkseni, millainen se on kynsillä. Ja – oompphhh! Se on upean värinen, kynsillä paljon kauniimpi kuin pullossa. Katsokaa vaikka:

Color Club: Masquerading

Todella kaunis lakka. Varjopuolena mainittakoon, että Masquerading kuivuu salamannopeasti. En liioittele. Se kuivuu niin nopeasti, että lakkaaminen oli jopa vähän haastavaa. Siinä on kuivuttuaan myös jännä, vähän suede-tyyppinen pinta – sellainen puoliksi matta, vähän nahkea. Seche Vite toi siihen sitten upean kiillon.

Tämä lakkaus ei toki jäänyt ilman koristelua! Kiitos Pastelliunelmia-blogin, olen löytänyt leimailun ilon taas uudelleen. Kuten olen jo moneen kertaan maininnut, en osaa leimailla Konadin omalla stamperilla vaikka elämäni olisi siitä kiinni. Kuvioiden kohdistaminen ei onnistu, ja muutenkin leimasimen pyöräyttäminen on jotenkin kauhean hankalaa. Siksipä olin riemuissani aikonaan ostettuani MagnoNailsin XL-stamperin, jolla kynsien leimaaminen onnistuu paljon tuskattomammin.

Valitettavasti XL-stamperini on kauhean nirso käytettävien lakkojen suhteen. Konadin musta ja valkea kieltäytyvät tarttumasta leimasimeen (ne eivät joko tartu ollenkaan tai sitten ne tarttuvat miten sattuu), eikä China Glazen Millennium – paras hopeinen leimailulakka – myöskään suostu tarttumaan siihen kunnolla vaikka mitä tekisin. Olen kokeillut eri kynsilakanpoistoaineita, eri tekniikoita, eri päiviä, eri vaatteita, eri kuun vaiheita.. mutta ei :P Ja arvatkaapa vain, millä väreillä haluaisi tämä kynsilakkahullu enimmäkseen kynsilleen kuvioita leimailla? No mustalla, valkealla ja hopealla tietysti.

Pastelliunelmia-blogissa oli testailtu Dependin lakkoja leimauksessa ja metallisävyisten lakkojen oli havaittu toimivan varsin hyvin. Ja kas, Dependin hopeinen (nr. 223) lakka tarttuu vallan mainiosti XL-stamperiin! Huono uutinen on tosin se, että blogin testissä olleesta viidestä lakasta enää kahta tuntuu löytyvän KICKSeistä (hopeista ja sinistä nr. 247). Kokeeksi ostamani kolme muuta metallisävyistä lakkaa (003, 042 ja 069) eivät toimi mustan päällä ihan yhtä hyvin, mutta vaaleammalle pohjalle voi niilläkin varmaan leimailla.

No, joka tapauksessa: leimasin Masquerading-kynsille hopeisia ruusuja MagnoNailsin laatasta A23. Näistä kynsistä tykkäsin kuin hullu puurosta, mutta kyllä Murmis silti tuon lakan saa :D

Color Club: Masquerading (with stamping)

Tuosta lakasta pitää vielä mainita sellainen outo ilmiö, että kun aloin poistaa sitä kynsiltä, lähti ensin päältä tummempi kerros ja alta tuli näkyviin vähän vaaleamman sininen kerros. En ole ennen nähnyt moista O_o

Ensi kerralla lisää leimailua, nyt kun olen päässyt vauhtiin!

– Papu –

P.S: Vielä ehtii hetken osallistua synttäriarvontaan ! Viimeisiä tunteja viedään :)

Harmaa liukuvärjäys

Teki mieli kokeilla liukuvärjäystä pitkästä aikaa. Ostin ihan sitä ajatellen kaksi eri harmaasävyistä lakkaa viime viikolla Kicksissä käydessäni, ja tässä lakkauksessa ne pääsivät testiin.

Aluslakkana on Trindin Nail Repair Natural, sen päällä puolestaan on kaksi kerrosta China Glazen ihanaa Frosty-lakkaa. Itse liukuvärjäys puolestaan on toteutettu kolmella eri harmaalla, jotka ovat (vaaleimmaista tummimpaan) O.P.I. Brand New Skates, Depend 206 ja Depend 104. Päällä on Sechen pikakuivattavaa.

Grey gradient 1

Pelkkää liukuvärjäystä en jaksanut katsoa kovin kauaa, joten seuraavana päivänä tuunasin kynnet leimailemalla niihin Konadin mustalla ja valkealla kuvassa näkyvät kuviot. Sain taas kerran huomata, että leimojen asemointi ei sitten vaan onnistu – vieläkään…

Grey gradient 3

Tällaiset kynnet tällä kertaa! :) Seuraavalla kerralla jotain perinteistä.

– Papu –

Skottiliput

Kuten suunnittelinkin, tein seuraavat kynnet käyttäen ihananväristä BeYu-uutuuttani. Valitettavasti on pakko todeta, että lakka oli melkoinen pettymys: se oli kyllä todella kaunista kynsillä, mutta se ei meinannut kuivua MILLÄÄN, vaikka sitä oli kynsillä vain kaksi kerrosta. Lakka myös lohkeili kynsien kärjistä jo vuorokauden kuluttua… ja sokerina pohjalla sen poistaminen oli yhtä tuskaa. Luulenpa, että minun kokoelmiini ei tule enempää BeYun lakkoja – ainakaan ihan pian. Toivottavasti löydän joltain luotettavammalta merkiltä vastaavan ihanan kimaltelevan sinisen!

Itse kynnet olivat kyllä livenä selvästi nätimmät kuin kuvissa, vaikka itse sanonkin. Jostain syystä kynsistä tuli minulle koko ajan mieleen skotlannin lippu :D

pohjalakka: Depend Foundation Ridgefiller
värilakka: BeYu 381
koristelu: Art Club liner Solid Silver + 1.6 mm:n strassit
päällyslakka: Poshe

Scottish flag :D

Scottish flag II :D

Seuraavaksi luvassa on vaihteeksi lämpimiä sävyjä ja ostoksia… Siis minulta, blogisiskon jutuista en tiedä vielä :D

– Papu –

Lohtushoppailua, osa X

Ahem… nyt voisi taas sitten esitellä viimeaikaiset hankinnat, ennen kuin seuraavat kotiutuvat. Tunnustan (taas) shoppailleeni lohdukseni, kun en oikeastaan pääse mihinkään ison mahani, flunssani ja noin miljoonan eri särkyni kanssa.

Appiukko vietti meillä viime viikolla pari päivää, ja kiitos hänen ja hänen autonsa, pääsin käymään Kicksissä samalla kun kävimme hoitamassa ruokaostoksia sun muita ♥ Väitän käyttäytyneeni kovin maltillisesti, sillä mukaan kyseisestä liikkeestä lähtivät vain nämä:

beyu-depend

BeYu sävyä 381 ja Dependin Foundation Ridgefiller. Minulla ei ennestään ollut mitään ridgefilleriä, ja kun tuo lupaili myös peittää kellertävyyttä, päätin kokeilla. Olen käyttänyt sitä nyt pohjalakkana muutamassa manikyyrissä ja olen kyllä ollut varsin tyytyväinen hankintaani. Tuo BeYun sininen on vielä testaamatta, mutta puhdistin juuri kynteni ja suunnitelmissa on laittaa tuota ihanuutta jo tänä iltana. Kicksissä olen jo kaksi kertaa kaihoisasti katsellut yhtä todella upeaa BeYun punaista kimaltelevaa lakkaa, mutta valitettavasti ainakin Ison Omenan Kicksissä sitä on ainoastaan värikartalla, ei myyntivalikoimassa.

chg-holot

Tilasin äidille jotain pientä eBaysta, ja koska postikuluja oli joka tapauksessa maksettava, tarttui mukaan ”jotain pientä” myös itselle: China Glazen hololakat GR8 ja TTYL. Noita OMG-kokoelman lakkoja on masentavan huonosti saatavilla missään, ja silloinkin kun niitä löytää, niistä pyydetään aika paljon. Haaveissa olisi saada vielä BFF, DV8 ja L8R G8R, vaan voipi tosiaan jäädä haaveeksi.

artclub

Viimeisenä ostoksia CesarsShopista: ihan täydellinen hopeinen koristelulakka (Solid Silver) ja kultainen glitterkoristelulakka (olisikohan ollut fine gold glitter?). Samalla kertaa tuli tehtyä pari selkeää hutiostosta, joita en edes viitsinyt kuvata. Ostin kokeeksi jotain Glam French Tip -tarroja, joilla piti mukamas saada kauniit tipit ranskalaiseen manikyyriin. Not. Tarrat olivat rumia ja näyttivät kynnellä juuri siltä mitä ovatkin eli rumilta tarroilta. Lisäksi ostin kynsinauhaöljyn, jonka piti tuoksua ananakselta. Haju on ällöttävän imelä ja kaukana ananaksesta, joten kynsinauhani saavat kyllä jatkossakin nauttia pääasiassa ihanasta O.P.I. Avoplex -kynsinauhaöljystä.

Tällaista kuuluu tänä lumisena lauantai-iltapäivänä. Ensi kerralla toivottavasti on sitten esiteltävänä onnistuneet siniset BeYu-kynnet :D

– Papu –