Kyllä kroppa tietää

Nykyään, kun jokainen ja jokaisen mummu on asiantuntija ruokavalioasioissa, törmään aina välillä lähinnä naistenlehdissä mielenkiintoiseen teoriaan. Siellä nimittäin milloin mikäkin malli tahi fitnessbeibi sirkuttaa ihan vakavissaan, että kyllä oma kroppa kertoo, mitä ruokaa ihminen milloinkin tarvitsee. ”Joskus tulee sit ihan kauhea himo piimään, ja sit mä juon vaikka viikon ajan kaks litraa rasvatonta Asidofilus-piimää päivässä, koska selkeesti mun elimistö silloin tarttee just piimää. Sillä on joku puutostila, johon piimä tarjoaa oikeat ravintoaineet. Että mun kroppa kertoo noilla himotuksilla, että mitä se just sillon kipeimmin tarttee.”

No. Jos homma nyt sitten oikeasti menee noin, voisiko joku ystävällisesti valistaa, miksi minun elimistöni ei koskaan huuda piimää tai raakaa selleriä tai kauranäkkileipää, vaan enimmäkseen sellaisia asioita kuin kanelipullat, pähkinäsuklaa tai savupekonisipsit?

Kysyn vaan.

KBShimmer Sarong Place, Sarong Time

Kynnet ovat vanhat kuin taivas, ja hädin tuskin muistan, mitä näissä olen käyttänyt. Ihana kirkas violetti on KBShimmerin Sarong Place, Sarong Time, joka oli ihan täydellinen kesäkynsilakka (käytin sitä kesällä myös varpaankynsissä) ja koostumukseltaankin mainio. Sen päällä on China Glazen Fairy Dustia hyvin paljon muistuttavaa KBShimmerin Dust In The Bottlea. Leimaukset tein Dashican valkealla käyttäen myös Dashican leimauslaattaa Big SdP A.

Ten years gone, holding on

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin istuin kerran bussissa matkalla Isoon Omenaan (joka siis on kauppakeskus, mikä ei-pääkaupunkiseutulaisille kerrottakoon). Takana oli tosi raskaita kuukausia, jotka olivat koetelleet jaksamista ihan urakalla. Sinä syksynä kuopus aloitti päiväkodissa ja arki alkoi vihdoin asettua uomiinsa. Oli aurinkoinen syyspäivä ja bussin ikkunasta katselin ohi vilistäviä maisemia: merta, syksyisiä puita, irronneita lehtiä pyöräteillä.

Juuri silloin alkoi kuulokkeissa soida Led Zeppelinin Ten Years Gone – kappale, joka suuresti fanittamani yhtyeen tuotannossa ei ollut koskaan ollut minulle erityisen merkityksellinen. Mutta juuri tuona päivänä, tuossa tilanteessa, raskaan elämänvaiheen jälkeen, se jotenkin iski ihan totaalisesti.

”Then as it was, then again it will be
And though the course may change sometimes,
rivers always reach the sea.”

Picture Polish: Paris

Noiden ensimmäisten säkeiden myötä tunsin, miten koko mieli rentoutui. Ihan yhtäkkiä tuli valtava rauhan tunne ja ymmärrys siitä, että kaikki järjestyy. Että ei ole mitään hätää, kaikki menee juuri niin kuin on tarkoituskin. Se oli hämmentävän voimakas kokemus, ja siitä asti tuo kappale on ollut minulle todella tärkeä. Siitä haen rauhaa ja lohtua tänäkin syksynä, kun mielessä myllertää.** Kappaleen alun säkeet olen naputellut myös kahteen eri rannekoruun, joita olen käyttänyt todella paljon ja joista toisen näette kuvassa.

Kynsillä on Picture Polishin jumalaisen kaunis Paris, jonka vihdoin ja viimein sain hankittua. Vaikka inhosin leimauksia (MoYou London Princess 13 -laatalta), joilla nämä kynnet turmelin, itse lakkaa vilkuilin tuon tuostakin, koska se nyt vain on niin upea.

Picture Polish: Paris

** Ei mitään dramaattista tai vakavaa; ainoastaan pää, jonka kanssa on välillä vaikea tulla toimeen. :)

Patti

Eräänä aamuna se vain oli siinä.

Patti.

Olin pahaa aavistamatta käynyt vessassa, ja housuja ylös vetäessäni huomasin sen. Ei ihan nivustaipeessa vaan ylempänä. Selkeä, isohko patti. Ei ihon pinnalla vaan sen alla. Halkaisijaltaan ehkä neljä, viisi senttiä.

Pulssi hyppäsi välittömästi kolmekymmentä pykälää korkeammaksi. Korvissa humisi. Tällä tavalla alkavat kaikki kauhutarinat, joissa lopulta kuollaan syöpään, ajattelin. Huusin mieheni paikalle. Mies katsoi, kokeili ja totesi: ”Kyllä, tuo on ehdottomasti jotain, mitä minä näyttäisin suht pian lääkärille.”

Kaksi tuntia myöhemmin istuin Diacorin odotushuoneessa ja olin niin kauhuissani, että oksetti. Hetken päästä lempeä-ääninen mieslääkäri kutsui minut sisään, tutki tilannetta hetken ja tuumasi sitten rauhallisesti: ”Sinulla on nivustyrä.”

”Nivustyrä? Ei mulla voi olla nivustyrää. Sehän on miesten vaiva!” sanoin helpottuneen typertyneenä.
”Kyllä teillä naisillakin on suolisto”, hymähti lääkäri. Ja kirjoitti minulle lähetteen kirurgian poliklinikalle.

Sellainen oli syöpä, jota minulla ei onneksi ollutkaan.

Essie Parka Perfect

Kynsillä on tällä kertaa iki-ihana Essien Parka Perfect, jonka päälle leimasin kukkasia Dashican sievällä Nougat Brownilla. Laatta on MoYou London Pro XL 11. Yksinkertaiset mutta ihanat, tuumaan ainakin minä.

Postista, päivää

Keskustelu Postin tuotepuolen päättäjien kesken:

Pave: Hei, mites ois, jätkät, jos uudistettais vähän näitä meidän postimerkkien hintaluokkia? Tää 1,40 euron merkki on jotenkin niiiin 2014. Eihän se edes enää käy ykkösluokan alle sadan gramman kirjeisiin, kun me nostettiin taas hintoja. Mä ehdotan, että jätetään se valikoimasta pois. Otetaan tilalle vaikka 1,20 euron merkki.

Pete: Tota, Pave… Kakkosluokan alle 100 gramman kirjeet tarvii nyt 1,40 euron merkin. Sille merkille on edelleen tarvetta.

Pave: Joo mutta kato myydään erikseen 0,20 euron merkkejä lisäksi! Niistä saa yhdessä sen tarvittavan summan. Kuluttajat saa puuhastella. Kaikki tykkää tarrojen liimaamisesta!

Pete: Tota, Pave… Onks tossa nyt kauheesti järkeä? Mitäs jos vaan pidettäis toi 1,40 euron merkki ja myytäis vain ykkösluokan <100g kirjeisiin sit se 0,20 euron lisämerkki?

Pave: Mut mä haluun 1,20 euron merkin. Musta siinä ois tyyliä.

Pete: Pave. Meillä ei oo YHTÄÄN HINTALUOKKAA, joka tarttis 1,20 euron merkin! Tää on järjetöntä.

Pave: Kuka täällä on pomo? Mä haluun 1,20 euron merkin ja  mä saan 1,20 euron merkin. Oliks meillä asialistalla jotain muuta tänään?

***

Niin. Menin ostamaan 1,40 euron merkkejä, joita viime vuonna ostin 50-100 gramman ykkösluokan kirjeisiin. Niitä ei enää saa. Ostin sitten 1,20 euron merkkejä ja 0,20 euron merkkejä ja poistuin paikalta päätäni pyöritellen. Posti. A gift that keeps giving.

O.P.I. You Don't Know Jacques

Kynsillä on O.P.I. You Don’t Know Jacques (2x), päälle leimasin kuviot MoYou London Pro XL 13 -laatalta. Leimauslakkana Dashican Coral; päällä HK Girl.

Uuden edessä

Murmis muutti pois, kuten edellisestä merkinnästä ehkä jo luittekin. Tähän muuttoon ei liity mitään riitaa tai draamaa, vaan syynä oli Murmiksen kiinnostus aloitella omaa, ei vain kynsilakkoihin vaan myös muuhun kosmetiikkaan liittyvää blogia. Minä järjestelen täällä nyt sitten vähän paikkoja ja funtsin, mihin suuntaan lähden tätä blogia yksinäni viemään.

Mutta siirtyäkseni muihin asioihin –

…toissayönä menin naimisiin Will Gardnerin kanssa. Sen verran hämärä alitajuntani on, että kyse ei kai ollut ihan oikeista häistä vaan jonkinlaisesta hämäyksestä, mutta yhtä kaikki – siellä minä jännityksestä tärisevin käsin pujotin sormusta Will Gardnerin nimettömään. YOU MAY KISS THE BRIDE.

Whoa, ladies!

Se oli hyvä uni se. Hymy kasvoilla säilyi ainakin puoleenpäivään.

Kynnet? Ai niin. O.P.I. DS Reflection, leimaukset MoYou London Hipster 05 -laatalta. Tein taannoin vastaavat DS Extravagancella ja niistäkin tykkäsin kovin.

O.P.I. DS Reflection

Ablecs15: Paint it with a Pantone

Pikapikapostaus, että pysyisin mukana haasteen tahdissa! Pantone-väriksi valitsin vuoden 2014 Pantone-värin Radiant orchid, koska suunnilleen sen sävyinen lakka sattui hyllystä löytymään: O.P.I. Infinite Shine -sarjan Grapely Admired. Kahteen kynteen valkea lakka ja leimat mustalla, sitten vielä leimojen väritys El Corazonin Aquarelle Tints -lakoilla – ja siinä se. Ei monimutkaista, mutta ihan sievää :)

O.P.I. Infinite Shine - Grapely Admired

  • Aluslakka: Essie First Base
  • Värilakka: O.P.I. Infinite Shine – Grapely Admired (x2)
  • Leimauslakka: Dashica Black
  • Leimauslaatta: MoYou London Pro XL 11
  • Koristelu: El Corazon Aquarelle Tints 10 & 11
  • Päällyslakka: G&G HK Girl Top Coat

Ablecs15: Dreaming

Dreaming eli unelmointia Ladasta (no joo ei oikeasti, duh). En tiedä, mitä tuo Dreaming-teema muiden mieleen tuo, mutta minä ajattelin heti hempeitä pastellisävyjä ja höyheniä ja ties mitä. Höyheniä ei ole tarjolla, mutta hempeää pastellia hippusien kera kyllä!

Dance Legendin Lada houkutteli näkemieni swatchien ansiosta siinä määrin, että sorruin sen tilaamaan. Jo tikuttaessa kävi selväksi, että lakka ei tule peittämään itsekseen ilman täysin kohtuutonta kerrosmäärää, joten lakkasin ensin alle Essien Go Ginzaa ja päälle kerroksen Ladaa. Lakka on viileänsävyinen hento vaaleanpunainen, jossa on kultaisia hituloita ja pienempää hopeista ja ties mitä hitulaa. Hituset eivät kuitenkaan vaaleanpunaisesta pohjasta huolimatta saaneet aikaan masentavan yleistä aknekuoppavaikutelmaa – onneksi!

Dance Legend - Lada

Kultaisten hiutaleiden vuoksi halusin kynsille koristeeksi lämpimän metallinsävyisen leimauksen. Se itse asiassa toimi näissä kynsissä paremmin kuin mitä kuvista voisi päätellä – nämä olivat minusta livenä onnistuneemmat kuin kuvissa, joita oli vaikea saada oikeansävyisiksi.

Yritin saada Ladasta otettua myös edes jonkinlaisen makrokuvan:

Dance Legend - Lada

Semmoiset Lada-kynnet. Ovatkohan tarpeeksi unelmaiset sävyltään? :)

Dance Legend - Lada

  • Aluslakka: Essie First Base
  • Värilakka: Essie Go Ginza (x2)
  • Värilakka 2: Dance Legend Lada (x1)
  • Leimauslakka: China Glaze Delight
  • Leimauslaatta: MoYou Pro XL Collection 22
  • Päällyslakka: G&G HK Girl Top Coat