Vesivärikynnet

Takana on järjettömän huono kynsiviikko. Kaikki tuntui menevän pieleen. Syytän huonosta kynsiviikosta Euro Centrale -kokoelmaa, joka ei ole vieläkään saapunut. Se tuo huonoa karmaa kaikkiin kynsiin liittyviin asioihin tällä hetkellä. Typerä Euro Centrale! Revin pelihousuni, jos se ei kohta saavu.

Ensimmäisenä huonon kynsiviikon kynsistä esittelyssä ensimmäiset vesivärikynteni. Ne on siis tehty siten, että kynnelle on lakattu väritäpliä – täplä kerrallaan – ja ne on levitetty vesivärimäisiksi käyttämällä isoa sivellintä ja puhdasta asetonia. Alla pitää olla kunnollinen lakkaus päällyslakkoineen, ettei asetoni tuo paljasta kynttä alta näkyviin. Tekniikka ei ollut vaikea sinänsä, mutta ensimmäisen käden pari ensimmäistä kynttä epäonnistui, koska en käyttänyt tarpeeksi runsaasti asetonia. Seuraavista tuli sitten selvästi paremmat.

Nämä kynnet ovat teknisesti onnistuneet. Jälki oli hyvinkin vesivärimäistä ja siinä mielessä kynnet onnistuivat mainiosti. Valitettavasti ne kuitenkin olivat samperin rumat. Kuka käski valita niin karun väriyhdistelmän, mitähäh? Mustassa laatikossa ei ollut mitään kovin iloisia ja pirteitä värejä, joten kynsille päätyi vähintäänkin outoja sävyjä. Lopputulos oli mielestäni niin tympeä, etten jaksanut katsella sitä kuin vuorokauden.

• Aluslakka: Butter London Nail Foundation
• Värilakka: O.P.I. My Boyfriend Scales Walls (x3)
• Päällyslakka 1: Essence Better Than Gel Nails Top Sealer
• ”Vesivärit”: Flormar 320, Essence Walk Of Fame, Essence Movie Star
• Päällyslakka 2: Essence Better Than Gel Nails Top Sealer

Näissä kynsissä pohjalla oli siis kolme kerrosta O.P.I. My Boyfriend Scales Walls -lakkaa, jonka tilasin löydettyäni sen hämmentävän halvalla. Olin lukenut siitä paljon kehuja, joten päätin kokeilla. Koska kyse oli lähes valkoisesta lakasta, varauduin henkisesti siihen, että joudun lakkaamaan kolme kerrosta, ja niin kävikin.

En tiedä, miksi My Boyfriend Scalles Wallsia on kehuttu niin kovasti, koska ainakaan minusta sen koostumuksessa ei ollut hurraamista: ensimmäinen kerros raidoittui, toinen ei ollut paljon parempi ja vastoin odotuksiani kolmaskaan kerros ei meinannut tasoittaa lakkapintaa kunnolliseksi. Tiedän olevani kauhea nipo, mutta mielestäni yksi hyvän kynsilakan tärkeimpiä ominaisuuksia on itsetasoittuvuus, ja tämä lakka tasoittui huonosti. Off it goes.

Parhain terveisin
nirso kynsilakkahullunne Papu (joka on aloittanut uuden viikon hokemalla mielessään: ”Älä tule paha viikko, tule hyvä viikko..”)

Harppaus syvemmälle hulluuteen

Kun kaapissa on 150 pulloa kynsilakkoja, siirtokuvia vuosien tarpeiksi, glitterhileitä, erilaisia kynsinauhaöljyjä, ainakin viittä eri pikakuivattajaa, ainakin viittä eri aluslakkaa, strasseja, niittejä sun muuta, niin varmastihan tässä hulluudessa ollaan jo niin syvällä, ettei enää syvemmälle pääse? Niinhän?

Kyllä ei olla.

Seuraavaksi nimittäin tulevat pakkomielteet juuri tietynlaisista sävyistä. Saat päähäsi haluta juuri sen ainoan sävyn, jota ei yhdeltäkään isolta kynsilakkavalmistajalta löydy. Tai jos joku on sellaista joskus myynyt, niin vähintään sen valmistus on loppunut jo monta vuotta sitten eikä sitä enää saa mistään. Eikä sille ole dupea, tietenkään. Koska se sävy nyt vain kerta kaikkiaan on pakko saada, jää ainoaksi vaihtoehdoksi sekoittaa se itse.

Otamme nyt kuuuunnon harppauksen syvemmälle tähän hulluuteen… *HARPPPP* Kas noin.

Ostettuani I Love Nail Polishin glitterlakan A Nice Chianti sain päähäni himoita yhtä myyjän swatch-kuvissa käytettyä lakkaa – sitä vasemmanpuoleista sinistä, nimittäin. Sävy on aivan ihastuttava, eikä minulla ole mitään, mikä olisi edes suht lähellä sitä. Myyjältä sain kuulla, että kyseessä on Macin Blue India, jota ei enää valmisteta. Mutta kas, aika lähellä tuota sävyä olevaa Sally Hansenin Gray By Grayta eBaysta kyllä löytyi. Siispä Papu tarttui tuumasta toimeen, tilasi Gray By Grayn ja päätti sekoitella siitä oman Blue Indiansa. Kuinka vaikeaa se muka voisi olla?

Löysin kuvan, jossa lakat näkyvät kynsillä vierekkäin, ja lähdin sen perusteella sekoittamaan sävyä. Blue India on vähän tummempi ja vähän sinisempi kuin Gray By Gray, joten ensimmäiseksi kaivoin esiin Flormar 438:n, joka on hieman vihertävään taittava kirkas sähkönsininen. Lisäsin sitä GBG:hen varovasti tipoittain, kunnes tajusin, että kymmenenkään tippaa ei tietenkään täyden lakkapullon sävyä muuta oikeastaan lainkaan. Sen jälkeen lakkasin kiekon täyteen saadakseni vähän lisää tilaa alkuperäiseen pulloon ja kaadoin sinne vähän reippaammin sinistä.

Ja sitten lakkasin taas kiekon täyteen saadakseni pulloon lisää tilaa ja päästäkseni näkemään, miten sinisen lisääminen vaikutti sävyyn. Huomasi tarvitsevani kylmempääkin sinistä, joten kippasin pulloon vähän Flormar 430:a. Ja sekoitin. Ja lakkasin kiekolle. Tulos oli sinisyydeltään jo parempi, mutta lakka oli liian vaaleaa. TAAS lakkasin kiekollisen swatcheja ja sen jälkeen kaadoin sekaan mustaa (O.P.I. Black Onyx). Raivokasta ravistelua, kiekon lakkaaminen, tyytymättömyys. Vielä lisää 438:a. Vähän lisää mustaa.

Aikani värisävyjä tiirailtuani tulin siihen tulokseen, että sävy on suht lähellä, mutta liian lämmin. Sain kuningasajatukseksi lisätä sekaan hieman violettia sävyä viilentämään. Ei muuta kuin vähän O.P.I. Casino Royalea mukaan soppaan…

…ja tuloksen näette tässä:

Papu on tyytyväinen. Papu on hyvin tyytyväinen. Alkuperäinen mallikuva ja minun kuvani on otettu hieman erilaisissa valaistuksissa, mutta ainakin minun silmäni ovat sitä mieltä, että lakkojen keskinäinen sävyero näyttää kuta kuinkin oikealta. Ja mikä tietysti tärkeämpää: minusta uusi lakka on aivan ihana. Koska en ole ikinä nähnyt Blue Indiaa elävässä elämässä, en voi mitenkään sanoa, kuinka lähelle pääsin, mutta koska itse pidän lopputuloksesta, voinen sanoa tämän projektin olleen menestys.

Uusi lakkani saakoon nimekseen Blue Bangladesh. Kyllä se meinaan ainakin sen verran lähellä on alkuperäistä…

Muokkaus: Tuossa kuvan kiekolla lopullisen sävyn oikealla puolella näkyy se, miltä sävy näytti ennen Casino Royalen lisäämistä. Ero on pieni mutta oleellinen! :D

Lumihiutaleita

Seuraavaksi jouluvatsansa kanssa takakenossa istuva Papu esittelee todella omaperäiset joulu/talvikynnet. Not. Vuorokausi sen jälkeen, kun olin tehnyt nämä kynnet, Better Nail Dayn Sissi julkaisi myös hyvin samantyyliset kynnet – ja olen nähnyt myös kolmannet vastaavat jossain, joskaan en nyt muista missä. Että tämä on nyt tosi omaperäinen manikyyri :D

Sinivalkoinen liukuvärjäys tarjoili kunnon opetuksen: aina, AINA ensin vaalea lakka ja sen jälkeen töpöttely tummemmalla, EI päinvastoin. Kun ensin laittoi sinistä ja sen jälkeen kuvitteli saavansa päälle pehmeän liu’un valkeaan, huomasi hyvin äkkiä tehneensä ison virheen. Valkoinen ei ollut valkoista vaikka kuinka töpötteli, vaan näytti lähinnä vaaleansiniseltä.

Liukuvärjäys oli todella onneton näky, kun sain sen valmiiksi. Inhosin kynsiäni ja toivoin, että sietäisin niitä edes pari päivää. Vaan kun sitten lakkasin päälle glitterlakkaa ja lisäsin valkeat lumihiutalesiirtokuvat, huomasinkin pitäväni lopputuloksesta suuresti. Vaikeuksien kautta voittoon!

• Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
• Värilakka: Flormar 430
• Liukuvärjäys: Flormar 430 ja Essie Blanc
• Glitter: O.P.I. Pirouette My Whistle
• Päällyslakka: Seche Vite

Olen ollut jo pitemmän aikaa todella tyytyväinen kynsiini. Nyt ne ovat pitkät ja vahvat ja lakkausten kesto on selvästi aiempaa parempi. Valitettavasti kuitenkin molempien peukaloiden kynsiin on ilmaantunut reunaan repeämän alku, joka varsinkin toisessa kynnessä on todella syvällä, joten kynttä ei ole edes mahdollista lyhentää repeämään asti. Ihan kynnen reunaan on vaikea saada silkkipaikkaa, mutta pelkällä liimalla repeämät eivät pysy ehjänä kuin muutaman päivän kerrallaan. Jännitän siis nyt, saanko pidettyä kynnet ehjänä edes sen aikaa, että syvemmällä oleva repeämä ehtii kasvaa edes millin ylemmäs. Huokaus.

Roiskis!

Yrittäessäni epätoivoisesti vähentää käyttämättömien lakkojen määrää päätin tehdä taas pitkästä aikaa roiskekynnet. Löysin kesällä äidin kätköistä vanhan ajan ohuita mehupillejä, joita ei tunnu nykyään mistään enää löytyvän, ja luonnollisesti sosialisoin ne välittömästi itselleni roiskemanikyyrien kuvat silmissä vilkkuen.

Käyttämättömien Flormarien joukosta poimin kolme sävyä, jotka edes jossain määrin sopivat yhteen – jäljellä kun ei ollut enää kovin monia yhteensopivia mutta silti riittävän erilaisia sävyjä, eikä esimerkiksi yhdistelmä räikeä oranssi + pinkki + mummonkalsari + muta jostain syystä houkutellut (I wonder why…).

Pohjalle valitsin Flormar N012:n eli Flormarin Neon-sarjan punaisen, joka osoittautui muuten aivan mahtavaksi lakaksi. Levittyvyys oli aivan unelmahyvä ja sävy oli todella herkullisen mehukas ja näyttävä! Oli itse asiassa jopa sääli peittää se roiskeiden alle… pitänee pian käyttää sitä myös yksinään. Roiskeissa käytin tummaa punaista (426), mudanruskeaa (428) ja valkeaa (310).

Suoraan sanottuna nuo valitsemani lakat toimivat aika surkeasti tässä tekniikassa. Ne jumittivat pilliin (vaikka kesken kaiken vaihdoin isompiin pilleihin) ja silloinkin, kun suostuivat lentämään kynsille, jäivät helposti paksuiksi kasoiksi. Ilmeisesti nämä lakat siis olivat vähän liian paksuja tähän tarkoitukseen. Olin vakuuttunut, että lopputulos on lähinnä katastrofi, mutta roiskekynsiä ei kyllä koskaan pidä arvioida ennen kuin ne ovat kokonaan valmiit. Päällyslakan lisäämisen ja kynsinauhojen siivoamisen jälkeen totesin nimittäin tykkääväni lopputuloksesta kovasti :)

Vasen käsi

Oikea käsi

Peukalot

• Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
• Värilakka: Flormar N012
• Roiskeet: Flormar 310 (valkea), Flormar 428 (ruskea), Flormar 426 (tumma punainen)
• Päällyslakka: Seche Vite

Ihan kivat näistä siis lopulta tuli, mutta jatkossa valitsen roiskekynsiin vähän ohuempia ja paremmin ”lentäviä” lakkoja.

Yksisilmäiset otukset ulkoavaruudesta

…eli kuinka Papukin yritti tehdä unikkokynnet.

Unikkokynnet olen nähnyt muutamissa eri blogeissa, nyt viimeksi Sonnelassa. Teen aika harvoin mitään tämänkaltaisia koristeluja, mutta ehkä juuri siksi kiinnostuin minäkin unikkoteemasta. Toisinaan on hyvä poistua omalta mukavuusalueeltaan, ja viime aikoina olen tehnyt paljon todella yksinkertaisia lakkauksia, joten nyt oli mukavaa kokeilla jotain edes vähän haastavampaa (niin, joku toinen ehkä sanoisi pilkkutikulla* tehtyjä kukkia tosi helpoksi ja nopeaksi koristeluksi, mutta sillä toisella ei olekaan minun viha-rakkaus-suhdettani pilkkutikkuun).

Hieman nolona tunnustan myös, että näin unikkokynnet myös oivallisena tilaisuutena käyttää neljää eri mustassa laatikossa majailevaa Flormarin lakkaa yksiin kynsiin. Mikäs sen hienompaa! Poistuin mukavuusalueeltani myös toisella tavalla, nimittäin värien yhdistelyssä. Näihin kynsiin valitsin pääväreiksi kaksi väriä, joita ei ehkä tyypillisesti käytetä yhdessä. Valitsen liian usein kauhean turvallisia yhdistelmiä (kuten esim. vaaleanpunaista ja violettia), joten oli ihan tervetullutta kokeilla jotain toisenlaista.

Ja tällaiset sain aikaan:

• Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
• Värilakka: Flormar 445 (x2)
• Kukat: Flormar 429 (sininen), Flormar 310 (valkea), Flormar 313 (musta)
• Päällyslakka: Seche Vite

Kukkien tekeminen ei ollut vaikeaa, mutta jos nyt tekisin uudet unikkokynnet, tekisin enemmän kukkia – siis tiheämpään, joka kynteen vähintään kolme. Lisäksi tekisin keskustan mustat pisteet pienemmällä tikulla. Mustia varsia en edes yrittäisi tehdä koristelulakalla (kuten kahteen ensimmäiseen sormeen tällä kertaa) vaan tarttuisin suoraan pilkkutikkuun. Ehkäpä kokeilen piakkoin uudestaan eri väreillä? :)

Lopuksi myös vähän kommentteja noista Flormarin lakoista. Tuo pohjalla käyttämäni violetti 445 oli lähestulkoon samaa sarjaa kovasti kehumani Flormar 125:n kanssa. Se levittyi hyvin ja vaivattomasti, tasoittui hyvin itsekseen ja peitti jo yhdellä huolellisella kerroksella melkein riittävän hyvin. Hinta-laatu-suhteeltaan se on siis erinomainen lakka ja saa Papun Virallisen Hyväksynnän.

Kolmea muuta lakkaa käytin ainoastaan pilkkutikulla, joten niiden laadusta on vaikea sanoa yhtään mitään. Tein kuitenkin sen havainnon, että kukissa käyttämäni hieman turkoosihko sininen (429) on O.P.I. Flyn lähes 100 % dupe:

Fly on ehkä ihan mikroskooppisen verran vihreämpi, mutta normaalissa huonevalaistuksessa eroa ei luultavasti huomaisi. Normaalisti myisin tällaisessa tapauksessa toisen lakoista eteenpäin, mutta tuo Flormar saa jäädä kokoelmaani jo siksikin, että se toimii myös vesimarmoroinnissa, mihin en mielelläni käytä kalliita lakkoja, jos halvempiakin toimivia on tarjolla.

Ja hei! Kuvat olen ottanut vastikään kyhäämässäni kuvauslaatikossa! Se tuntuu toimivan sen verran hyvin, että tykkään sen avulla otetuista kynsikuvista ehkäpä jopa enemmän kuin ulkona otetuista :)

—

* Pilkkutikku-termin lanseerasi Wasting Lifestyle -blogin Emma (aka Agentti 006,5 XD), ja koska äidinkieleni on minulle rakas, yritän itsekin luopua termihirviön ’dotting tool’ käytöstä.

Flormaria sutimassa

Todettuani tämänhetkisen lakkavarastoni Flormarit erinomaisiksi vesimarmorointilakoiksi päätin myös uskaltautua lakkaamaan kynnet Flormar-lakalla ihan perinteisellä metodilla. Jotta saisin virtuaalista mustaa laatikkoani tyhjemmäksi, päätin laittaa peukaloihin ja nimettömiin eri väriä kuin muihin sormiin. Juu juu, se on vähän huijaamista, mutta entäs sitten ;)

No, millainen kokemus se sitten oli – tämä ensimmäinen lakkauskerta Flormarilla? Kuudelle sormelle päätynyt Flormar 410 oli mielestäni ihan ok lakka kaikin puolin: ei täydellisesti levittyvä mutta ei mitenkään hankalakaan. Vähän niin kuin keskitason China Glazet. Mutta peukaloihin ja nimettömiin laitettu 125 olikin sitten ihan eri juttu! Voin liiottelematta sanoa, että kyseinen kynsilakka on luultavasti hinta-laatu-suhteeltaan koko lakkavarastoni paras lakka. Olin todella positiivisesti yllättynyt.

Flormar 125 oli minusta koostumukseltaan todella hyvä: se levittyi erinomaisesti ja ilman ainoatakaan ongelmaa. Peittävyys oli varsin mainio jo yhdellä kerroksella ja täydellinen kahdella. Kynsinauhoilta lakka lähti hyvin pois eikä myöskään ollut sotkuinen poistettava, kun kolme päivää myöhemmin poistin lakat. Ja tämä kaikki hintaan 1,06e! Vielä kun vähän leveämmän siveltimen olisi saanut niin ah..!

Koristelin tuon 125:n perhosensiipikuviolla, johon käytin laattaa NC-01. Näistä kynsistä tuli yksinkertaiset mutta jotenkin tosi kivat :)

• Aluslakka: Essie Grow Stronger
• Värilakka: Flormar 410 & Flormar 125
• Leimauslakka: China Glaze Smoke & Ashes
• Laatta: NC-01
• Täplät: Essie Blanc
• Päällyslakka: Seche Vite

Lisää vesimarmorointia Flormareilla

Kun kerran tilasin itselleni kauhean kasan Flormareita ihan vain vesimarmorointeja ajatellen, on tietysti syytä myös tehdä niitä marmorointeja. Siispä tällä kertaa vuorossa vaaleansinistä, harmaata, valkeaa ja violetinsinistä (joka kuvissa näyttää liian siniseltä…). Kuviointi on itse asiassa sama design kuin viimeksikin (koska se on ehdoton suosikkini) mutta tällä kertaa eri tavalla suunnattuna.

Tämänkertainen marmorointi toimi loistavana oppituntina siitä, miksi ei kannata yrittää säästää aikaa dippaamalla useampia sormia kerralla. Toisen käden nimetön ja pikkurilli epäonnistuivat surkeasti, kun nimetön osui vahingossa vesikupin sisäreunaan ja pikkurillistä irtosi teippaus sotkien märän lakan. Huokaus. Jospa jatkossa sitten aina vain yksi sormi kerrallaan, jooko?

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kuitenkin tästä vesimarmoroinnista kovasti. Se kesti kynsillä peräti 6 vrk ilman ongelmia!

• Aluslakka: O.P.I. Nail Envy Original
• Vesimarmorointi: Sally Hansen White On, Flormar 417, 423 ja 425
• Päällyslakka: Seche Vite

Nuih. Enää… uh… 21 Flormaria testaamatta… *sheepish grin*