Kun itse tekee

…saa sellaisen kuin haluaa (tai useimmiten: ”…saa sellaisen kuin sattuu tulemaan”).

Muistanette ehkä, että äskettäin kirjoitin ongelmastani löytää mieluisa mustavalkoinen glitterlakka. Päätin lopulta tehdä sellaisen itse, koska se tuntui olevan ainoa tapa saada edes jotakuinkin sellainen lakka, jonka halusin. Tuumasin järkevimmäksi aloittaa valmiista glitterlakasta ja mielessä olikin täydellinen ehdokas.

Tämä tässä on Nubarin Black Polka Dot, jonka – uskokaa tai älkää – jouduin tilaamaan kolmesti, ennen kuin sen lopulta sain:

Kuten huomaatte, se on musta glitterlakka. Varsin kaunis sellainen, sitä paitsi, ja loistavasti levittyvä. Ihan täydellinen minun tarkoitustani varten, siis.

Tarvitaan vielä jotain pientä:

Valkeaa .035-kokoista hex-glitteriä! Olin ehdottoman tarkka siitä, että hankin nimenomaan liuottimenkestävää glitteriä, tai lopputuloksena voisi olla lähinnä epämääräinen sotku. Halvat glitterit voivat nimittäin päästää väriä kynsilakan sekaan.

Sitten ei muuta kuin valkeaa Black Polka Dotin sekaan, tikulla sekoittelua, raivokasta ravistelua ja tuloksena on – ta-dah – tämä:

TÄYDELLINEN MUSTAVALKOINEN GLITTERLAKKA! Täydellisellä toki tarkoitetaan tässä yhteydessä Papun mielestä täydellistä, eli juuri sellaista lakkaa, mitä olen turhaan yrittänyt valmiina löytää. Tässä on juuri sellaista glitteriä kuin halusinkin (hyvin hienoa ja isompaa mustaa ja isompia valkeita), lakka levittyy mainiosti eikä glittereitä tarvitse sen kummemmin erikseen tökkiä ympäriinsä saadakseen ne tasaisesti.

Tältä se näyttää tikulla:

Olen todella iloinen ja tyytyväinen, sillä en olisi osannut kuvitellakaan, että suunnitelmani toimisi näin hyvin. Huzzah!