Esikoisella on tapana hakea äidin ja isän makuuhuoneesta siellä tyhjänpanttina lojuva korivaunu, jossa on pyörät alla. Tämän ”kängin” (= kärry) kyydissä sitten ajelutetaan pupua jne. ympäri asuntoa. Valitettavasti korivaunu pysyy kasassa ainoastaan sen korien voimasta, joten jos sen kaataa yhtään reippaammin, korit irtoavat ja koko kärry leviää osiksi. Ja näin kävi eilen.
Mutta koska poikanen oli hädissään ja hoki ”äiti koijaa”, ei auttanut jäädä odottamaan, että isi tulisi kotiin. Ja niinpä äiti yritti koijata. Pahaksi onneksi yksi koreista jotenkin lipesi otteesta ja iski peukalonkynteen.
Näin kävi:
Ja koska kynnessä tuntui selkeää kipua, ei tarvinnut arvuutella, oliko repeämä smile linen (onko tälle jotain toimivaa suomennosta?) korkeudella vai syvemmällä. Gnnnnhhh! Uskotteko, että minua ihan oikeasti hirvitti poistaa lakat ja katsoa, miten pahalta kynsi näyttäisi…?
No se näytti tällaiselta:
Jep jep. Se repeämä oli tosiaan aika syvällä ja kipeä. Kynsi näyttää muutenkin ihan hirveältä tuossa kuvassa, koska siinä on yhä jäljellä huhtikuussa laitetun geelivahvistuksen jämät, joita en ole saanut irti vaikka olen yrittänyt liottaa niitä sataprosenttisella asetonilla. Viilasin geeliä pois aika raskaalla kädellä ennen tuon kuvan ottamista, koska se geeli olisi vaikeuttanut kynnen korjaamista huomattavasti.
Ensi hätään kieputin kynnen ympärille teippiä ja kiitin onneani siitä, että tämä katastrofi tapahtui noin tuntia ennen lasten päiväuniaikaa – pääsisin siis suhteellisen pian katsomaan, onko mitään tehtävissä.
Apujoukot esiin:
Orlyn kynsiliimaa (yksi parhaista ostoksistani koko kynsiharrastuksen saralla – tätä ilman ei vain voi tulla toimeen!!!), teepussi, kynsisakset, tikkuja, lasiviila ja neli”vaiheinen” bufferi. Kuvasta jäi uupumaan pinsetit, mutta niitäkin toki käytin.
Tässä on kynsi liimauksen ja paikan laittamisen jälkeen. En laittanut koko kynnen kokoista paikkaa, vaikka jotkut tutoriaalit niin neuvovatkin, koska osapaikka toimii ihan yhtä hyvin ja siitä saa paljon siistimmän ja huomaamattomamman lopputuloksen.
Kun liimaus oli kuivunut kunnolla, hioin paikan tasaiseksi ja kiillotin pinnan. Lopputulos ei ole superkaunis, mutta se on siisti, lakan alla huomaamaton ja toivottavasti kestävä:
Ja kyllä: tiedän hyvin, että kynsinauhat näyttävät kauheilta. ;) Se ei liene ihme, kun otetaan huomioon, että kynttä on vähän aiemmin putsattu raa’alla asetonilla, joka vie ihosta kaiken kosteuden ja rasvan.
Kynsi ei ole enää kipeä ja paikkaus vaikuttaa tukevalta. Uskon kuitenkin, että se käyttäytyy samalla tavalla kuin toisen käden keskisormen paikkaus, joka halkeaa noin kerran viikossa. Olen paikannut sen kynnen jo neljästi, joten tässä on ainakin taatusti saatu harjoitusta paikkauksessa! :D Hyvä puoli on kuitenkin se, että paikkauksen ansiosta se keskisormen kynsi on saanut kasvaa jo kuukauden ja repeämästä on kohta päästy eroon.
Kynnet ovat vielä lakkaamatta, koska eilisen vapaahetket kuluivat noiden kahden paikkauksen tekemiseen. Tänä iltana ehdin toivottavasti sitten lakkojen ääreen! Lopuksi pitää vielä huomauttaa, että tuo edellinen lakkaus (Mermaid’s Tears + täplät) oli aivan käsittämättömän kestävä. Se oli kynsissä kuusi vuorokautta, eikä edes kynsien kärjissä näkynyt kulumaa. Ainoastaan yhdessä kynnessä oli pieni lakan lohkeama, muuten lakkaus oli edelleen upea. Olisin varmaan pitänyt sen vielä pari päivää, ellei olisi tapahtunut tuota kynsionnettomuutta. En tiedä, oliko lakan hyvä kesto Mermaid’s Tearsin ansiota, vai kuuluuko ainakin osa kunniasta O.P.I:n pohja- ja päällyslakalle… joka tapauksessa olin vaikuttunut! :)
– Papu –
P.S: Kirppis maanantaina klo 18! Vielä kun saisimme jotenkin pähkäiltyä postikulut…!
Jos edes kynnet 
Auts! Apropo O.P.I:n pohjalakka: Kynteni kestävät senkin :) Olihan se tyyris, mutta minun käytössä kestää pitkään.
Tyyris mutta HYVÄ. Itse ainakin ihastuin heti siihen (olettaen että sulla on se semmoinen vähän vaaleanpunertava Natural Basecoat?), koska se levittyy kuin unelma, siinä on ihana sivellin ja se kuivuukin nopsaan. O.P.I:n ProWide Brush ™ on kyllä mahtava keksintö ainakin tämmöisille isoille kynsille kuin mulla.
Oi voi, onneksi verisemmältä katastrofilta säästyit! Miten on, saitko kiljahdettua sen verran että esikko ymmärtää seuraavan kerran että ”koijaukset” on isin hommia? ;) Meillä on lapset peloteltu jo sillä, että äiti ei poista etikettejä/tarroja, ei solmi ilmapalloja tai muutakaan kynsille vaarallista, vaan ne on isin hommia :D
Taitaa olla tämä helteinen ilma joka vetää kynsistä oman kosteuden ja laittaa napsahtamaan helpommin poikki? Nyt ihan viime päivinä olen huomannut suomalaisissa kynsiblogeissa korjausbuumin. Omankin peukkuni operoin tänäaamuna teepussilla, vaikka yleensä taipuvat ja taittuvat ennemmin kuin ottavat lohkeamaa.
Joo, kyllä taitaa isi hoitaa meillä kaiken korjauksen tästä eteenpäin – minä otin opikseni. Voi muuten hyvinkin olla, että tämä lämmin sää tekee hallaa kynsille. Toisaalta myös talven kylmä ja kuiva ilma on huono kynsille joten.. hmm… :D Mullakin on nyt jotenkin kovemmat kynnet kuin yleensä, en tiedä miksi.
Miten teillä muuten kuivuu lakkaukset näin kostealla säällä? Ymmärrän kyllä, että pikakuivattava on yksi vastaus, mutta mulla ainakaan ei lakkaukset tahdo millään kuivua koviksi tällä säällä (pintakuivaksi kylläkin) ja aina on tuoreessa lakkauksessa lommo, kun ei niin kauaa pysty oleen tekemättä mitään… Päättelen ongelman johtuvan ilmankosteudesta, sillä talvella ei tätä ongelmaa ollut.
Vinkkaanpa vielä hyvästä kynsinauharasvasta; Weleda Skin Food. Superrasvaista kamaa!
Minä ajoitan kynsien lakkauksen iltaan niin, ettei ole pakko tehdä mitään vähään aikaan. Sen jälkeen kun olen lakannut, laitan ensin pikakuivattavan lakan ja sitten vielä perään kuivatustipat. Sitten pitää olla puolisen tuntia rauhassa ja katsoa vaikka telkkaria… eikä senkään jälkeen saa kauheasti vielä hosua. Yön aikana lakka kuivuu sitten niin perusteellisesti, ettei sitä saa enää turmeltua.
Teepussia kestävämpi paikkausaine on lasikuitunauha, saa esim.cesarsshoppista.
Minäkin jouduin teepussipaikkaukset uusimaan viikoittain, nyt saattaa paikka kestää niin kauan että halkeaman saa kasvatettua pois miltei huomaamatta.
Omani ostin reilusti yli vuosi sitten eikä varmasti ole lähiaikoina loppumassa kun sitä kuluu niin vähän kerralla.
Päälle vain kynsiliimaa ja hiominen sileäksi. Muistaakseni teepussipaikka paistoi vielä selkeämmin läpi kuin tämä.
Kannattaa kokeilla :)
http://www.cesarsshop.fi/lasikuitunauha-p-862.html
Ooh, kiitos vinkistä! En ole tuollaiseen vielä törmännytkään, silkkipaikkoihin kyllä. Kuulostaa tosissaan tutustumisen arvoiselta tuotteelta, kun näitä repeämiä nyt näyttää silloin tällöin tulevan vaikka mitä tekisi. Olisi kyllä kivaa kun ei tarvitsisi uusia viikottain noita paikkoja :)
Tuo lasikuitunauha tosiaan helpotti huomattavasti kun ei joka lakkauskerralla tarvinnut kaikkia paikkoja uusia.
Parhaimmillaan oon saanu todella pitkän pikkusormen kynnen pelastettua leikkaamiselta vaikka se on lohennutkin ihan tuosta ihon vierestä :)
Se paikka kannattaa sitten laittaa vinottain halkeamaan nähden, ne lasikuitunauhan säikeet erottaa selkeästi niin se on helppo laittaa ”ristiin”halkeaman kanssa. Pidentää paikan kestoa.
Mutta joskus paikan joutuu uusimaan useamman kerran, varsinkin jos on esim.paksu kynsi ja halkeama kopsahdusalttiissa paikassa. Mutta kertaakaan en ole paikkaukseen pettynyt, aina olen saanut kynnen pelastettua :)
Mulla on seuraavaa paikkauskertaa odottamassa silkkiwrappia, josta olen myös kuullut hyvää. Taisin My simple little pleasures -blogista sellaisten käytön paikkauksessa bongata. Nyt vaan en ole vähään aikaan tarvinnut repeämiä korjailla, mutta eiköhän niidenkin aika taas jossain vaiheessa tule, niin voin sitten kertoa kokemuksia siitä.