Joey doesn’t share food

…and Papu doesn’t wear yellow!

Like, ever.

Except now.

Tilattiin juttuja Kosmetik4lessiltä. Emma tilasi, minä siipeilin (hei, meillä kaikilla on oma erityisosaamisemme!). ”Ota mulle ne [Essencen] Yes We Pop -lakat, kaikki muut paitsi keltainen” ohjeistin Emmaa. Helppouden vuoksi Emma pyysi minua antamaan suorat linkit tuotteisiin ja minä toki tein työtä käskettyä. Ja nähtävästi annoin sitten linkin siihen keltaiseen, koska sain sen keltaisen, mutta en pinkkiä, jonka olisin halunnut. Auliisti otin niskoilleni vastuun tapahtuneesta (koska oletan, että moka tosiaan oli omani ja myös siksi, että saisin siipeillä toistekin ;) ) ja opettaakseni itseäni huolellisuuteen päätin myös pakottaa itseni käyttämään kyseistä keltaista.

Essence polishes

Papu ei käytä keltaista kynsillään. Se on perussääntö, josta en ole vielä kertaakaan tinkinyt. Keltainen = horror. Jotkut käyttävät tyytyväisenä ihan mitä värejä huvittaa välittämättä tippaakaan siitä, sopivatko ne värit ihonsävyyn vai eivät, mutta minä en, koska se olisi loukkaus minun esteettistä silmääni kohtaan (juuri sitä samaa, joka kuitenkaan ei millään tavalla reagoi, kun menen hakemaan lapsia päiväkodista esimerkiksi vaaleanpunaisessa paidassa, maastonvihreissä housuissa ja sinisissä sukissa?).

Viileänsävyisen ihon omistajat huomaavat väärän kynsilakkasävyn hummerikäsistä (lobster hands), minä taas lämminsävyisen ihon omistajana saan KALMAKÄDET. Hyi hitto, ette oikeasti usko miten kamalilta näyttivät tämänkertaiset kuvat ennen kuin muokkasin niitä edes vähän vähemmän kalmaisiksi. Keltainen vie ihostani kaiken värin ja tuloksena oli todella karseat zombikädet. Livenä tilanne ei ollut onneksi yhtä paha kuin kuvissa, joten jaksoin katsella näitä kynsiä kaksi päivää.

Essence Have Fun & O.P.I. Snow Globetrotter

Ollakseen keltainen Have Fun (näkeekö kukaan mitään ironista tuossa nimessä? Anyone?) oli ihan siedettävä yksilö. Olen antanut itseni ymmärtää, että keltaiset lakat ovat enimmäkseen varsin hankalia koostumukseltaan, mutta Have Fun peitti kyllä ihan kiltisti kahdella suht vaivattomalla kerroksella. Oikeastaan lakassa ei ole muuta vikaa kuin se, että se on.. noh, keltainen. Onneksi se sentään on kylmähkö keltainen eikä oranssinkeltainen, jonka kanssa olisin ollut vielä enemmän ongelmissa.

Etusormessa ja pikkusormessa on O.P.I. Gwen Stefani Holiday 2014 -kokoelman glitterlakkaa Snow Globetrotter, joka on varsin hurmaava tapaus, kunhan muistaa olla käyttämättä sitä minkään nudeen vivahtavan sävyn päällä (koska tulos muistuttaa aknearpia). Keskisormeen ja nimettömään yritin tehdä hienon vesimarmoroinnin Gina Tricot’n valkealla, Essien Licoricella ja Have Funilla. Veden pinnalla kuvio näytti tosi hyvältä, mutta kynnelle värit sekoittuivat niin, että lopputulos näyttää likaiselta.

Mutta joo – keltaisiksi kynsiksi nämä olivat varsin jees. Älkää kuitenkaan pidätelkö hengitystänne odottaessanne seuraavia keltaisia kynsiäni.

Essence Have Fun & O.P.I. Snow Globetrotter

  • Aluslakka: O.P.I. Original Nail Envy & Essie First Base
  • Värilakka: Essence Have Fun (x2)
  • Glitterlakka: O.P.I. Snow Globetrotter (x1)
  • Vesimarmorointi: Essence Have Fun, Gina Tricot White, Essie Licorice
  • Päällyslakka: G&G HK Girl Top Coat

OT: Erin Condren Life Planner

Olen monesti puolustanut kynsilakkoihin rahan käyttöä sillä, että en oikeastaan osta itselleni mitään muuta. Monilla menee kynsilakkojen lisäksi rahaa myös kaikkeen muuhun kosmetiikkaan, jota itse taas ostan varsin niukasti. Nyt kuitenkin onnistuin käyttämään aika ison summan rahaa ”iih, ihana, pakko saada” -ostokseen, jolla ei ole mitään tekemistä kynsilakkojen kanssa. Tai ehkä ihan vähän, koska koko juttu sai alkunsa kynsiblogista.

Taannoin Will Paint Nails For Food -blogissa oli upeat kynnet, joihin oli saatu inspiraatio kalenterin kansikuvasta. Samassa merkinnässä kehuttiin myös kalenteria, josta en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan. Klik, menin ottamaan selvää. Olen ihminen, jolla ei yleensä edes ole kauheasti mitään sovittuja menoja tai mitään, mitä ylipäänsä tarvisi kalenteriin rustata, ja lisäksi on varmaan jo auttamattoman vanhanaikaista edes käyttää paperikalenteria, kun kaikilla on älypuhelimet ja niissä kalenterit… mutta Erin Condren Life Planner ei jättänyt minua rauhaan, kun olin siihen kerran päässyt tutustumaan.

Tuosta maaliskuisesta blogimerkinnästä asti olen säännöllisesti käynyt kuolaamassa Erin Condrenin nettisivuilla, ja lopulta elokuun alussa, kun seuraavan vuoden kalenterit olivat vihdoin myynnissä, taivuin. Sallin itselleni tämän näennäisen älyttömyyden toivoen, että opin käyttämään kalenteria. Ja koska kalenteri tehdään asiakkaan valintojen mukaan ja muutenkin personoidaan, jouduin odottamaan vähän yli neljä viikkoa ennen kuin sain aarteeni.

Jo paketin avaaminen teki iloiseksi, sillä tähän tuotteeseen on selkeästi panostettu (paperin taisin tupeksia itse rikki :D):

Erin Condren Life Planner

Sisältä löytyi kalenterin lisäksi muutakin: alennuskoodin sisältävä kiitoskortti sekä yllätyksenä tarroja.

Erin Condren Life Planner

Kalenterin mukaan voi lisämaksusta valita erilaisia lisäosia (kyniä, lisätarroja, kalenteria kiinni pitävän kuminauhasysteemin yms.), minä otin tilaukseeni pen holderin eli kalenterin takakanteen (?) kiinnitettävän kynänpidikkeen, jotta kalenterin mukana kulkisi aina kynä kätevästi.

Erin Condren Life Planner

Valitsin kalenterilleni varsin värikkään ja iloisen designin. Sen reunassa kulkee hauskalla kaunokirjoituksella nimeni, jonka tosin olen tästä kuvasta osin peittänyt, koska en kirjoita tätä blogia omalla nimelläni (vaikka suuri osa teistä lukijoista kyllä taatusti nimeni jo tietää Facebookin kautta :D):

Erin Condren Life Planner

No sitten katsotaan, millainen kalenteri on sisältä (eli miksi juuri tämä kalenteri oli minusta niin erinomaisen ihana, että se oli pakko saada!). Kun tilaa ensi vuoden kalenterin jo tässä vaiheessa vuotta, voi muutaman dollarin lisämaksusta tilata siihen myös kuluvan vuoden loput kuukaudet, kuten minä tein. Kalenterin alussa onkin sitten yhteenveto kuukausista, jos haluaa pikaisesti tarkistaa päivämääriä:

Erin Condren Life Planner

Myös jokaisen kuukauden alussa on kahden sivun kokonaisnäkymä kyseisestä kuukaudesta. Tämä on näppärää, koska siitä kokonaisnäkymästä näkee nopeasti tärkeät päivät, jos sellaisia sattuu olemaan. Sivun laidassa on erillinen paikka muistiinpanoille, mikäli esimerkiksi pitäisi saada tehtyä asiat X ja Y jossain vaiheessa kyseistä kuukautta tai muuten on jotain erityistä muistettavaa.

Erin Condren Life Planner

Myös jokaisen yksittäisen viikon kohdalla on oma ”Weekly goals and notes” -kohtansa, johon voi kirjata vaikkapa juuri niitä hoidettavia asioita:

Erin Condren Life Planner

Kellonaikoja kalenterissa ei ole, vaan sen sijaan päivät on jaettu aamuun, päivään ja iltaan/yöhön. Tästä syystä tämä ei ehkä ole niinkään opiskelijan kalenteri, johon pitäisi aina merkitä eri luentojen ajankohdat ynnä muut, vaan palvelee paremmin työssäkävijää.

Erin Condren Life Planner

Viikkonäkymässä päivien alapuolella on vielä oma erillinen osionsa, johon voi laatia vaikkapa viikon ruokalistan (viheliäisiä asioita vanhemmuudessa!), pitää kirjaa treeneistä tai vaikka päivän to do -listasta. Tämä on yksi niistä asioista, joista tykkään aivan erityisesti! :D

Erin Condren Life Planner

Parhaimmat kalenterit eivät myöskään näytä tylsiltä ja värittömiltä! Life Plannerin sivuilla on koristeellisia aforismeja, jotka voivat tietysti vaikuttaa myös hieman korneilta, mutta tekevät kalenterista heti selvästi kauniimman katsella ja selata:

Erin Condren Life Planner

Varsinaisten kalenterisivujen jälkeen lopussa on viivallisia muistiinpanosivuja (20 sivua) sekä myös kokonaan viivattomia sivuja (10 sivua), joihin voi vaikka piirrellä puhelinkeskustelujen aikana, jos ei muuta keksi:

Erin Condren Life Planner

Lisäksi on aukeama, josta näkee nopeasti kahden seuraavan vuoden kalenterit (eli tässä tapauksessa vuodet 2016 ja 2017):

Erin Condren Life Planner

Sitten tulee muutama sivu erillisiä tekstitarroja, joita voi liimata kalenteriin sopiville päiville. Mukana on seuraavat tarrat: birthday (60), game! (6), day off (6, amerikkalaisilla ei vissiin kauheasti ole vapaapäiviä…), sale! (3), doct appt. (6), concert! (6), mani/pedi (6), party! (6), vacation! (12). Näistä osa on suomalaiselle vähän hassuja, mutta osa pääsee ainakin minulla kyllä käyttöön.

Erin Condren Life Planner

Lisäksi on 120 kpl tyhjiä tarroja – 10 eri väriä 12 kpl kutakin. Tai mulla niitä on 240 kpl, mutta muistaakseni otin muutamalla dollarilla ylimääräisen tarrasetin:

Erin Condren Life Planner

Tarrasivujen jälkeen tulee erillinen tukeva taskusivu, joka muodostuu yhteensä kolmesta eri taskusta, joihin voi työntää talteen satunnaisia lippusia ja lappusia, jotka pitää säilyttää ja joille ei juuri sillä hetkellä ole järkevämpääkään paikkaa. Yhdessä taskuista on ”ikuinen kalenteri”, johon voi merkitä jokaisen kuukauden tärkeät päivät –  siis sellaiset, jotka toistuvat vuodesta toiseen (synttärit, hääpäivät jne.), sekä tärkeitä puhelinnumeroita ja osoitteita, jotta ne ovat aina lähellä (siis mikäli kalenterikin on). Idea on kiva, mutta tärkeät puhelinnumerot ja osoitteet taitavat kyllä kätevämmin nykyään kulkea mukana puhelimessa :)

Erin Condren Life Planner

Taskusivun ja takakannen väliin jää vielä yksi hieno juttu, josta minulla ei nyt tähän hätään ole kuvaa, koska huomasin sen vasta nyt tätä kirjoittaessani :D Se on erillinen ziplock-muovitasku, eli siis vahva muovitasku, jonka saa suljettua samalla tavalla kuin minigrip-pussit. Siinä voi säilyttää vaikkapa ylimääräisiä kalenteritarroja, kuitteja jne. Tällä hetkellä sen sisällä näyttää olevan myös pari aika söpöä metallista paperiliitintä, joilla voi vaikka merkata sivuja kalenteristaan.

Viimeiseksi vielä toinen vilkaisu kalenterin kanteen, sillä siinä on vielä yksi esittelyn arvoinen juttu. Kalenterin mukana tulee sen kierteisiin sopiva kirjanmerkki, joka on samalla myös viivotin – amerikkalaisille. Suomalaiselle ei tuumaviivottimesta ole ihan kauheasti hyötyä mittaamisessa, mutta joka tapauksessa se toimii kätevänä kirjanmerkkinä :)

Erin Condren Life Planner

Phew! Siinäpä se – kilometripostaus alkaa olla lopuillaan. Ja koska joku sitä kuitenkin kysyy, puhukaamme vielä hinnasta. Maksoin tästä kalenterista yhteensä $90.45. Jep. Tämä on se hetki, kun nielaisette pari kertaa. Kalenteri itsessään ei olisi ollut noin kallis, mutta postitukseen oli tarjolla ainoastaan FedEx Priority tai FedEx Economy, ja niistä halvempikin oli karvan alle $40. Se on ihan älytön hinta kalenterin postituksesta, mutta koska olin kehittänyt itselleni miltei pakkomielteen asiasta, annoin periksi. Ja koska kalenteri palvelee minua 16 kuukautta, ei siitä tule isoa laskua per kuukausi.

Oli tämä silti aika kahjo ostos, myönnän.

Ja menen nyt hypistelemään kalenteriani onnellisena. Ei kaduta. :D

(Translation: I bought an Erin Condren Life Planner. It was ridiculously expensive – mostly because I had to pay $40 for shipping, OUCH!!! – but I’m thrilled to bits. It’s awesome, very versatile and I don’t regret splurging on it. Sooo happy now!)

China Glaze – The Giver

En ole ostanut China Glazen lakkoja enää pitkiin aikoihin. Edelliset China Glazeni ovat Avant Garden -kokoelmasta eli ostin ne helmikuussa 2013. Sen jälkeen China Glaze on julkaissut minusta lähinnä epäkiinnostavia tai laadullisesti kehnoja kokoelmia. Jos eniten seuraamissani swatch-blogeissa haukutaan ihan systemaattisesti lakat sysipaskoiksi koostumukseltaan, ei tee mielikään kokeilla, olisinko sitten itse kuitenkin eri mieltä.

Sitten tuli The Giver -kokoelma. Kirjasta tai elokuvasta en ole koskaan kuullutkaan muussa yhteydessä, mutta kynsilakoista kiinnostuin heti. Värisävyjensä puolesta The Giver Collection nimittäin osui just eikä melkein minun kuvaannollisiin makuhermoihini. Eräänä sateisena maanantaipäivänä sain sitten luultavasti vuoden huikeimman kynsipostiläjän:

140815-nailmail

Swatcheja en aio julkaista, koska a) se on sikamaisen työlästä ja tämä ei ole swatch-blogi, sorry, ja b) niitä on jo tarjolla paljon paremman näköisinä, kuin mihin itse pystyisin, MUTTA otin teille muutamia vertailukuvia. Jokaisen uuden kokoelman julkaisun aikaan ainakin itse istun koneen äärellä arpomassa mielessäni, että kuinkahan lähellä lakka x on jo omistamaani lakka y:tä, ja kannattaako se nyt sitten ostaa jne. Jospa näistä vertailuista olisi apua teidän muiden pohdiskeluihin? :)

Intelligence, Integrity & Courage on sinertävä harmaa. Sen väriin vaikuttaa voimakkaasti se, mitä sen vieressä on. Minun ihonsävyni saa sen näyttämään selkeästi siniharmaalta, mutta laitettuna Essien Parka Perfectin ja Essie Cocktail Blingin väliin se taittaakin vihertävään. Minulla ei enää ole Essien Maximillian Strasse Her -lakkaa, mutta arvelisin, että se jos mikä on tälle vähintään melkein-dupe.

China Glaze Intelligence Integrity & Courage
Essie Parka Perfect – China Glaze Intelligence, Integrity & Courage – Essie Cocktail Bling

Five Rules on vaalean savenharmaan ja kerman välimuoto. Tämä ei ollut ainakaan minun kynsilläni yhtä likaisen sävyinen kuin tässä vertailukuvassa, sillä Essien Urban Junglen vaaleanpunaisuus korostaa Five Rulesin likaisuutta:

China Glaze Five Rules
Essie Take It Outside – O.P.I. Did You ’Ear About Van Gogh – China Glaze Five Rules – Essie Urban Jungle

Essien Fierce, No Fear ja China Glazen Community ovat molemmat kauniita, suht tummia ruskeita, mutta ovatko ne lähes-dupeja? No eivät ole. Hyvin voit omistaa molemmat (ja sanoisin, että kannattaakin, jos pidät ruskeasta!).

China Glaze Community
Essie Fierce, No Fear – China Glaze Community

Tämä vuosi on ollut lähes valkeiden lakkojen vuosi, ihan selkeästi. China Glazen The Giver -kokoelmassakin on kaksi tällaista, joista itse kuitenkin ostin ainoastaan vaaleanpunaisen Friends Forever, Right? -lakan. Ensimmäinen ajatus oli tietysti: kuinka lähellä se on Essien Urban Junglea? No, ei kovin. Luulisin, että paras dupe-ehdokas FFR:lle olisi Essien Fiji, mutta sitä en omista enää, joten en voinut ottaa sitä mukaan vertailuun.

China Glaze Friends Forever Right
Essie Blanc – China Glaze Friends Forever, Right? – Essie Urban Jungle

Muille ostamilleni The Giver -kokoelman lakoille minulla ei ollut edes lähes-dupeja esiteltäväksi, joten niistä joudutte odottamaan vertailuja muilta :)

Ensi kerralla on sitten luvassa kolme The Giver -lakkaa kynsillä ja asiaa lakkojen koostumuksesta, koska en halua venyttää tätä merkintää kilometrin mittaiseksi. Stay tuned!

Kipurajalla

Kuten tiedätte, suosin merkkilakkoja kuten OPIa ja Essietä, mutta en ökylakkoja. Tuhahdan Dioreille ja Chaneleille, koska en jaksa uskoa, että mikään kynsilakka olisi niin jumalaisen mahtava, että siitä kannattaisi maksaa lähemmäs 30 euroa. OPI:n lakatkin ostan ulkomailta, koska Suomessa niiden hinta on niin korkea.

Ensimmäisen kerran ajatus ökylakasta alkoi kuitenkin houkutella, kun törmäsin Ommorphia Beauty Bar -blogissa arvosteluun kevään Yves Saint Laurentin lakkauutuuksista. Huikean kiiltävä ja ylistävät arvostelut saanut Rose Scabiosa herätti kiinnostukseni, ja männä viikolla jotenkin sitten löysin itseni Stockmannin kosmetiikkaosastolta maleksimasta kohti YSL:n hyllyä.

27 euroa 10 ml:n kynsilakkapullosta on aivan järjetöntä riistoa. Se on huimasti yli normaalin kipurajan. Olin flunssainen ja surkea ja olo oli hieman kuumeinen, ja ehkä juuri siksi huomasin kuitenkin vakavasti harkitsevani lakan ostamista. Viimeinen niitti oli se, kun myyjä iloisesti kertoi, että juuri nyt saisin alekupongilla hinnasta pois 20 prosenttia. Taivuin. Tulin kotiin elämäni ensimmäinen ökylakka taskussani.

Tältä se näyttää:

YSL 48 Rose Scabiosa

Korkki on samanlainen hieman ärsyttävä valekorkki kuin esimerkiksi Illamasquan lakoissa, ja sen alta paljastuu pieni ja kapea sivellinkorkki, jonka olisin ehkä suonut olevan hieman isompi. Todella iloinen yllätys oli sen sijaan huomata, että YSL:n sivellin on leveä ja melko samankaltainen kuin Essien. Wahey!

YSL 48 Rose Scabiosa

  • Aluslakka: Essie First Base
  • Värilakka: YSL Rose Scabiosa (x2)
  • Päällyslakka: Seche Vite

Onhan se todella kaunis, eikö olekin? Kuuma kysymys onkin nyt se, onko tämä lakka hintansa väärtiPerussääntö koostumuksissa on se, että mitä vaaleampi lakka, sitä paskamaisempi se on levittää. Rose Scabiosan kanssa ei ollut kuitenkaan yhtään levitysongelmia. Lakka levittyi täysin moitteettomasti ja peitti tällaiset suht lyhyet kynnet kahdella kerroksella. Valitettavasti lakka kuitenkin ainakin minun kynsilläni kupli. On mahdollista, että itse tupeksin jotenkin (levitin liian paksuja kerroksia, en antanut aluslakan kuivua tarpeeksi tms.), mutta koska kuitenkin lakkasin kynteni ihan samalla tavalla kuin aina, lienee Rose Scabiosa keskivertocremeä hieman krantumpi tapaus.

Seche Vite tasoitti kuplat ja valmiit kynnet olivat kyllä erinomaisen kauniit. Rose Scabiosan sävy on ihastuttava ja kiilto on erinomainen. Se kesti kynsilläni hieman alle kolme vuorokautta ennen kuin alkoi lohkeilla yhdessä kynnessä.

Minulla on koostumukseltaan vielä paremmin levittyviä kynsilakkoja, moniakin. Minulla on myös paremmin kestäviä lakkoja. Aniharva kynsilakoistani on kuplinut siten kuin Rose Scabiosa. Lakka on kuitenkin pahuksen kaunis ja kiiltävä, enkä muista, että minulla olisi ollut aiemmin yhtä kaunista vaaleanpunaista cremeä. En siis kadu ostostani enkä ole sitä siirtämässä kirppislaatikkoon, mutta en kyllä ainakaan tämän ensimmäisen lakkauskerran perusteella myöskään yritä vakavalla naamalla väittää, että tämä lakka olisi 27 euron arvoinen. Sitä se ei kyllä ole.

Ostoksia ja pari vertailua

Pitkästä aikaa ajattelin esitellä muutaman ostoksen, koska parin viime päivän aikana on kotiutunut ihania juttuja. Emman kanssa tilasimme yhdessä lakkoja Pahlishilta, ja sitä kautta minä sain nämä kaunottaret:

Pahlish polishes

Armor Falling Down on erikoinen ruskehtava violetti, jossa on voimakas kultainen shimmer. Bad Wolf on Dr. Whon inspiroimasta kokoelmasta beige/taupe lakka, jossa on vaaleanpunaisia ja kultaisia hippusia. Molemmat ovat ihan huikean nättejä!

Koska hyvistä leimauslakoista on AINA pulaa (tai no, ei ehkä pulaa, mutta.. no.. äh.. tajuatte kyllä…), tilasin nämä kaksi:

Stamping polishes

China Glazen Rendezvous With You on kerännyt paljon kehuja hyvällä leimaavuudellaan, joten pitihän se hankkia. BK Matte White -lakan ostin, koska minulla ei vielä ollut kunnollista valkeaa leimauslakkaa. Tämän olen jo ehtinyt testata ja voin sanoa, että NYT minulla on kunnollinen valkea leimauslakka :)

Facebookin Kynsikoristekirppiksen kautta sain sitten pilkkahintaan nämä kaksi:

Bullish On OPI & I'm Suzi & I'm a Chocoholic

Bullish on OPI ja I’m Suzi & I’m a Chocoholic. Halusin päästä kokeilemaan tuota ensimmäistä, koska en ole vieläkään löytänyt The Punaista. Toivoin, että Gwen Stefani -kokoelman Over & Over A-Gwen olisi ollut se, mutta ei – se ei ollut kynsillä niin kirkas kuin olisin toivonut vaan selvästi tummempi. Mutta kuten tästä seuraavasta kuvasta näette, Bullish On OPI on kuin onkin hieman kirkkaampi:

O.P.I. Over & Over A-Gwen vs. Bullish On OPI

Bullish On OPI on itse asiassa juuri kynsillä, mutta siitä enemmän omassa merkinnässään piakkoin!

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: tänään sain vihdoin pitkään ja hartaasti odottamani O.P.I. Brazil -lakat. Tilasin kokoelmasta ainoastaan kolme lakkaa, yhden (I São Paolo Over There) suhteen jäin vielä arpomaan, koska se näyttää swatcheissa suht samanlaiselta kuin You Don’t Know Jacques:

OPI Brazil Collection polishes

Valitsin itselleni kolmikon Kiss Me I’m Brazilian, Don’t Bossa Nova Me Around & Taupe-less Beach. Pinkkien tilaaminen on aina pieni riski, koska niitä on hyllyssä ennestään aika paljon, mutta ainoa edes suht lähelle osunut sävy oli Essien Off The Shoulder:

Essie Off The Shoulder vs. OPI Kiss Me I'm Brazilian

Seuraavaksi piti tutkia, onko varastossani dupea jommalle kummalle noista muista lakoista. Jo etukäteen arvelin, että OPI Steady As She Rose ja Don’t Bossa Nova Me Around olisivat luultavasti suht samanlaiset, mutta kyllä niistä sitten ihan selkeä sävyero löytyi:

OPI Steady As She Rose vs. Don't Bossa Nova Me Around

Ja voitteko kuvitella: kokoelmani noin 130 lakan joukosta ei löytynyt yhtään samankaltaista sävyä kuin Taupe-less Beach! Wahey! Sille oli siis ihan selvä tilaus hyllyssäni, eikö vain? ;) Tässä seuraavassa kuvassa on lähimmät tarjokkaat, jotka eivät ole erityisen samankaltaisia, kuten jokainen voi omin silmin todeta:

Some OPI polishes

Nyt on ostosten suhteen saattanut hieman karata mopo käsistä, sillä matkalla on vielä tusinan verran lakkoja, mutta yritän puolustautua sillä, että joulu- ja tammikuun ajan elin hyvin siivosti, mitä lakkaostoksiin tulee :D

Tällaisia aarteita on saapunut tänne, mutta mitäs te muut olette viimeksi hankkineet?

Osui ja upposi

Indielakkojen tekijät saavat inspiraationsa mitä mielenkiintoisimmista asioista, ja on pakko myöntää, että monta kertaa on tehnyt mieli tilata jokin lakka esimerkiksi sen nimen vuoksi. Different Dimensionin Big Bang Theory -teemaisista kynsilakoista Soft Kitty, Warm Kitty olisi sujahtanut ostoskoriin hyvinkin sukkelasti, jos se vain olisi ollut nätimpi. Tähän asti rahani ovatkin säästyneet sen takia, että vaikka teema ja lakan nimi ovat olleet kiinnostavat, itse lakka ei olekaan sitten ollut minun makuuni.

Sitten törmäsin The Polish Well -indiemerkin Hunger Games: Catching Fire -kokoelmaan.

Hunger Games -teema + kauniita kynsilakkoja = rahanmenoa. Tiedän toki, että Suzanne Collinsin kirjatrilogia on suunnattu lähinnä teineille ja nuorille aikuisille, mutta se kolahti silti kovaa tällaiseen keski-ikäiseenkin, ja koska tällä kertaa myös itse kynsilakat olivat ihastuttavia, en voinut vastustaa kiusausta. Englanninkieliset lainaukset ovat alun perin tietysti kirjasta, mutta itse lainasin ne The Polish Wellin merkinnästä, koska ne liittyvät kiinteästi yhteen lakkojen kanssa :)

Roses and Blood: herkässä valkeassa pohjassa on punertavaa shimmeriä ja pikkuruisia punaisia glitterhippusia. ”The smell of roses and blood has grown stronger now that only a desk separates us. There’s a rose in President Snow’s lapel, which at least suggests a source of the flower perfume, but it must be genetically enhanced, because no real rose reeks like that. As for the blood … I don’t know.”

The Polish Well - Roses And Blood
The Polish Well - Roses And Blood

The Wedding Dress: Läpikuultavan valkeassa pohjassa on kimaltelevaa shimmeriä ja hentoa hologlitteriä. ”Heavy white silk with a low neckline and tight waist and sleeves that fall from my wrists to the floor. And pearls. Everywhere pearls. Stitched into the dress and in ropes at my throat and forming the crown for the veil.”

The Polish Well: The Wedding Dress
The Polish Well - The Wedding Dress

Catching Fire: Mustassa pohjassa on punaista glitteriä ja kuparin ja kullansävyistä shimmeriä. ”I look down, fascinated, as my ensemble slowly comes to life, first with a soft golden light but gradually transforming to the orange-red of burning coal. I look as if I have been coated in glowing embers — no, that I am a glowing ember straight from our fireplace.”

The Polish Well - Catching Fire
The Polish Well - Catching Fire

Nämä ovat ihania, kaikki kolme. Ostin jokaista vain 5 ml:n minipullon, koska laskeskelin käyttäväni niitä toppereina enkä yksinään, joten viidestä millistäkin lakkaa monet kynnet. Kannattaa katsoa tuolta merkinnän alkupuolella olevan linkin takaa myös The Polish Wellin omat swatchit lakoista, koska nämä kuvat eivät kerro yhtä hyvin, millaisista kaunottarista on kyse.

The Polish Wellin lakat eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja, mutta ainakin nämä kolme vaikuttaisivat varsin mainioilta myös koostumuksensa puolesta, joten jos jotain kivaa vielä tulee vastaan, ostan mielelläni toistekin tätä merkkiä. Yksi näistä ostoksista on ehtinyt kynsille asti, muut olen vasta swatchannut tikulle. Pullojen nimilaput on kiinnitetty Scotchin teipillä, mikä kyllä tuo ihanan indiefiiliksen näihin lakkoihin :D

Onko muilla vielä kokemuksia The Polish Wellistä? Entä oletteko lukeneet Nälkäpeli-trilogian?

Pikaista simppeliä

…mutta sitäkin kauniimpaa!

Crazy Polish Lady, josta jo taannoin muutaman sanasen kirjoitin, julkaisi äskettäin uuden kynsilakkakokoelman nimeltä Seasons Falling. Yksi lakoista – First Snow – valloitti sydämeni heti ensi kuvasta, joten tilasin sen hopusti itselleni. Koska olisi ollut hupsua tilata vain yksi lakka, piti sille tietysti ottaa matkaseuraksi toinen…

Tällaiset lakat Portugalista sitten saapui:

First Snow by Crazy Polish Lady

First Snow: harmaansinertävä pohja ja kultaista hologlitteriä

Falling Leaves by Crazy Polish Lady

Falling Leaves: Duochrome-topper, joka vaihtaa väriä violetista viininpunaisen kautta kupariin ja kimaltelee ihanien hologlitterhippujensa ansiosta todella kauniisti.

Molemmat lakat ovat ehtineet jo kynsillekin. Falling Leaves on tällä hetkellä varpaankynsissä O.P.I. Crepes Suzi-etten päällä, ja sormenkynnet saivat ylleen ensin kaksi kerrosta Essien Maximillian Strasse Her -lakkaa ja sen päälle kerroksen First Snow’ta. Molemmat lakat levittyvät moitteettomasti ja First Snow’n glitter oli erinomaisen vaivatonta saada kynnelle tasaisesti. First Snow kuivuu melko rouheaksi pinnaksi, joten koostumukseltaan paksu päällyslakka on tarpeen, mikäli kynsistä haluaa sileän kiiltävät. Itse laitoin reilun kerroksen Secheä ja hyvä tuli :) ♥

Essie Maximillian Strasse Her & Crazy Polish Lady First Snow

  • Aluslakka: O.P.I. Natural Nails Base Coat
  • Värilakka: Essie – Maximillian Strasse Her (x2)
  • Glitterlakka: Crazy Polish Lady – First Snow
  • Päällyslakka: Seche Vite

Translation: I HAD to order a couple of polishes from Crazy Polish Lady’s new Seasons Falling collection. First Snow totally stole my heart the moment I saw it and boy, it really didn’t disappoint. Excellent formula, excellent glitter payoff… and what a gorgeous polish it is! I didn’t want too much glitter on my nails so I’ve layered it over Essie Maximillian Strasse Her here. I absolutely love these nails! I also bought Falling Leaves and I’m currently wearing it on my toenails. I can wholeheartedly recommend both polishes.